sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Rantakaupunki Vung Tau, Vietnam

 
Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa ollessa halusimme viikonlopuksi jonnekin muuallekin ihan vain kokemuksen vuoksi. Pohdimme aluksi tunnin lentoa Phu Quokin saarelle, mutta jostain syystä into sinne menoon hiipui. Sen sijaan innostuimme kovastikin Vung Taun rantakaupungista. Se on paikka, jonne Ho Chi Minh Cityn asukkaat lähtevät viikonlopun viettoon. 
 
Innostuimme lisää kun kuulimme että Vung Taun kaupunkiin on mahdollista matkata hydrofoilaluksilla. Ainoa tällä hetkellä moista kuljetusta tarjoava yhtiö on Vinaexpress, muut kaksi puljua ovat hyllytettynä turvallisuussyistä. Puolentoista tunnin matka jokea pitkin maksoi vain 24 euroa per suunta koko neljän hengen perheeltä.  Perjantaina menimme puoli tuntia ennen lähtöä satamaan ostamaan liput, mutta sunnuntaina varasimme liput paluumatkalle etukäteen netistä koska paikat viimeisiin vuoroihin täyttyivät uhkaavasti. Meno hydrofoilaluksella oli tasaista ja mukavaa. Tarjolla oli limsoja ja olutta pienen naposteltavan kanssa erillisestä maksusta. 
Vung Taun satamasta otimme taksin Leman Cap Resortille. Olimme pari päivää aiemmin lähettäneet tarjouspyynnön hotelliin ja saimme huoneen lopulta edullisemmin kuin mitä netissä löydetty hinta oli. Infinity uima-allas oli upeampi kuin olimme ajatelleetkin. 
Hotellihuonekin oli todella makea. Keskellä huonetta oli iso, hyvä parisänky, jonka takana oli poreamme ja edessä korkeat lasi-ikkunat joista näkyi upeasti merelle.
 
Puitteet olivat aika mahtavat romanttiselle meiningille kuplajuomineen joko poreammeessa tai parvekkeella merta tuijottaen.
Muuten hotelli ei oikein vastannut odotuksiamme kolmen tähden resortista. Lasten yhteissänky oli patja lattialla. Aamupalaa kerrottiin tarjottavan puolikymmeneen asti, mutta saapuessamme paikalle vähän ennen yhdeksää melkein kaiken kerrottiin olevan loppu koska asiakkaita oli ollut aamulla niin paljon. Sunnuntaina tarjolla oli tämä vajaavainen buffet-aamiainen, lauantaina ja muina päivinä tilauksesta sai pho-keittoa, munia ja paahtoleipää sekä makkaraa ja kahta smoothieta. Jukan naputtelun jälkeen kahvikonetta ei saatu enää elvytettyä. Hotellin kerrotaan olevan vuoden vanha, mutta yleiset tilat ja käytävät  olivat niin nuhjaiset ettei se ole mahdollista. Päättelimme että hotellia on ehkä laajennettu tuolloin ja samalla nimi muutettu.  Hotelli on kovasti portainen, joten rattailla tai huonoilla jaloilla kulkeville paikka on hankala.
 
Vung Tau-viikonloppuna oli todella kuuma, arviolta 35 astetta. Hiki virtasi ihan altaalla maatessakin ja aurinkorasvaa piti hölvätä palamisen estämiseksi reilusti. Olimme miettineet etukäteen kiipeävämme mäelle Jeesus-patsaan hartioille katsomaan upeaksi kuvattuja näkymiä tai käyvämme asemuseossa apinatarhoineen. Kuumuuden melkein sulattaessa meidät suunnitelmat typistyivät mäen laella olevaan Cloud Lake eco-tourism puistoon.
Se oli kyllä ihan hauska paikka! Mäelle matkattiin korihissillä. Perillä oli eläimiä esillä aitauksissa, hiukan tökerö 5D leffa, huvipuistolaitteita, eläinesityksiä tiettyyn (meille liian myöhäiseen) kellonaikaan ja pieni vesipuisto. Me emme olleet ymmärtäneet ottaa uimavehkeitä mukaan, joskin paikanpäältä niitä olisi voinut myös vuokrata tai ostaa. Hauskin juttu puistossa oli ehdottomasti raidekelkka. Hämmentävin lie seimi-kuvaelma luolassa. Huvittavaa oli, että seimessä makaava Jeesus oli lähinnä 6-vuotiaan kokoinen ja oloinen. Eipä joulupukkipatsas kelkkoineenkaan oikein istunut vietnamilaiseen maisemaan. 
Lipun hintaan sisältyi sekä korihissimatka että kaikki huvitukset puistossa, vaikka nettisivuilla onkin vanhentunutta tietoa että huvituslaitteisiin olisi eri maksu. 
Puistosta oli makeat näkymät Vung Taun kaupunkiin.
Vung Taussa ollessa kävimme tapojemme vastaisesti kahtena iltana samassa ravintolassa, sillä se hurmasi meidät mauillaan ensimmäisenä iltana. Tästä lisää myöhemmin omassa jutussaan. Sen verran paljastettakoon, että koimme ihan uuden tavan nautiskella pehmytkuorirapua ja Jukka suorastaan rakastui tähän yhdistelmään.
 
