lauantai 13. syyskuuta 2014

Avokado rakastaa herkkutattia

 
En tiedä miksi ja miten avokadon ja herkkutatin yhdistelmä kävi kutkuttamaan. Yhtenä aamuna näin kuitenkin kävi ja päätin heti käydä tuumasta toimeen. Lopputuloksena oli todella herkullinen leipä, joita olen nauttinut nyt useampana aamuna. Herkkutatti toimii avokadon kanssa sekä raakana että pannulla paistettuna. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Nappasin kuvan aamuleivästäni instaan ja ajattelin jutun jäävänkin sille tasolle. Tänä aamuna tein sitten leivän myös Jukalle, joka piti kokonaisuudesta tavallani ihan pöllösti. Mies kehotti ehdottomasti vinkkaamaan asiaa täällä bloginkin puolella, joten niin myös tein. 

En aio pyytää anteeksi sitä että tämä on jo vaikka kuinka mones perättäinen sieniohje. Tatteja on nyt nautittu ahkerasti ja siitä nautinnosta on ilo jakaa ideoita myös eteenpäin. Alkaakohan seuraavaksi syntyä kurpitsajuttuja ihan kyllästymiseen asti. 
AVOKADO-TATTILEIPÄ 
yhdelle

paahtoleipä tai vastaava
puolikas avokado
tattia
öljyä paistamiseen
sitruunamehua
paahdettuja (suolattuja) pähkinöitä 
mustapippuria
suolaa

Pilko puhdistettu tatti. Lorauta pannulle hiukan öljyä ja paista tattipalat kauniin ruskeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda leipä. Laita leivälle paistetut tattipalat. Kauhaisen puolikas avokado kuorestaan ja pilko se edelleen leivälle. Purista päälle sitruunamehua. Ripsi päälle hiukan suolaa ja paahdetut pähkinät.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Lusikka vei nautintoon

Lusikka on tuttu nyt myös ravintolana. Vierailimme paikassa Kulinaarimurulan Jaanan kanssa kuulumisenvaihtotreffeillä  männäviikolla. Kätevästi lähellä Kampin bussiasemaa Helsingin Lapinlahdenkadulla sijainnut ravintola oli mutkattoman mukava ja hyvänmakuinen. Olen kuullut kehuvia kaikuja ravintolasta ainakin Campasimpukoilta ja Aleksilta, joten rohkenin odottaakin jotain oikein hyvää!

Iltamme lähti käyntiin kilistelemällä ravintolassa kuohuvaa, jonka sekaan oli lisätty itse maustettua hunajaisen laventelista giniä. Pidimme molemmat juomasta kovasti!
 
Ruokien suhteen päädyimme ottamaan kuuden ruokalajin maistelumenun ja puolikkaan viinipaketin. Ruokailoittelun aloitti "skagen", jossa oli maukkaasti, joskin aika perusvarmasti mätiä, rapua, punasipulia ja näkkäriä. 
Seuraavaksi meille kaadettiin juuri sopivanpaksuista valkosipulista keittoa yrttikreemin ja poltetun purjon päälle. Annosta herkisti kauniisti yksi ihana orvokki. Aromaattista keittoa olisi voinut lusikoida hyvinkin pienen ämpärillisen. 
 Kylmäsavuporoviipaleet hurmasivat kantarellien kanssa. 
Punajuuririsotto nousi itselläni koko illan ehdottomasti maukkaimmaksi annokseksi. Vaaleanpunaisen risoton joukosta löytyi punajuurta myös paloina, mistä runsaasti suutuntumapisteitä! Mozzarella risoton yllä oli minulle ihan uusi juttu, mutta kyseinen kermainen kiekko hoiti homman hienosti kotiin. Balsamico ja punajuurenversot kruunasivat hienon lautasen!
Suolaiset ruuat loppuivat lautaseen, jonka lisukkeet kastikkeen kera olivat ilahduttavampi juttu kuin murea possunniska tai chorizo. Tosin makkara ihastutti Jaanan olemuksellaan. Lisukkeina toimineet kesäkurpitsa, paksoi ja maissi oli saatu maustettua hienosti ja kypsennettyä mukavan napakasti. 
Jälkiruoka hurmasi jo esittelyvaiheessa, vai mitä sanotte suklaamoussesta, oliiviöljyjäätelöstä, leivänmuruista ja suolasta yhdessä. Valitettavasti suolaa oli makuuni hiukan liikaa, muuten kokonaisuus oli kyllä maistuva. 

