perjantai 18. huhtikuuta 2014

Grillattu siika ja fenkoli

Kalaruoka ei paljon helpommaksi voi mennä. 

Laita perattuun kalaan sisälle makuaineita, meillä sitruuna, suolaa ja sitruunaruohoa. Viillä kalan pinta, ja öljyä se rapsakoittamistarkoituksissa. Öljyä myös ronskisti paloitellut fenkolit. Laita sitten kaikki halsteriin ja grilliin. Meidän puugrillissä halsteri viipyi kymmenisen minuuttia. Lautasella vielä suolaa fenkoleille ja lounas on valmis. 

Hyvää ruokahalua!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mechen muheva brunssi

Brunssilliset sunnuntait ovat usein ihan parhaita. Niin viimekin sunnuntaina, kun hurautimme kutsusta Helsinkiin nauttimaan ravintola Mechen brunssia. 
 
Mechen brunssin alkupalat ja jälkiruuan saa itse hakea noutopöydästä. Pääruuat tarjoillaan nenän eteen. Pääruuat pysyvät samoina kaksi viikkoa, jonka jälkeen ne vaihdetaan. Alkuruokapöydän antimia vaihdetaan jotakuinkin samaan tahtiin koostumuksen pysyessä samantyyppisenä koko ajan. 
  
Alkupalatarjoilussa eri ruokalajeja oli hillitysti ja hallitusti eli määrän sijasta oli panostettu laatuun. Kaikessa maistui raikkaus, tuoreus ja kiva fiilis. Pidimme erityisesti buffet-tarjoilluista simpukoista  sekä couscous-salaatin ja marinoitujen kanapalojen yhteensovittamisesta. 

Mehuvalikoima ei ollut ihan perinteistä, mikä on tietysti ilahduttavaa. Lapset ihastuivat omena-inkiväärimehuun. 
Kaikki pääruoka-annokset olivat todella kookkaita, ainakin kun oli hiukan santsannut alkupalapöydän parhaimpia herkkuja. Parhaimmaksi pääruuaksi pöydässämme äänestettiin pitkään haudutettu possunposki. Minä pidin hurjasti keralla tarjotusta pavun ja friteeratun sipulin yhdistelmästä.
Risotto ei edustanut kategoriansa parhaimmistoa, sillä se oli (hernepyreestä johtuen?) jauhoisen makuista. Parsatkin olisivat voineet olla hiukan napakampia. Viiniksi valittu venetolainen Garganegan Camporengo oli oikein oiva hernerisotolle. Viinissä itsessään oli jo selkeä hernemäisyys. 

Jukka tykkäsi lohi-fenkoliannoksessaan erityisesti rapsakkapintaisista gnoccheista ja rapukastikkeesta. Lohi kalavalintana on ehkä hiukan tylsä, mutta kyseinen suuri pala oli hyvin valmistettu.
  
Juustoina maistuivat sveitsiläinen appenzeller  ja ranskalaiset Bleu d´Auvergne ja Brie de Pays.

   
Jälkiruokien kohdalla poitsumme ihastui suklaakakkuun ja tyttäremme vadelmamousseen. Valikoima vaikutti ensin turhan pieneltä, mutta kaiken suolaisen päälle se oli juuri passeli. 
Aikuisten brunssi maksaa Mechessä 25 euroa, kuohuviinillä 28,90. Kymmeneen ikävuoteen asti lapset maksavat hinnasta puolet, alle neljävuotiaat eivät mitään. Palvelu Mechessä on rentoa, hyvin ystävällistä ja hymyileväistä. Ravintola Mechen brunssi oli koko perheemme makuun oikein hyvä, joten suosittelemme lämpimästi suuntaamaan Mechelininkadulle. 

Viereisessä pöydässä sattui istumaan Punavuori Gourmet-blogin Aniko miehensä kanssa. Tyytyväisiä olivat hekin brunssin antiin.

