tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huiput rooftop baarit Saigonissa


Jos ette seuraa facebookkiamme tai blogin Instagramia, ette varmaan tiedäkään että piipahdimme Jukan kanssa kaksin Vietnamissa reipas viikko sitten. Jos taas seuraatte jompaa kumpaa, tiedätte varmasti että tällä lapsettomalla keikalla nautimme myös baarien antimista. Lopulta eri kattoterasseja juomineen tuli kokeiltua niin useita, että päätimme rakentaa niistä tällaisen koonnin. 

Kävimme monesti paikoissa vain yhdellä tai kahdella, nauttien lähinnä juomista ja yleisfiiliksestä. Tarkoitus oli useasti nauttia drinkit ennen ruokailua tai sen jälkeen. Missään paikassa emme siis bilettäneet emmekä osaa sanoa DJ-annista mitään. Osa paikoista tuli myös koettua ihan päiväsaikaan, jolloin muita asiakkaista oli verraten vähän. Huomiomme kiinnittyi lähinnä maisemiin, drinkkien makuun ja paikan yleisilmeeseen. Moneen paikkaan olisi voinut päivällä tai alkuillasta mennä hyvin lastenkin kanssa, ihan vaikka maisemia näyttäkseen. 

Huonoimman ja parhaimman kattoterassin nimeäminen yhteisesti oli todella helppoa, välimaastossa sen sijaan oli heittelyä lähinnä painotuseroista johtuen.

Hotellimme kattoterassilla avautui mukavat näkymät joelle ja kaupunkiin. Pöydät sijoittuivat altaan ympärille. 

Drinkit olivat todella raikkaita, hyviä ja monesti kookkaitakin. Ne tarjoiltiin aina sipsilajitelman kanssa. Drinkkien hinnat edustivat kaupungin kattoterassien keskihintaa, 150 000-170 000 dongia (noin 5-6 euroa), joskin kalliimpiakin löytyi.  Kannattaa käydä!

 

*****

 

Tämän paikan erikoisuutena on se, että voit saapua paikalle helikopterillasi. Sikäli mikäli se reissuun tuli mukaan, me unohdimme omamme kotiin. Ulkoistumapaikkoja ei Alto Heli Barista löydy, joten se sopikin hyvin sadetuhruiseen iltaan. Osa cocktaileista oli happy hourin aikana 150 000 dongin kieppeillä, muuten hinnat huitelivat reippaassa 200 000 dongissa. Maisemat olivat komiat 52:stä kerroksesta tarkasteltuna. Paikalla kierteli myös kuvaaja jonka ansiosta päädyimme baarin faceenkin.




*****

OMG
Original! Musical! Gastronomical!

Ben Than marketin läheinen kattoterassi on aika matalalla, mutta tarjoaa kuitenkin mukavat näkymät kaupunkiin. Tunnelma on jotenkin erityisen lounge ja hyvin rento. Sateen vuoksi me pysyimme sisällä, mutta terassipaikkojakin olisi ollut. Coctail-listaa voi tutkailla netissäkin. Erikoisuutena OMG:ssä on Crazy in Love-drinkki, joka sisältää timantin. Tämä 3500 euroa maksava juoma tulee tilata 48 tuntia juomishetkeä aiemmin. Muilta osin hinnat ovat ihan keskitasoa. Syötävääkin saisi, ihan trendikästä ramenburgeriakin.

*****


Sheraton hotellin kattoterassilta aukesi erilainen näkökulma kaupunkiin kuin muilta käymiltämme terasseilta. Kaiteen viereiset korkeat tuolit olivat todella mukavat istua. Mangomojito oli erityisen raikas juurimuhjaannutettuine hedelmäsilppuineen. Musiikki täällä saa erityismaininnan. Hyvin persoonallisia covereita kuunnellessa pidimme kahden tyypin musavisaa siitä, kumpi arvaa ensin biisin ja alkuperäisesittäjän. Hintataso oli linjassa muihin 150 000-170 000 dongin paikkoihin. Keralla sai suolaisia pähkinöitä.
 