Ravintolasta pois takseillessa näimme useita kaveruksia, rakastuneita pareja tai jopa kokonaisia perheitä kokoontuneena piknikinomaisesti ruokailemaan Quang Trung- ja Ha Long rantakatujen kaiteelle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, tämä olisi ollut mukava illanviettotapa joko omilla eväillä tai liikkuvien katuruokakojujen annista nauttien.
Vung Tau oli meille oikein mainiota vaihtelua. Puolitoistavuotta aiemmin olimme Phan Thietissa ja Mui Nessa, jonne matka kesti bussilla viisi tuntia Ho Chi Minh Citystä. Nyttemmin uuden moottoritien rakentamisen myötä matkankesto lie kuitenkin lyhentynyt.  Vung Tau-kokemusta rikkaampana matkaisimme ehdottomasti ennemmin tänne, sillä matka on paljon lyhyempi ja kevyempi eikä tarjonta nopean tutustumisen jälkeen paljon poikkea.  Korkeuserot tekivät maisemasta vaihtelevan ja kivan. Vung Taun eduksi mainittakoon sekin, että Phan Thietin venäläiskyltit loistivat nyt poissaolollaan. Tunsi siis todella olevansa Vietnamissa, ei venäläisten Kanarialla.

Meille jäi vahva tuntu siitä että Vung Tauhun tullaan matkaamaan vielä uudestaan.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Haukitempura - nopeaa ja maistuvaa

Hauki on hyvää, kuumassa öljyssä kypsennetty ruoka on melkein poikkeuksetta hyvää ja itsetehty majoneesi on hyvää. Yhdessä ne ovat ihan loistavia! Tähän kolminaisuuteen päädyttiin ennen reissua kun tutkailimme jääkaapin ja pakastimen sisältöä. Olut sinetöi päätöksen. 

Tempura on japanilainen friteeraustyyli, jossa ohuen, rapsakan kuoren alla piilee mehukkaita vihanneksia, äyriäisiä tai kuten meidän tapauksessa vaaleaa kalaa. Hirame-no-me blogissa on kerrottu paljon tempurasta ja seuraavassa postauksessa vielä ohjeistettukin moinen. Sieltä otimme siis tällä kertaa mallia. 

Ravintola Mikko Utterissa nautiskellessa kuulimme kokilta vinkin että tempura-taikinan tulee olla kylmää lisättäessä kuumaan öljyyn. Näin pinnasta saadaan ohuempi ja rapskampi. Tässä ohjeessa homma on hoidettu jääpalan avulla. 

Unohdin kieritellä kalat ensin jauhoissa ennen tempurataikinaan lisäämistä. Hyvin toimi niinkin, joten laitoin ohjeeseen vehnäjauhokierittelyn sulkuihin. 

Tempura tarjotaan ruuansulatuksellisistakin syistä yleensä daikonin kanssa. Meillä ei sattunut olemaan jääkaapissa lojumassa yhtään moista, joten syöminen suoritettiin majoneesin avulla. Ei huono sekään. 
TEMPURA-TAIKINA

1 muna

2,5 rkl vehnäjauhoja
1 iso tai muutama pienempi jääpala
vettä (tai olutta)
Riko kananmuna kulhoon ja lisää jääpala sekä jauhoja. Vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Lisää vähitellen vettä tai olutta, kunnes taikinan koostumus on löysän lettutaikinan oloinen. 