Koko iltani maksoi 76 euroa, mitä pidin varsin kohtuullisena laatuun ja illan mukavuuteen nähden. Tarjoilu oli rentoa ja oikea-aikaista, fiilis oli leppoisa ja viinit -joista voi lukea Jaanan postauksesta- maistuivat pääosin oikein osuvilta minullekin. Lisäpisteitä ropisee vielä loppuillan musiikista, josta mainittakoon ainakin Metallica ja Johnny Cashin Hurt

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Dosa-lettuja maistelemassa

  
Kasvisravintolana OmNam on pirteä poikkeus omalla ravintolakartallani. Sain kutsun paikkaan nauttimaan heille tyypillisen, runsaan kasvislounaan. Ravintola löytyi  aivan Helsingin keskustasta, Annankadulta, valoisalta sisäpihalta.
OmNam tarjoaa sesonkista, luomu- ja lähiruokaan painottuvaa itsetehtyä ruokaa. Eri maiden vaikutukset näkyvät tarjoilussa hyvin, eikä tarkoitus olekaan tarjota tietyntyyppisiä ruokia vaan monenlaista värikästä kauniisti esillepantuna. Ruuan tervehdyttävä vaikutus on johtavana ajatuksena OmNam:ssa. 
Salaattivalikoimasta minut hurmasivat maustetut linssit, joiden kanssa tarjottiin paahdettua sipulia ja jogurttiraitaa. Pidin myös erityisesti avokadojen isosta lohkokoosta ja siitä että myös punajuuria löytyi yhdestä salaatista. 


Itselleni ihana uutuus oli paikan suosituimmaksi ruuaksi mainitut dosa-letut. Letut on tehty liotetusta riisistä, linsseistä  ja sarviapilansiemenistä. Taikinaa hapatetaan useampi päivä. Dosa lettusten päälle kasattiin maustettuja perunalohkoja, joiden ylle lusikoitiin vielä mausteista Sambharia tai minut raikkaudellaan yllättänyttä kookos-korianterichutneyta. Tämä on ruoka jota pitää ehdottomasti kokeilla kotonakin, pidin siitä kovasti!
Lopuksi maistelimme vielä kauniisti kukitettua raakakakkua. Pidin sekä pähkinäisen banaanisesta pohjasta että ilmavasta kuorrutteesta. 

OmNam:sta saa myös täytettyjä leipiä, salaatteja ja raakaleivonnaisiakin vitriinistä. Lauantaisin tarjoillaan kasvisbrunssia ja lounaan lisäksi arkisin saa myös aamiaista. 

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan OmNamissa, vaikka dosa lettujen merkeissä!

*

Lounaan tarjosi OmNam

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Valkoinen pizza grillissä, tatikkaasti

Grillipizza on herkkua! Kun temppua kerran koitimme, paistamme pizzat nykyään aina puugrillissämme pizzakiven päällä, wokkipannun alla. Tai no paistamme ja paistamme, Jukka sen homman hoitaa kokonaan. Me vaan lasten kanssa asettelemme toivomamme täytteet valmiiksi leivotun pohjan päälle. 

Tällä kertaa tomaattikastiketta ei keitelty aikuisille lainkaan, vaan päätimme näinä huipputattisina aikoina tehdä pizza biancon. Värinillittäjät kyllä sanoisivat ettei tuo ole valkoista nähnytkään, mutta sanokoot. Hyvää oli joka tapauksessa! 
En tiedä autenttista reseptiä valkoiseen pizzaan, enkä sellaista toisaalta kaivannutkaan. Etenimme tattien kanssa kermaisesti oikein osuvaan lopputulokseen! En keksinyt "mössölle" osuvaa suomenkielistä nimeä, joten käytän herkulta kuulostavaa sanaa "crema". 
Pizzapohjan ohje on tuttu jo täältä ja tatticreman ohje löytyy postauksen lopusta. Creman päälle laitoimme haluttuja juustoja ja puhtaita herkkutattisiivuja raakana. Paiston jälkeen lisäsimme vielä Parman kinkkua ja tuoretta basilikaa. Nau-tin-to!