Olemme aiemminkin vierailleet Mechessä ja pidimme kovasti silloinkin. Tyttäremme muistelee vieläkin toisinaan sitä "ihanan makuista sianpäätä" (joka muuten ei enää ole listalla). 

Kiitos Mechen väelle brunssin tarjoamisesta ja ihanasta sunnuntaihetkestä. 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mustakaalipaistos

Minä olen kuulkaas kova plikka paistelemaan. Lisäke lautaselle taitaa syntyä paljon useammin paistamalla kuin esimerkiksi keittämällä tai höyryttämällä. Niin nytkin kun piti keksiä käyttöä marketista löytämälleni mustakaalille elikkäs cavolo nerolle. 

Kaveriksi pannulle paistumaan sulatettiin pakkasesta siitakesieniä, joita on jäänyt puoli säkillistä jonkun aasialaisen ruuan teosta. Enää ei tarvinnut lisätä kuin sipulia, suolaa ja mustapippuria niin maistuva kokonaisuus oli kunnossa. En kuolemaksenikaan muista minkä kanssa mustakaalipaistosta syötiin, mutta muistan että tämän lisäkkeen maut kävivät keskenään ihan loistavasti yhteen. 

Mustakaalijuttuja ympäri nettiä lukiessani ymmärsin sen olevan kovasti terveellinen kaali. Minusta hän on ensisijaisesti kaunis ja hienon napakkarakenteinen.
Kivistön Mari on likiaikoina tehnyt mustakaalista empanadoja ja Anna ajat sitten pekonista pastaa
Mitä sinä olet mustakaalista tehnyt?

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Oulan kisällit osasivat Kruunumyllyssä

Hämeenlinna ei ole meille tuttu ravintolatarjontansa puolesta. Siksi olimme kovasti iloisia kun saimme kutsun Katisten Kartanolta saapua heille syömään ravintola Kruunumyllyn erikoisiltaan.  Tällainen "Oulan keittiössä"-ilta järjestettiin nyt neljättä kertaa. Vuoden keittiömestariksi alkuvuodesta Pro-gaalassa valittu Oula Hänninen on aiempina vuosina kutsunut keittiöönsä kokkaamaan niinkin ansioituneita miehiä kuin Kari Aihinen (ravintola Savoy) ja Marko Palovaara (Bistro o Mat). Nyt illan otsikkona oli "Kartanon kisällit". Tämä meinasi Kartanon omien nuorten kokkien esiin nostamista.  
Nuoret miehet Silvar Jänes, Tomi Koivula ja Suomen kokkimaajoukkueessakin jäsenenä oleva Aki Kinnunen olivat saaneet jokainen suunnitella ja toteuttaa ainakin yhden osan illan antia. Punaisena lankana menussa oli lapsuuden ruokamuistot lähiruokaa kunnioittaen. Menu oli saatu hienosti kokonaiseksi ja kiinnostavaksi. Viinit ruuille oli valinnut Kartanon hovimestari Ville Viitamäki. 
Ilta alkoi hovimestarin ja Oula Hännisen jutustelevalla Kartano-esittelyllä. Miehet rakensivat alusta asti illasta rennon ja leppoisan, mutta ruuan esillepanossa tai maussa ei silti tingitty ollenkaan. Saimme illan aikana kuulla myös nuorten kokkien tarinointia kehittymisestään kokkina ja siitä miksi ruuat ovat valikoituneet juuri niin kuin ovat. Koko illan aikana oli toivottavaa käydä kurkkimassa keittiöön ja jutustella siellä hääräävien kokkien kanssa. Kokit myös kiertelivät pöydissä turisemassa ja olivat selvästi aidon kiinnostuneita ruokailijoiden ajatuksista.
Menun aloitti Oula Hännisen annos parsasalaattia hollandaise-kastikkeella. Vihreät parsat oli leikattu suiroiksi ja rapsakoitettu jääkylmässä vedessä. Valkoinen parsa oli kypsennetty nopeasti niin että ne olivat jääneet sopivan napakoiksi. Menossa mukana oli myös pieninä paloina sipulia, kinkkua ja pähkinöitä, mikä mielenkiintoisti annosta hyvin. Pieni suolalisäys tai reilumpi ropsautus kinkkua olisi meidän suuhumme sopinut oivasti. Parsan kanssa nautittiin itävaltalaista Sepp Moser:n Muscat Ottonelia joka oli mielenkiintoinen ja hieno. 
Tomi Koivula kertoi nuorena miehenä olleensa kova kalamies, mutta usein saaliina saatu hauki ei ollut tuolloin vielä taipunut herkulliseksi ruuaksi. Vaan nytpä kävi toisin. "Haukimousseline ja muikunmätiä" sisälsi tilliä kolmella tapaa; öljynä, pölynä ja oksana. Lautanen oli upean keväinen, kepeä ja kaunis. Kokonaisuus oli oikein tasapainoisen makuinen. Tämän kauneuden kanssa siemailtiin André Dezat:n Sancerrea
Silvar Jänes oli juuri palannut Italian opintomatkalta ja tuonut sieltä tuliaisena mm. ihan huipun raviolientekotaidon. Ankanmaksaravioliin oli piilotettu maksan lisäksi myös ankankoipea. Savoijinkaalisuirojen ja tryffelivaahdon kanssa tarjottu täytetty pasta oli loistavan makuista. Tähän ruokaan olisi kuulunut myös tuo edellisen annoksen Sancerre ellei joku viinihoto olisi juonut kaikkea jo pois. 