TEMPURAN PAISTAMINEN
rypsiöljyä
vaalealihaista kalaa fileenä, meillä nyt haukea
suolaa
pippuria
(vehnäjauhoja)
Leikkaa kalafileet suupalan kokoisiksi. Mausta kala suolalla ja pippurilla. (Kierittele kalat ensin jauhoissa ja) kasta sitten tempurataikinaan. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa n. 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen vaikkapa digitaalista paistolämpömittaria, jonka anturin voi laittaa kuumaan öljyyn. 
Nosta ne taikinoidut kalapalat kuumaan öljyyn pienissä erin. Kääntele välillä. Kun tempuran kuori on paistunut kullanruskeaksi, nosta ne lautaselle kaksinkerroin taitellun talouspaperin päälle. Jos käyttämäsi kala on ruotoista, kuten haukikin on, sen voi uppopaistaa kahteen kertaan, jolloin pienimmät ruodot pehmenevät.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Muurahaisdippiä ja bamburiisiä - Quyen Quyen Quan, Ho Chi Minh City

Ravintola Quyen Quyen Quan teki meihin vaikutuksen tarinoillaan, joita kuulimme iloisen ja innostuneen omistajamiehen toimesta pitkin aterointia. Mies on asunut myös Australiassa, joten hänen englanninkielensä oli todella hyvää. 
Mies kertoi, että heidän perheellään on ollut pitkään ravintola Buon Ma Thuot kaupungissa, mistä mies on kotoisin. Ho Chi Minh Cityssä he ovat olleet auki vasta muutaman viikon, joten oli aika tuuria että paikkaan osuimme.  Vahingossa, kun etsimme hotellin läheltä ruokapaikkaa illaksi.

Ravintolan raaka-aineet tulevat jo mainitusta keski-Vietnamin vuoristokaupungista, Buon Ma Thuot:sta. Samainen kylä on myös suuri kahvintuottaja Vietnamissa. Mies puhuu kauniisti joesta, joka antaa paljon rikkauksiaan syötäväksi, kuten myös viidakosta joka tarjoaa ruoka-aarteita.

Ravintolan raaka-aineista mahdollisimman suuri osa on luomua, mutta omistaja toteaa rehellisesti että luomusertifikaatissa on ongelmia Vietnamissa. Tarkastajan käydessä tilalla ja leimatessa sen tuottavan tietyn määrän luomua, ostaa tuottaja monesti lisää ei-luomulaatuista raaka-ainetta myyden sen kuitenkin ulos luomuna. Luomutuottajia on myös kuulemma todella vähän Vietnamissa. Ravintolan kanat ja possut ovat ”free-range”-laatua eli ne ovat saaneet elää vapaana ulkona.
Kävimme syömässä Quyen Quyen Quan:ssa kahtena iltana. Molempina kertoina lapset halusivat todella hyvää kanaa, joka tarjottiin bamburiisin kanssa, vietnamiksi gà nu’omg com lam.
Ruokien valmistuksessa on käytetty vanhoja, luonnollisia menetelmiä. Possunliha on fermentoitumisen myötä saanut hienoa makua, vaikkei se ollutkaan omistajan mukaan vielä täydelliseksi fermentoitunutta, heo dong bào nuong chua.
Bambussa kypsennetty riisi on mielenkiintoinen asia. Kokonaiseen bambuun on laitettu vettä ja riisiä. Bambun pinnassa oleva ohut kerros pitää kosteuden sisällä ja antaa omaa makuaan riisiin. Buon Ma Thuot:ssa riisi kypsennetään nuotion alla miedossa lämmössä. HCMC:ssä käytettiin muistaakseni höyrytystä. Kypsennyksen jälkeen bambukuori halkaistaan ja riisi grillataan nopeasti. Näin riisi saa rapean pinnan, mutta on sisältä tiiviin tahmainen. Pidin riisistä ihan hurjasti, kun se dipattiin seokseen joka sisälsi paahdettuja seesaminsiemeniä, suolaa ja suolapähkinöitä.
”Jungle leaves” ja kuivatut pikkukalat tarjottiin meille paikan puolesta. Jälkimmäiset olisivat tosi oivia pureskeltavia oluen kanssa.