TATTICREMA PIZZAAN
noin neljään pizzaan

500 g herkkutattia pilkottuna
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Pilko tatit, sipulit ja valkosipuli. Kuullota sipulit öljyllä pannussa. Lisää sienet ja paista nesteet pois. Lisää kerma ja sekoita hyvin. Siirrä kulhoon ja surrauta tasaiseksi massaksi (meillä sauvasekoittimella). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Pekoninen tattipasta timjamilla

Metsät ovat nyt sieniä pullollaan. Pariin vuoteen emme ole löytäneet kunnolla tatteja, mutta nyt taas lykästää. Tänäänkin lähdimme pienelle metsäpläntille jonka Jukka kolusi jo eilen ja saimme taas paljon hyviä, toukattomia herkkutatteja. Siinä on jotain riemastuttavan ihanaa, kun sammalten seasta pilkistää tuore sieni tai kun metsässä jököttää tomera tatti. Vielä riemullisempaa lie syödä ihanuuksia eri muodoissa. 
Siskot kokkaa Nellen innoittamana kokeilin tänä vuonna ensi kertaa timjamia herkkutateille ja ihastuin kovasti. Nelle oli laittanut timjamia sienien sekaan risotossa, minä ryyditin näillä yrteillä kermaista ja pekonista pastaa. Tuumasimme Jukan kanssa tätä taivaallisuutta haarukoidessamme, että kaipa ruokaan olisi kuulunut laittaa jotain happoakin, mutta meille se maistui juuri tällaisena: paksun, täyteläisen ja syvän makuisena. Lapsetkin yllättyivät kun pitivät sieniruuasta. Tosin ne varsinaiset sienipalat jäivät armotta lautasen reunalle. 

Tattipasta on nopeaa, helppoa ja herkkua ruokaa. Ja melkein ilmaistakin kunhan vain hakee sienensä metsästä. 

TATTIPASTA PEKONILLA
kolmelle-neljälle

4 siivua pekonia
2 sipulia silputtuna
300 g herkkutattia paloina
4 oksaa timjamia
(voita tai öljyä)
2 dl Arla Ingman Luomu kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
parmesaania

Laita pastaa keittymään. 
Pilko pekonit paloiksi ja laita kylmälle pannulle. Lämmitä pannu. Kun pekonit ovat päästäneet osan rasvoistaan, lisää sipulit kuullottumaan pekonirsvaan. Lisää myös timjaminoksat antamaan makua. Lisää herkkutattipalat ja paista kauniin ruskeiksi. Lisää tarvittaessa voita pannulle. Kun sienet ovat kauniin paahtuneita, lisää kerma ja keittele hetken kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla, 
Sekoita kermainen tattikastike pastan sekaan. Tarjoa heti. 
Raasta lautasannoksen päälle parmesaania. 

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ihan uudenmoinen sienileipä

Kantarellia soijaan upotetun raa'an kananmunankeltuaisen kanssa? Kyllä kiitos! Vinkki oli niin kutkuttavan ihana, että pakkohan sitä oli kokeilla heti kantarelleja metsästä löydettyämme. Lopputuloksena oli ihanan suolainen, hyvin erityisen makuinen sienileipä. Soijainen kananmuna antoi kokonaisuuteen suolan lisäksi melkein kermaista pehmeyttä. Tämä sienileipä toimisi ihan loistavasti vaikka alkupalana. 
Keltuaiset laitetaan maustumaan soijaan kahdeksi tunniksi. Ylösnostovaiheessa meillä toinen keltuainen rikkontui ja levisi leivälle. Makuun tämä ei tietysti vaikuttanut, mutta leivän ulkonäkö kärsi pahasti. Jos haluat tarjota keltuaisen kauniina pallerona vaikkapa vieraille, suosittelen lämpimästi laittamaan vaikka muutaman ylimääräisen keltuaisen soijaan maustumaan, jos sinä rähmäkäpälöit kuten minä. 

Viikon päästä taas starttaavan hävikkiviikonkin nimissä on pakko muistuttaa, että valkuaisia ei sitten heitetä pois! Niitä voi hyödyntää vaikka marenkien teossa, osana munakasta tai osana lettu- tai vohvelitaikinaa. Valkuaiset voi myös paistaa pannulla itsekseen jos ei muuta keksi. Valkuaiset voi kuulemani mukaan vaikka pakastaa jääpalamuoteissa. 

Sienileivän ohje on kirjasta "Parhaat Saaristoravintolat". Me vähän oikaisimme mutkia suoremmiksi. 