Seuraavaksi tarjottiin "borssikeitto" erittäin vahvoissa lainausmerkeissä. Silvar Jänes kertoi annoksen saaneen innostuksen siitä, että hän Virosta kotoisin olevana oli joutunut syömään inhoamaansa borssikeittoa jokakesäisillä Vironvierailuillaan. Nyt nuori mies oli pilkkonut keiton osiin ja tehnyt siitä itselleenkin maistuvan version. 
Borssi sisälsi 12 tuntia kypsytettyä Pappilanpuiston karitsanlapaa. Liha oli todella maukasta ja upean hajoavaista. Lautaselta löytyi myös mm. porkkanaa, punajuurta, ruusukaalia ja smetanaa. Punajuurikastike kaadettiin pöydässä. Itse olisin kaivannut nimen vuoksi annokseen enemmän punajuurta, joskin kokonaisuus oli todella hyvä. Viininä Luciano Sandronen Dolcetto d'Alba.
Punajuuriallerginen huomioitiin koko illan aikana hienosti. Borssikeiton kohdalla hänen lautaselleen ei laitettu punajuurikiekkoa. Kastike oli myös eri ja maistajan mielestä todella hyvä. 
Pää- ja jaälkiruokien välissä suuta raikastettiin todella tymäkän raikkaasti piparminttusorbetilla ja eukalyptusmarengilla. 
Ensimmäinen jälkiruoka oli yksinkertaisuudessaan kaunis. Raparperiparfait ja mansikkageeli muodostivat murujen kanssa hienon kokonaisuuden. Raparperi on kasvanut Kartanon omalla kasvimaalla, josta saadaan kesäisin myös esimerkiksi porkkanaa, punaherukkaa ja yrttejä. Rohkeana viinivalintana herkälle jälkiruualle oli läheisen Lepaan viinitilan viherherukasta tehty Mamsellin makea. Pidin marjaviinistä, mutta vahvuudessaan se jyräsi herkän kauniin jälkiruuan. Jukka tosin oli tästä asiasta kanssani eri mieltä. 
Iltamme päätti oikein kaunis ja makumaailmaltaan harmoninen "kirsikkaa, suklaat ja kookosta". Kokki Aki Kinnunen oli saanut idean tähän annokseen australialaisesta suklaapatukasta. Keralla siemailtu australialainen Yalumban Museum Muscat oli oikein osuva valinta kaikessa rusinaisuudessaan ja luonteikkuudessaan. 
Iltamme oli hirmu onnistunut paitsi makujen, myös tunnelman ja viihdyttävyyden osalta. Voimme tämän kokemuksen perusteella suositella lämpimästi Katisten kartanoa herkuttelupaikkana. Oulan keittiön erikoisillat saavat jatkoa taas syksyllä ja silloin aiheena on ainakin riista. 