Mustekala oli täällä erinomaisen hyvin kypsennettyä. Dippisoosi oli minulle turhan mausteista, mutta Jukka syömäpuikotteli sitäkin hyvällä ruokahalulla.
Savustettuun pekoniin käärityt sienet olivat erinomaisia, thit heo xông khói cuôn nãm kim châm.
Yksi mielenkiintoisimmista ruuista oli aurinkokuivattu naudanliha, joka nautittiin pannulla paahdettujen keltamuurahaisten kanssa, khô bò môt nang trúng muõi kin trái mat mât. Meille kerrottiin että kaupungissa muurahaiset on pakko murskata kokonaisena tarjoamisen sijaan, sillä ihmiset ovat hiukan ennakkoluuloisia. Saimme kuulla myös, miten eri muurahaislajeja käytetään erilaisiin tarkoituksiin: mustamuurahaisissa on savuista makua, kun taas keltamuurahaisissa hapokkuutta.

Ravintoloitsijan pääelinkeino on viinien tuottaminen jungle noni hedelmästä. Näitä Yokdoni viinejä ja viinoja saa kuulemma ihan pian lentokenttävalikoimistakin. Saimme maistaa viiniä, mutta meihin se ei makeudessaan uponnut.

Valitettavasti vasta aterioinnin loputtua saamme kuulla että pieniä kaloja sisältävä salaatti on keski-Vietnamin ravintolan hittituote, jota toki saa myös Ho Chi Minh Cityn ravintolasta. Joten maista sinä ihmeessä salaattia ja näitä esittelemiäni herkkuja Quyen Quyen Quan:ssa kun Saigoniin menet. Niin mekin teemme ensi kerralla kun kaupunkiin osumme.

42 Tran Cao Van, aivan Turtle Laken vieressä District kolmosella
Ho Chi Minh City, Vietnam 

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kakku lukemattomille


Melkein 11-vuotiaan poikamme sadepäivän sarjakuva iloksenne.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Graavisiika

Viikkoruokavieraita varten takataskussa pitää olla helppoja alkupaloja. Kun pääsee töistä viideltä ja ruokailun tulisi alkaa kuudelta, ei ihmeisiin ole aikaa. Taannoin olimme sopineet tämänmoiset treffit ystäväperheen kanssa. Päätimme kokeilla uutta reseptiä: voikukannuppujen kanssa pikkelöityä kesäkurpitsaa, sipulia ja kukkakaalia. Ohjeen tehnyt Jouni Toivanen suositti syömään pikkelsin kanssa graavikalaa. Pääruuaksi oli savulohta, joten päädyimme graavaamaan alkupalaan siikaa.

Ruokahetkellä oli hyvin helppoa lusikoida pikkelssiä purkista ja veistellä siiasta ohuita siivuja siihen viereen. Ehdottoman suositeltava setti vaikka juhannuspöytäänkin! Toinen suositeltava juhannuskalaresepti voisi olla koivugraavattu lohi hovimestarinkastikkeella

Toisinaan graavikalasta tulee ihan liian suolaista, mutta nyt maut osuivat meille ihan nappiin. Tästä innostuneena laitan reseptin nyt jakoon muillekin. Graavaaminen pitää muistaa tehdä tarjoamista edellisenä päivänä.
GRAAVISIIKA

230 g perattua siikafilettä nahkoineen
½ rkl suolaa
1 tl valkopippuria
1 tl rosepippuria
1 tl sokeria
2 rkl tuoretta tilliä silputtuna

Fileoi kala mutta jätä nahka. Näin kala on helpompi siivuttaa myöhemmin. Hiero suola kalaan. Lisää muutkin mausteet. Aseta fileet päällekkäin niin että kalan lihat tulevat vastakkain. Kiedo tiiviisti kelmuun. Anna maustua vuorokauden jääkaapissa.
Tarjolle laittaessa rapsuttele suurimmat mausteet pinnasta ja leikkaa file ohuiksi viipaleiksi fileerausveitsellä.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Turtle Lake, HCMC - täynnä tunnelmaa ja katuruokaa

Mopot ja autot kiertävät suurta liikenneympyrää tööttäillen. Liikenne soljuu taitavasti, vaikka suhareita riittää. Keskellä tätä suurta liikenneympyrää on lampi, jonka ympärille ja ylle on rakennettu mielenkiintoinen porras-tornirakennelma. 
Ihmiset istuvat syömässä ja viettämässä iltaa portailla, kaiteilla ja lammen rannalla. Kaikki mutustavat jotain kaksin tai porukoissa, kukaan ei ole täällä yksin. Katukiveyksellä on tarjolla vaikka minkämoista katuruokaa. Grillit kuumenevat tarjoten herkullisia tuoksujaan, vaikka tällä paikalla ei saisikaan grilliä käyttää. Poliisien kierrellessä hehkuvahiiliset pikkugrillit nostetaan piiloon ja mainoskyltin päälle läväytetään toinen, jossa tarjotaan grillaamatonta ruokaa. Poliisien autojen takavalon vielä näkyessä grillit kaivetaan taas esille ja homma jatkuu. Paikan nimi on Turtle Lake, Hồ Con Rùa,  ja se sijaitsee Ho Chi Minh Cityn keskustassa, District 3:lla. 