SIENILEIPÄ SOIJAMUNALLA
kahdelle

kourallinen tai kaksi kantarelleja
1 sipuli
voita paistamiseen
2 munankeltuaista
1 dl soijakastiketta
valkopippuria
lehtipersiljaa
2 paahtoleipäsiivua

Erottele kananmunasta varovasti keltuainen ja valkuainen. Laita keltuaiset samaan astiaan ja lorauta sekaan soijakastiketta. Laita kelmu päälle ja siirrä munat jääkaappiin maustumaan kahdeksi tunniksi. 
Puhdista sienet ja revi tai pilko ne sopiviksi paloiksi. Paloittele sipuli. Nakkaa voita kuumenneelle pannulle ja paista siinä sieniä ja sipulia kypsiksi. Mausta valkopippurilla. Älä laita suolaa, sillä soija on ihan kyllin suolaista. 
Paahda leivät. 
Kokoa leivät: Laita leiville ensin sieni-sipulisilppu. Nosta leivälle varovasti myös maustunut keltuainen. Lisää lehtipersilja.

perjantai 29. elokuuta 2014

Ylellinen nautiskeluilta

Ylellisyyttä, kauneutta ja tunteikkuutta. Nämä ovat ensimmäiset adjektiivit jotka minulle tulevat mieleen Suomen Kansallisopperasta. Vielä kymmenen vuotta sitten olisin voinut kuvata samaista paikkaa sanoilla haukottelu, tylsyys ja eläkeikä, mutta silloin en ollut vielä käynytkään oopperassa tai baletissa. Kokemusten kautta ihminen viisastuu. 
Eilen pääsin mukavan bloggajaporukan kanssa tutustumaan Suomen Kansallisoopperaan hiukan syvemmin. Ja voi miten ihana ilta olikaan! Aluksi kiertelimme katsomassa kulissien tekoa. Saimme kuulla miten monen eri ammatin osaajia oopperassa onkaan. Tässä esimerkiksi maalataan käsin valtavia kankaita Klaus Haapaniemen suunnitelman mukaan tulevaan Ovela Kettu-esitykseen. 
 
Leivokset ovat styroksiruokaa Figaron häät-oopperaa varten. Valkoisten leivonnaisten helmiäispinta ei suinkaan näy yleisöön, mutta viimeistellyt yksityiskohdat auttavat laulajia eläytymään rooliinsa. 
Ehkä sykähdyttävin hetki illassa oli päästä Kansallisoopperan lavalle tepastelemaan. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että sairaalareissun uhallakin oli pakko ottaa pari tanssahdusaskelta baletin tyyliin kun nyt kerran paraatipaikalla oltiin. 

Ennen esitystä saimme kuulla Heidi Almin lumoavan mukaansantempaavan esittelyn illan Onegin baletista. Heidi Almi pitää maksuttomia teosesittelyitä ennen tiettyjä balettiesityksiä. Jatkossa osaan katsoa teosesittelyajat netistä ja varata siihen aikaa. 
Odotusta täynnä istahdimme valossa kylpevien ikkunapöytien ääreen. Pöytiin oli katettu maistelulautanen, josta löytyi hyvin moneen makuun istuvia ihania herkkuja. Kotimaisuus oli huomioitu hienosti! Esimerkiksi juustot olivat kotimaista laatutuotantoa ja ilmakuivattu kinkku niinikään. Upeasta villisorsarilletestä löytyi kunnon puraisun myötä takahampaideni harmiksi hauli. Lohkeama on jo paikattu kivuttomasti ja oopperaherkuista vastaava Kanresta lupasi hoitaa laskun. Joten tämäkään pikku selkkaus ei päässyt himmentämään eilisen ylellistä lumousta. 
Maistelulautasen herkuin osuus minulle oli sorsarilleten lisäksi sopivan reilusti suolattu kuhatartar ja ilmakuivattu kinkku yhdistettynä sinappiseen kreemiin. 
Juustojen ylle sopi lorauttaa oopperan omatuotantoista hunajaa. Pesät löytyvät kuulemma oopperatalon nurkalta. Kauniin keltainen, soljuva hunaja oli sykähdyttävä lisä juustoille, niin ajatukseltaan kuin maultaankin. 
Ensimmäisellä väliajalla nautimme aivan loistavaa Afternoon tea-kokonaisuutta. Tarkempi esittely tästä kauniista ja herkullisesta esillepanosta löytyy blogistammekin vuoden takaa, kun vein kummityttömme balettiin syntymäpäiviensä kunniaksi. Spelttiskonssit olivat edelleen ihan selkeä suosikkini näistä herkuista, erityisesti lemon curdin kanssa nautittuna. 

Herkkuja mutustaessa jännitimme miten esityksen käy, sillä yksi tanssijoista loukkasi jalkansa juuri ennen väliaikaa. Onneksi baletti kuitenkin saatiin jatkumaan toisen ballerinan voimin ja me saimme nauttia sykähdyttävää tarinaa Tatjanan elämän ympärillä. 