*****

Broma: Not a Bar

...hurmasi meidät tunnelmallaan. Ensimmäisenä sielläoloiltana sattui olemaan open mic night, jolloin kuka vain sai mennä (bändin kanssa) soittamaan tai laulamaan. Ensin Jukalle soitettiin oma biisi, jossa puhuttiin pitkästä suomalaisesta joka on tullut pitämään hauskaa Saigoniin. Seuraavaksi mies olikin jo itse rummuttamassa. Toisena iltana tiheätunnelmaisella terassilla lauloi valloittava nainen kitaran säestyksellä. Coctailit olivat ihan ok ja hinnat linjassa muiden paikkojen kanssa. 
Tämä kattoterassi on vain kolmannessa (?) kerroksessa ja viimeiset porraskäytävät saavat sinut epäilemään oletko ollenkaan oikeassa paikassa. Näkymä on silti hurmaava ja tunnelma ylivoimainen jos pitää elävästä musiikista ja tiiviistä tunnelmasta.

*****


Drinkit tylsiä, paikka nuhjuinen, sama näkymä kuin oman hotellimme paljon korkeammasta ja muutenkin paremmasta baarista. Emme suosittele. 

*****

Rex hotellin kattoterassi viidennessä kerrokseesa oli ihan kumma, älkää menkö. Yleisilme terassilla oli tylsä, maisemat samoin siltäosin kuin niitä edes korkeiden kaiteiden ja kasvillisuuden takaa näki. Drinkkejä emme edes tilanneet, sillä niiden hinnat olivat tuplaten sen mitä monissa paikoissa. Lähdimme siis hipsimään poispäin juomatta mitään. 

*****

Chill Skybar, AB-tower

Ihan paras kattoterassi Ho Chi Minh Cityssä! Ja tähän kolme huutomerkkiä!!!

Chill Skybarissa on 16.30-20.00 Happy Hour, jolloin drinkit ovat muun kaupungin tasoa, muuten tuplahintaisia. Juomat ovat mielikuvituksellisia ja kauniita. Ihan lempparini useasta eri iltoina testaamastamme oli vadelmaa ja timjamia raikkaasti yhdistänyt juoma. 

Maisemat täältä korkealta aukesivat moneen suuntaan kaupungissa. Happy hourin aikana maisemat vaihtuivat täysin kirkkaasta ihanan tunnelmalliseen öiseen kaupunkiin. 

Huomaa että paikkaan on pukukoodi, joka meinaa sitä ettei ihan rähjäisissä vaatteissa tai flipflopeissa sisään kannata edes pyrkiä. Normaalit siistit vaatteet riittävät hyvin. 
 





Chill Skybarin sisustus sekä terassilla että sisällä oli ylellisen tyylikäs. Ylimmäisessä kerroksessa on vielä ravintola, josta saa turhan länsimaista ruokaa. Suosittelemme Chill Loungea ehdottomasti, iloisen tunnin aikaan. 

Lisää kattoterasseista esim. Vietnam Coraclesta

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lohiceviche ja raakoja mansikoita

Cevichen idea on kypsentää raaka kala nopeasti sitrushedelmien sitruunahapolla. Raikkaan kalaruuan kokoonsaattaminen on ollut pitkään kokeiltavien ruokien listalla. Nyt kun Jouni Toivanen antoi hyvät niksit sen tekemiseen viimeisimmässä Glorian ruoka & viinissä, rohkaistuin minäkin ostamaan tuoretta merilohta torilta pilkkomista varten. Tähän ruokaan sain yhdistettyä myös ravintola Kipinästä alkunsa saaneen ihastuksen raakojen mansikoiden käyttöön. 

Niksit olivat simppelisti: käytä tuoretta suolaisen veden kalaa, pilko kalat tasakokoisiksi paloiksi, peitä kalapalat sitrusmehulla ja kypsennä raakaa kalaa sitrushedelmillä maksimissaan puoli tuntia. Vaikka seurasimme näitä vinkkejä, cevichemme poikkesi lopulta aika paljon Toivasen ohjeesta. Me emme esimerkiksi käyttäneet sitrushedelmien lihaa tai kuoria lainkaan, pelkkää mehua. 
Teimme cevichen alkupalaksi ja pidimme mausta kovasti! Punasipuli toi hiukan väriä annokseen, mutta lisävärikään ei olisi pahitteeksi. En vain tiedä mikä tuo väri olisi, sillä maut olivat mielestämme hyvin kohdallaan. Kokeilimme annosta myös kypsillä mansikoilla, mutta se oli makuumme turhan makea. 
Raakoja mansikoita löytyi vielä lähitilalta itsepoimien. Jostain syystä raa'at marjat eivät kuulu kauppojen valikoimiin. 
Punastuuko mansikka sisältäpäin?
Me nautimme alkupalacevichet australialaisen Yalumban rieslingin kanssa. Luonteikas, sitruksinen valkoviini passasi makuumme oikein hyvin kalan kaverina. Etiketissä oli hauska repäistävä muistilappu, jonka soisi kyllä yleistyvän. Viini sopii myös vegaaneille. 