Turtle Lake eli Kilpikonnajärvi on saanut nimensä siitä, että kilpikonnan tulisi pidätellä Ho Chi Minh Cityn alla asuvan valtavan lohikäärmeen häntää. Lammella aiemmin majaillut kilpikonnapatsas on räjäytetty aikoinaan pois eikä vedestä siis eläviäkään kilppareita löydy. Yhtäkaikki paikka on todella mainio katuruokineen ja illanviettäjineen. 
Katuruokatarjonta Kilpikonnalammella on todella monipuolinen. Yhteisen kielen puute ostajan ja myyjän välillä ei haittaa mitään, sillä osoittamalla ja nätisti hymyilemällä saa kyllä ruokaa ja hymynkin takaisin. Hinnat liikkuvat annosten osalta 6000-15000 VND:ssa, joka meinaa euroissa 25-62 centtiä. Hintakin saadaan helposti selville joko kyltistä lukemalla tai myyjän näyttäessä mallirahat vaihtokukkarostaan. 
Bánh tráng nướng on noussut yhdeksi katuruokasuosikikseni täällä Saigonissa. Olemme parina iltana hakeneet "vietnamilaiset pizzat" hotellin läheiseltä Turtle Lakelta. Pizzaa ruuassa on tasan se että siinä levitetään pohjalle täytettä. Maku ja suutuntuma on jotain aivan muuta. Ruuan idea on yksinkertaisuudessaan se, että grilliin läväytetään kuiva riisipaperi. Sen päälle aletaan heti levittämään voita ja viiriäisenmunaa. Tähän ylle ripsitään täytteet, esimerkiksi kuivattuja katkarapuja, kevätsipulia ja chiliä. Lopuksi riisipaperi taitetaan kahtia, ympärille laitetaan paperipala jotteivät sormet kuumene liikaa ja sitten syödään. Rapsakka herkku maistuu aluksi hiukan munakkaalle, mutta täytteisiin päästyä maku on hyvin uniikki, hieno. Tässä kuvaamamme video valmistuksesta, jossa kuuluu hyvin myös ympäröivän liikenteen ääniä: 

 
Maistoimme myös răng mực nướng- vartaita. Saimme paistajalta irti että ne ovat "seafood", merenelävistä tehty. 
Vartaaseen pyöritetyt pallerot olivat aivan liikuttavan suloisen pieniä. Keralla tarjottu chilinen kastike oli todella jytyä.

Bắp xào oli meille uusi katuruoka, mutta oikein mieluinen sellainen. Runsaassa voissa pyöräytellyt maissit olivat aivan mahtavan makuisia kuumassa Ho Chi Minhin illassa. 


 Tässä tarjotaan erilaisia makkaroita ja pyöryköitä varrastettuna.


Turtle Lake tuntui olevan suosittu illanviettopaikka myös rakastuneiden kesken. Kylki kyljessä istuvia pareja näkyi paljon altaan reunalla. 

Joko olen vakuuttanut sinut, että Ho Chi Minh Cityn osuessa matkan varrelle sinun pitää suunnata Kilpikommalammelle iltasella fiilistelemään ja syömään? 