Onegin baletti on romanttisuuden ja draamaattisuuden lisäksi siitäkin hieno, että se sisältää kaksi väliaikaa. On mielenkiintoista vaihtaa seurueen kanssa ajatuksia esityksestä tai elämästä yleensäkin. Nyt nautimme myös lasilliset rosesampanjaa katsellen iltahämärtyvää Töölönlahtea. 
Baletti-iltamme oli ihanan ylellinen ja nautinnontäyteinen kaikkine hienosti mietittyine yksityiskohtineen. Oli ihana viettää aikaa mielenkiintoisten ihmisten kanssa, nauttia herkuista, laadukkaista juomista ja upeasta musiikista sekä tanssista. Lämmin kiitos upeille emännillemme!

Baletti- tai oopperailta on upea lahja vaikkapa ystävälle tai itselle, kun syyssateet vetävät suuta mutruun. Suosittelen lämpimästi ja ennakkoluulottomasti suuntaamaan Suomen Kansallisoopperaan oman nautinnon  nimissä. Minä vien sinne seuraavaksi perheeni katsomaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta ennen joulua. 

***
Yhteistyössä Kansallisooppera ja Kanresta

maanantai 25. elokuuta 2014

Saksiniekkojen imeskelyä

Mekin olemme taas tänä vuonna päässeet rapuisan pöydän äärelle. Tämä herkuttelu tapahtui ystäviemme mökillä. Ravut oli nostettu ihan siitä omasta mökkirannasta! Yhtenä vuonna pääsimme mukaan ravustukseen ja keittämiseen, mutta tänä vuonna aikataulu ei antanut sitä myöden. 


Etenimme rapuiloittelussa kovasti perinteisin menoin. Pöytään nostettiin rapujen lisäksi vain paahtoleipää. Laulut jäivät tänä vuonna jostain syystä laulamatta, mutta nauru kyllä raikasi. Ei sitä oikein voinut pokerinaamalla katsoakaan vastapäisiä ystäviä, kun heidän päässään keikkuivat pahviset rapuhatut. Rekvisiittaan oli muutenkin panostettu kiitettävästi. 


Tänä vuonna maistoimme muutamia potentiaalisia rapuviinejä. Omaan suuhuni parhaalta maistui Cono Sur:in Single Vineyard riesling. Pidän kovasti petroolisuudesta viineissä ja tässä sitä oli.

lauantai 23. elokuuta 2014

Pakko antaa periksi


Tänä vuonna kesän loppuminen on ollut jostain syystä erityisen tuskallista. En millään olisi halunnut päästää irti leppoisista, helteisistä päivistä ja lempeän lämpimistä illoista. Kuitenkin tänään sienimetsässä se viimeistään iski - kyllä nyt on syksy eikä kesään enää ole paluuta. Tänä vuonna. 
Nyt on sitten nautittava tästä sateisesta, mutta omalla tavallaan energiaa tuovasta vuodenajasta. Mentävä metsään sienien perässä ja käperryttävä kirjan kanssa nojatuolinurkkaukseen. 
Menetimme viime vuonna ihan huipun sienimetsämme hakkuiden vuoksi. Sieltä nousi pieneltä alueelta suppilovahveroa, kantarellia, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Nyt etsinnässä on uusi hyvä paikka. Tämänpäiväinen piipahdus antoi jo toivoa moisesta. Löysimme aivan priimoja herkkutatteja ja muutamia kantarelleja. Huomenna taidetaan mennä katselemaan lisää, jos sateiden väliin osutaan. 
 Sienikautemme alkoi monivuotiseen tapaamme herkkutatticarpacciolla. Sitä syötiin illallisen alkupalana.
Pääruuaksi haarukoimme tuntikaupalla uunissa muhinutta luomunaudan niskaa ja saman elikon sydäntä. Jukka keitteli haudutuslientä kokoon saaden aikaan tosi makoisan kastikkeen. Sateen, kasvavan kylmyyden, sandaalittomuuden ja kynttilöiden polttamisen lisäksi pitkään haudutetut liharuuat ovat juurikin vahva syksyn merkki. 

 
Venetolainen Masi Campofiorin toimi suuhumme oikein hyvin muhitettujen lihojen kanssa. Etenkin tiivissyinen sydän maistui tämän punaviinin kanssa oivallisesti!
Lihojen lisäksi lautaselta löytyi peruna-palsternakkapyrettä, jonka Jukka paineli lävikön läpi erityisen hienorakenteiseksi. Perunaa pyreessä oli 800 grammaa ja palsternakkaa 400 grammaa. Suhde osui hyvin kohdalleen niin että palsternakka maistui sopivan hienostuneesti. 
Jälkiruuaksi me aikuiset nautimme Vin Santoa ja cantuccinin. Tai neljä. Lapset lusikoivat jäätelöä. 

Blog Widget by LinkWithin