Lämmin kiitos Katisten kartanolle ja koko ravintolan väelle oikein hienosta illasta!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kaikki pitaleivät pamahtivat paksuksi


Todella, pitaleivät turposivat kaikki ihanan pullukoiksi ja helposti täytettäviksi. Kohotusvaiheessa Jukka vielä empi ja epäili matalia leipäsiä, mutta uunituijotuksen aikana ilmoille kiiri ilostunut tokaisu: "Ne paisuu kaikki!". Ohje on Jonnan suolaa ja hunajaa-blogista.

Pitakuoret täytettiin karitsanjauhelihakebabilla, kahdella kastikkeella ja kaalilla. Kokonaisuudesta tuli niin hyvää, että Jukka söi itsensä yli yön kestävään ähkyyn. Joten älä sano ettei sinua varotettu...

Mitä teillä lykätään pitakuorien sisään?  
PITALEIVÄT
8 kappaletta

2 1/2 dl vettä

1/2-1 tl suolaa
25 g hiivaa
2 rkl oliiviöljyä
5-5 ½ dl durumvehnäjauhoja (tai vehnäjauhoja)

Sekoita veteen hiiva, suola ja öljy. 
Alusta joukkoon vähitellen tarvittava määrä jauhoja. Anna kohota puolisen tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen. Jaa taikina 8 osaan ja kauli ohuiksi leipäsiksi. Taikina kannattaa kaulia lähes lettumaisen ohueksi, jotta valmiiseen leipään muodostuu uunissa tasku. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Kuumenna uuni 250-275 asteeseen. Kuumenna samalla uunissa peltiä. Nosta pitaleivät kuumalle pellille. Jonna ohjeisti fiksusti, että leivinpaperi ei kestä yli 250 asteen lämpötilaa, mutta meidän uunimme ei kuumene niin paljon. Me siis paistoimme pitaleivät leivinpaperin päällä. Paista pitaleipiä kunnes ne ovat nousseet pallukoiksi ja ovat kypsiä, noin viitisen minuuttia riittää. Jos et tarjoa leipiä heti, säilytä ne muovipussissa.
 Pitaleipiä kiertoilmalla kypsennettäessä lämmitettiin myös lastutettu kebab-liha.KEBAB-LIHA tehtiin edellisenä päivänä suurinpiirtein täältä löytyvän tutun ohjeen voimin, tosin nyt karitsan jauhelihasta kiloisena pötkylänä 5 tuntia. Lopputulos oli oikein hyvä, edellisiä parempi. 

TOMAATTIKASTIKE on täältä samalta kebab-sivulta aikojen takaa, mutta nyt siihen laitettiin enemmän makeutta.

KAALI 
on ihan vaan pilputtua valkokaalia. 

JOGURTTIKASTIKE (parille pitaleivälle) sekoiteltiin seuraavista aineksista:
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi pilputtuna
suolaa
valkopippuria
sokeria

pinnalle ripsittiin vielä PAAHDETTUA SIPULIA

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Helmicouscous grillatuilla kasviksilla

Helmicouscous, jota toiset kutsuvat nimellä פתיתים, Ptitim tai Israeli couscous, on minulle upouusi juttu. Saimme näitä palluroita viime kesänä Appelsiineja ja hunajaa-blogin Jaelilta, kun treffasimme häntä kesäkahvilassa. Ohjeetkin pimpuloihin saimme, mutta ehdin unohtaa ne tyystin. Tutkaillessani asiaa netistä opin, että kauniit pallurat eivät oikeastaan ole couscousia lainkaan vaan pikkaraiseksi muotoiltua pastaa. 