Äläkä unohda melkein kulman takaa löytyviä loistavia bahn mi-herkkuja!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Bahn mi - video suoraan Vietnamin kadulta

Bánh mì - leivät ovat yksi heikkouteni kun puhutaan vietnamilaisista ruuista. Riisijauhoillakin leivotussa leivässä on rapea kuori ja hyvin ilmava sisus. Lapsemme ottavat bánh mì :nsa monesti ilman täytteitä. Minulle mieluisin täyte on thit nuong, joka meinaa grillattua possua. Kaikki versiot ovat kuitenkin tähän mennessä alas menneet. Kadulla yleisimmin myyty bánh mì thịt nguội sisältää erilaisia leikkeleitä.  Hinnat pyörivät kadulla välillä 10 000 - 20 000 dongia eli noin 40-60 centtiä. 
Olemme parhaillaan reissussa Vietnamissa, Ho Chi Minh Cityssä. Tämä on jo kolmas kerta kaupungissa puolentoisavuoden sisään. Tässä hyörinää täynnä olevassa kaupungissa vain on sitä jotain, joka vetää magneetin lailla puoleensa. 
Aivan hotellimme lähelle kerääntyy illan suussa erilaisia katukojuja. Pitkin päivääkin kojuja on, mutta silloin tarjonta on eri. Ensimmäisenä iltana näin naisen nostelevan muovilaatikosta aineksia ja pilkkovan niitä bánh mì :n sisälle täytteeksi reippaaseen tahtiin. Hänen ympärillään kävi niin kova kuhina, että päätinpä maistaa leipäänsä minäkin. Ja onneksi maistoin! Näiden maku vetää vertojaan jopa Huyn Hoan sämpylöille, vaikka nyt leipiä ei alkuun lämmitettykään. Luulenpa että tämän laatikon apajille tie vie aika useastikin...Paikka löytyy Hai Ba Trung-kadulta, Nguyen Van Thu kadun kohdalta Saigon Centerin vierestä, District 3. Suosittelemme!

Katso videosta miten tehdään loisto bánh mì  leikkeleistä ja tee itse perässä:



Halkaise sämpylä.
Levitä maksapateeta alapuolelle.
Purista pussista hiukan majoneesia.
Lado tuoreet kurkkuviipaleet sisälle.
Lisää pikkelöityjä vihanneksia.
Pilko viittä erilaista makkaraa ja lado nekin leipään sisälle.
Lisää soijakastiketta.
Lisää myös hiukan kalakastiketta.
Lisää majoneesia.
Pruuttaa sekaan vielä chilikastiketta.
Lisää vielä tuoretta korianteria.
Sujauta leipä pussiin ja bánh mì nautinto on valmis. 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Voikukkalevite, marinoituja nuppuja ja savulohta leivällä

Voikukka on inspiroinut  minua tänä keväänä useammankin kerran ruuanlaittoon. Kukan nuppuja on pikkelöity onnistuneesti kukkakaalin ja kesäkurpitsan kanssa. Tällä kertaa halusin kokeilla nuppujen marinoimista öljyisessä, mäkimeiramilla maustetussa liemessä. Lopputulos oli todella hyvä. Skeptinen Jukkakin piti kaprismaisista nupuista. Marinoidut voikukannuput kannattaa syödä pois muutaman päivän sisällä valmistuksesta, mutta se tuskin tuottaa ongelmia. 
Marinoituja voikukannuppuja on herkuteltu paitsi salaattin ja pastan, myös savukalan kanssa. Erityisen herkullisilta voikukkakaprikset maistuivat omaan suuhuni vaalean näkkileivän päältä voikukkalevitteen ja savukalan kanssa. Erilaiset suutuntumat sekä pehmeät ja kirpsakat maut hellivät suuta kesäisellä meiningillä. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

LEIVÄN KOONTI

1 vaalea näkkileipä
voikukkalevite (ohje alla)
lämminsavulohta
2 tl marinoituja voikukkia (ohje alla)
1 voikukka

Sipaise näkkärille voikukkalevitettä. Pilko päälle savulohta. Nosta marinoidut voikukannuput haarukalla liemestä leivälle, niin että suurin osa öljystä jää marinointiastiaan. Revi leivän päälle vielä keltaisia voikukanosia.
VOIKUKKALEVITE
(yhdelle leivälle)

3 tl Arla Crème fraîche perinteinen 
2 voikukkaa
suolaa
mustapippuria

Nypi voikukan kukinnosta keltaiset osat irti. Sekoita muiden ainesten kanssa.
Marinoitujen voikukannuppujen ohje on muokattu Hannele Kojon Yrttiherkku-kirjan vastaavasta. 