LOHICEVICHE RAAKOJEN MANSIKOIDEN KERA
kahdelle-kolmelle alkupalaksi (kuvaa tuplaten suuremmat annokset)

250 g merilohta
1 pieni kesäpunasipuli
1 sitruuna
1 lime
1 dl raakoja mansikoita
suolaa
sokeria
1 dl korianterin lehtiä

Pilko lohipalat pieniksi, samankokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon. Pilko punasipuli ja lisää kulhoon. Perkaa mansikat ja pilko suuremmat sopiviksi paloiksi. Lisää kalapalojen sekaan. Purista päälle sitruunan ja limen mehut. Anna kypsyä ja maustua 10-30 minuuttia. Lisää joukkoon korianterin lehdet. Mausta suolalla ja sokerilla. Tarjoa heti. 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Poltettua marenkia ja nestemäistä typpeä eli jäätelöä Ameriikanmalliin

Pohjois-Kaliforniasta löytyi kuukauden visiittimme aikana muutama tosi mielenkiintoinen jäätelöpaikka. Jännää näissä putiikeissa oli se, että makuja sopi ennen ostopäätöstä maistella mielin määrin, eikä kukaan hoputtanut tai jarrutellut. Luomu, paikalliset tuottajat ja vastuullisuus tuntui yhdistävän näitä kaikkia paikkoja. Tärkeimpänä kuitenkin olivat upeat, yllätyksellisetkin maut ja makuyhdistelmät.

Yksi ihanista jäätelöpaikoista oli Santa Cruz:ssa majaansa kolmessa erissä osoitteessa pitävä The Penny Ice Creamery. Jäätelöt tehdään sesonkisesti alusta loppuun paikan päällä. Raaka-aineissa suositaan paikallisia tuottajia ja luomua. Penny Ice Creamery käyttää myös villiyrttejä. Vierailuhetkellämme esimerkiksi kamomillaa oli yhdistetty aprikoosiin. 

Jäätelön keralle oli mahdollista saada erilaisia lisukkeita. Me ihastuimme porukalla marenkikuorrutukseen, joka sipeltiin jäätelön päälle ja paahdettiin nopeasti polttamalla. Kaikki maistamamme maut olivat erinomaisia. Lapset natustivat täällä kumpikin kaksi tötteröä. 


******

  
Smitten Ice cream:ssa valmistetaan tilaamasi jäätelön silmiesi edessä nestemäistä typpeä hyväksikäyttäen. Tämä oli mielenkiintoista seurattavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ideana on Smittenin perustajan Robyn Sue Fisherin mukaan tehdä uudenlaista vanhanaikaista jäätelöä. 
Smitten löytyy San Franciscon lisäksi kolmesta muustakin "bay arean" kaupungista. 
Kiinnostavin maku oliiviöljy-laventelikeksi oli päässyt loppumaan, mutta listalta löytyi onneksi muitakin herkkuja.
  
Jäätelön rakenne oli luvatun mukaisesti todella hienojakoista, pehmeää ja nautinnollista. Keralle suositellut lisukkeet komppasivat hyvin jäätelömakuja.

*******

Kiran opastamalla San Franciscon foodie-tourilla pysähdyimme jälkiruuille Missionin Bi-Rite Creameryynjoka on valikoimaltaan laajempi kuin vastaava Divisaderolla. Täälläkin luomu, paikalliset tuottajat ja vastuullisuus ovat kunniassa. 

Ostetuin maku "the salted caramel" upposi minulle täysillä, samoin balsamico-mansikkajäde. Muutkin olivat hyvin tyytyväisiä omiin makuihinsa. Bi-Rite tarjoaa myös ainakin yhtä vegaanista jäätelöä. 

Palvelu oli täällä erityisen ystävällistä ja kiireetöntä, vaikka jonoa kertyi taaksemme melkoisesti maistiaisia pyytäessämme. Oli vain niin vaikea päättää monesta kutkuttelevasta vaihtoehdosta!
  