MARINOIDUT VOIKUKANNUPUT

2 ½ kiinteitä voikukannuppuja
½ l vettä
½ tl suolaa

marinadi
½ dl valkoviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa tai sokeria
1 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2/3 dl mäkimeiramia hienonnettuna
½ dl oliiviöljyä

Laita voikukannuput likoamaan runsaaseen veteen. Hiekat ja muut putoavat astian pohjalle, joten nostele nuput pois vaikka reikäkauhalla.
Kiehauta ½ litraa vettä ja mausta suolalla. Keitä nuppuja kiehuvassa vedessä minuutin ajan. Valuta nuput lävikössä ja kuivaa talouspaperilla.
Sekoita marinadin ainekset. Sekoita joukkoon myös nuput.
Lusikoi seos puhtaaseen lasipurkkiin. Siirrä purkki jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.
Säilytä nuput jääkaapissa ja käytä viiden päivän kuluessa.

***
yhteistyössä ARLA

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kamelinlihaa ja -maitoa Dubaissa

Piipahdimme tuossa alkuvuodesta Dubaissa, muistattekos? Yksi sen reissun tavoitteista oli maistaa kamelinlihaa, sillä se oli meille ihan uusi maku. Väittävät ihan rasvattomaksikin vielä, mutta sitä on vaikea uskoa. Toisaalta, meille possunnatustajille sillä ei ole mitään merkitystäkään. Saimme vinkin mennä maistamaan kamelia Local House ravintolaan. Sinne suuntasimmekin, sillä se oli kävelymätkan päässä hotellistamme. 
Ravintolan sisustus itsessään oli sekamelskaisen hauska. Kesken aterioinnin huomasimme olevamme ulkoilmassa, sillä kangaskaton raoista paistoi läpi iltataivasta. Keittiön puuhat näkyivät aukon läpi yhdellä seinällä. Erillisessä huoneessa oli myös mukavan näköiset nurkkaukset chillaavampaan menoon. 
Jukka halusi alkuun maistaa kamelipirtelöä. Mies vetäisi juoman maustamattomana. Tarjolla olisi ollut monia makuja, mm. taatelia, vesimelonia ja mangoa. Pirtelö oli aluksi suolaisen makuinen, mutta maku kuulemma laimeni pillittämisen myötä. Juoma meni osastoon "kiva maistaa muttei enempää kiitos".
Tilasimme lisukkeeksi taboulehia, joka tuotiinkin ihan aterian alkuun. Tämä olikin sitten ravintolan parasta antia, joskin hintaansa nähden todella pieni annos. Yrttejä oli käytetty paljon ja maku oli ihanan tuore. 
Muksut tilasivat ruuakseen riisiä ja kanaa, joka osoittautui suureksi annokseksi. Maultaan se ei olisi voinut olla enempää sarjaa perus. 
Minä otin kamelikebabin, joka tarjottiin tylsästi ranskalaisten kanssa. Liha oli todella kuivaa eikä millään muotoa mieleenpainuvaa. 
Jukka halusi maistaa juustoburgerin, jonka lihana on käytetty kamelia. Hamppi oli kyllä suoraan sanoen varmaan huonoin esitys vastaavasta ikinä. Se oli kuiva, tylsä ja aivan ponneton. Hampurilainen sisälsi tasan valmissämpylän, kamelinlihapihvin, juustosiivun ja salaattia. Lisukkeena yhtä tylsät, lötköt ranskalaiset.

Kameliburgeri oli ajatuksena jotenkin kutkuttava. Kulttuureja yhdistävästä ruuasta olisi itsetehdyn sämpylän ja raikkaiden täytteiden sekä paikallisten lisukkeiden kanssa saatu aika mainio paketti. Nyt kokonaisuus oli kertakaikkisen keskenjäänyt ja tökerö. 

Local House oli kokemuksena kyllä ihan pettymys. Hinta-laatusuhdetta ei ollut. Kamelinlihaa oli kuitenkin kiva maistaa. Luulempa silti että sitä pitää kokeilla joskus uudestaan, sillä uskon sen olevan maukasta oikein laitettuna. Ihan niinkuin kaikki muukin ruoka on kun viitsii vähän nähdä vaivaa. 
Kitchit suola- ja pippurisirottimet eivät kohentaneet fiilistä. 


 ***

Kamelituotteista kun puhutaan, on pakko mainita myös Deiran puolelta, maustesouqien läheltä rannasta löytynyt jäätelökoju. Se myi kamelinmaidosta tehtyjä jäätelöitä esimerkiksi sahramin ja taatelin makuisina. Todella hyvää jäätelöä!

Blog Widget by LinkWithin