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ruusuja grillijuustolle

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana. Uuvutti ja laiskotti samalla nälättäen. Se ei ole mikään briljanteimpia yhdistelmiä. Päätin päästää itseni helpolla ruoan suhteen ja koota jonkun salaatin. Lomareissujen jäljiltä jääkaappi oli melko tyhjä, joten melko simppelisti tuli edetä. Kotopihan ruusupuskiin vilkaisu toi idean ruusun yhdistämisestä grillijuustoon ja silloin alkoi jo hymyilyttää.

Lopputuloksena oli hykerryttävän maukas, viekottelevan kaunis ja yltiöhelppo salaatti. Ruusu toimi hirmu hienosti suolaisen juuston kanssa! Mietin, että kokonaisuus menisi hienosti vaikka grilliruuan alkupalanakin. Kaadoin keralle vielä lasin kylmää rose-viiniä ja nautin kesäillan auringosta. Laiskotti edelleen, mutta nyt ilman nälkää tai uupumusta.

RUUSUINEN GRILLIJUUSTOSALAATTI

salaattipohja (minulla lehtikaalia ja pihatähtimöä)
kourallinen kurtturuusun terälehtiä
cashew-pähkinöitä
oliiviöljyä
mustapippuria
sitruuna- tai limemehua

Kerää kurtturuusun terälehtiä myrkyttämättömistä puskista. Nyppää pois valkoinen osa. 
Kerää pihalta pihatähtimöä. Huuhtele ja kuivaa.
Riivi lehtikaalipaloja ruodistaan ja revi ne edelleen sopiviksi suupaloiksi. 
Laita kaikki edellämainitut lautaselle. 
Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouskauta mustapippuria. Sekoita.
Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Laita syrjään ja rouhi ronskeiksi paloiksi.
Arlan grillijuustopalat olivat aika paksuja, joten halkaise ne ensin. Pilko sitten sopiviksi paloiksi. Öljyä juustopalat pannulle tarttumisen ehkäisemiseksi. Kuumenna grilli tai paistinpannu keskilämmölle. Paista juustoa välillä kääntäen, kunnes olet saanut kauniit pinnat ja juusto on hiukan alkanut sulaa. Nosta salaatin päälle.
Juusto on kovin suolainen, joten kaipaa hapokkuutta rinnalleen. Purista päälle siis hiukan sitruuna- tai limemehua.

Pst! Blogimme ruusuruokareseptejä löytyy lisää täältä

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kipinä hehkui

Ajan moottoripyörälläni hyvin tuttua tietä Kustaviin. Aurinko paahtaa helteisesti ja vesi kimmeltää Kaitaisten sillan alla. Kesä kattaa kauneintaan ja pistää herkästi hymyilemään. 

Soratien päästä, metsän keskeltä löytyy  pop up ravintola Kipinä. Sisällä ja terassilla on hyvin erilaisia, kauniita pöytäryhmiä. Minut ohjataan juuri siihen pöytään mihin olisin toivonutkin, mukavaan tuoliin isojen lasi-ikkunoiden viereen. Mäntymetsä humisee hiljaisen voimallisesti ympärillä. Metsän tuoksu rauhoittaa kummallisen voimakkaasti ja koko kehoon hiipii hyvin rauhallinen olo. Mieli on silti kiihkeän odottavalla kannalla, sillä en oikein tiedä mitä odottaa tältä ravintolta. 
 
Kolmatta kesää kootussa pop up ravintolassa neljä huippukokkia kokoavat kukin oman menuunsa toteuttaen ne omalla viikollaan. Kattauksia on joka päivä peräti kolme, alkaen kello 13. Minun ravintolavisiittini aikana on meneillään ensimmäinen viikko, jolloin menun koostaminen on islantilaisen Sigurdur Haraldssonin harteilla. Kokit saavat menun suhteen vapaat kädet, kunhan raaka-aineina käytetään mahdollisuuksien mukaan lähisaariston rikkauksia. Bocuse d'Orissakin ansioituneelle islantilaiselle tämä ei tuottane ongelmia, sillä mies kertoo tyylinsä olevan pohjoismaista ja keskittyvänsä tekemään ruuasta mahdollisimman puhdasta. 
Tähän ensimmäiseen kattaukseen ei saavu lisäkseni montaa ihmistä, mikä saa minut huolestumaan paikan kannattavuudesta. Paikkaa pyörittävä Pekka Kuru kuitenkin vakuuttaa, että ensimmäinen viikko ja päivän aloittava kattaus on aina ollut hiljaisin. Loppuviikkojen ja myöhempien kattausten varaustilanne on jo todella hyvä, melkein täynnä. 
Kipinässä on tarjolla yksi menu, johon kuuluu neljä varsinaista ruokaa. Nyt saamme myös keittiön tervehdyksen ja prejälkiruuan. Viinipaketissa kaatoja on neljä. Otan paketin puolikkaana. Menu on hinnaltaan 65 euroa ja viinipaketti kokonaisena vain 32 euroa. 

Menu alkaa keittiöntervehdyksellä, jossa henkäyksenohuen kuoren alla piileskelee pehmeän kananmaksan alla tomaattihilloketta. Kokonaisuus on todella tasapainoinen ja enteilee hyvää jatkolle. 
Alkuruokana keikistelee raikkaan kaunis brändöläinen sateenkaarirautu kevyesti suolattuna ja pehmeän napakaksi kypsennettynä. Kalan päällä on  raakoja mansikoita tilli- ja viinietikkamarinoituna, krassin lehtia ja poltettua sipulia. Kalan alle kätkeytyy sipulipyrettä. Kastike on vaahdotettu Mouhijärven Vilho-juustosta ja sipulista. Keralla tarjottu saksalainen riesling osuu annoksen makuihin upeasti. Kokonaisuus on ihan hymyilyttävän hieno! Raakoja mansikoita päätän kokeilla kotonakin lohen kanssa, sillä se on yllättävä ja todella toimiva pari!
Seuraavaksi eteeni nostetaan Jurmosta kotoisin olevaa Ylämaan karjan lihaa tartariksi pienittynä. Lankulta löytyy myös brändöläistä siianmätiä, lehtikaalia ja kuusigeeliä. Keralla tuodaan myös kuusen tuoksuinen pyyhe. Jos edellinen annos pistää hymyilyttämään, tämä suorastaan naurattaa. Annos kehotetaan syömään sormin! Yritän turhaan näyttää elegantilta sovittaessani annosta suuhun sormieni avulla. Näin syömisessä on jotain  kielletyn oloista, riemukkaan hauskaa.
Islantilainen lammas on lentänyt paikan päälle yhdessä Sigurdur Haraldssonin kanssa. Kypsyydeltään juuri oikeanmoinen lammas patsastelee lautasella kaura-saksanpähkinä-maa-artisokka"myslin" alla. Vierellä tarjotaan karamellisoitua maa-artisokkaa, joka on hunnutettu maa-artisokkavaahdolla. Tuumaan ensin lihan olevan turhan vähäsuolainen, mutta kaikkia osasia samaan aikaan haarukoidessa huomaan makubalanssin löytyvän. 
Prejälkiruoka tarjotaan Kristín Sigfríður Garðarsdóttir:n kauniin muhkuraisesta kulhosta. Herkku on skyristä tehtyä jäätelöä, joka tarjotaan yrttien ja marenkimurujen kera. Annokseen on laitettu myös ravintola Kipinää ympäröivän metsän katajanmarjoja. Pöydässä islantilainen kokki raastaa annokseen neljä viikkoa kuivatettua sitruunaa, joka on mennyt aivan mustaksi ja kovaksi. Lopuksi kulhoon kaadetaan kuohuviiniä. Kokonaisuus on hyvin erityinen, ihanan raikas ja kuitenkin pehmoinen. Upea!
Varsinainen jälkiruoka ei koreile kauneudellaan, mutta maku on jälleen kerran ihan kohdallaan. Savustettua luuydintä on hyödynnetty jäätelön teossa. Annoksen pohjalta löytyy kahvimallassiirappia, jonka makeutta taittaa tyrnivaahto. Suutuntumaa antaa hasselpähkinärouhe. 
Kipinä vakuuttaa minut upean erilaisella ulkoasullaan, jota taideteokset mielenkiintoistavat entisestään. Sigurdur Haraldsson hurmaa minut ruuanlaittotaidollaan. Lounashetkeni hipoo täydellisyyttä, joten uskallan lämpimästi suositella pop up ravintola Kipinää. Kustaviin voi kurvata näin kesäaikaan vaikka vain pelkästään tämän ravintolan vuoksi!  Tulevina viikkoina kokkaavat Matti Jämsen, Patxi Rincón ja  joka Kipinävuonna mukana ollut Erik Mansikka. Ensi vuonna täytyy ehdottomasti raivata kalenterista aikaa tälle paikalle. Ja jos vielä Islantiin tulee asiaa, aion etsiä ravintolan jossa Sigurdur Haraldsson kokkaa.

Yhteistyössä 
Blog Widget by LinkWithin