Lähestyimme pimpuloita perinteikkäästi kuullottaen niitä ensin kattilassa ja keittäen sitten reilun kymmenen minuuttia, välillä kypsyyttä maistellen. Lisäsimme sekaan grillattuja vihanneksia pilputtuna ja saimme aikaan ihan loistolisäkkeen. Hävikistä herkuksi-aspektin sai aikaan salaattiin käytetty mauste. Se saatiin meinaten keralla tarjottavan karitsan marinadista, jota kiehautettiin vain hetki. Kätevää!

Kivistöstä saa muuten vinkkejä helmicouscousin kotimaisiin ostospaikkoihin samalla kun he ohjeistavat chorizo-punajuuriseen helmicouscousherkkuun.
Marinoi karitsaa grilliä varten seuraavanmoisessa seoksessa:  
2 vartta sitruunaruohoa
valkosipulinkynsi silputtuna
sipuli silputtuna
lehtipersiljaa
sitruunamehua
öljyä

Tai mitä nyt sattuu löytymään ja suuhusi sopimaan, muistikuvat tässä kohtaa marinoijalla heikkoja. Kun laitat karitsat grilliin, ota talteen ylimääräinen marinadi ja kiehauta se nopeasti. Jo puolen minuutin keittäminen tuhoaa bakteerit joita raa'assa kalassa tai lihassa on mahdollisesti ollut. 
HELMICOUSCOUS GRILLIKASVIKSILLA

öljyä 
300 g helmicouscousia
6-7 dl kanalientä
punaista ja vihreää paprikaa
kesäkurpitsaa
kiehautettu marinadi tai vaikkapa oliiviöljyä, sitruunamehua ja lehtipersiljaa
suolaa

Öljyä kasvikset ja grillaa ne. Pilko. 
Lorauta kattilaan öljyä ja kuumenna. Kaada sekaan helmicouscousit ja kuullota niitä hetken. Lisää sekaan kanaliemi ja keitä reilu 10 minuuttia maistellen kypsyyttä. 
Kun helmicouccousit ovat kypsiä, kaada ne kulhoon ja pöyhi kahdella haarukalla irtonaisiksi. Lisää kasvispalat ja marinadi/kastike. Tarkista suola kohdilleen. 
Nauti itsekseen tai grilliruuan kanssa. 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Bronda ihastutti

 
Tämä ravintolareissu tullaan muistamaan siitä, että lapsemme eivät missään vaiheessa kitisseet tai mutisseet. Tyynesti he kahlasivat ruokalistan läpi, valitsivat suosikkinsa ja olivat niihin erittäin tyytyväisiä. Mitä enempää vanhemmat voivat toivoa kun mennään koko perheen voimin ulos syömään?

Idea ravintola Bronda-visiitistä lähti aika spontaanisti. Olimme juuri ihastelleet läpi Ateneumin Tove-näyttelyn (suosittelemme!) ja pohdimme kivaa täyttöpaikkaa nälästä mutiseville vatsoillemme. Soitimme Brondaan ja saimme sieltä ihmeen kaupalla pöydän vartin sisään.  

Jos uutukaisravintola ei ole vielä tuttu juttu, se on siis Tomi Björkin ja Matti Wikbergin viides ravintola. Ruoan mainitaan nojaavan Italian, Espanjan ja Ranskan keittiöihin, puhtaisiin raaka-aineisiin ja käsityöhön. Olemme tykänneet hurjasti ravintoloitsijakaksikon Farangista ja vähemmän Social Boulevardista, joten odotukset olivat aika ristiriitaiset. 
 Alkuun otimme drinkit lauantain kunniaksi, kuski-Jukka Lady Boi:n alkoholittomana. Lapsille maistui mehu.
Tarjoilija kertoi meille hyvin informatiivisesti, miten homma täällä paikassa kulkee. Päädyimme ottamaan yksittäisiä annoksia listalta. Snacksit tulivat ihan ensimmäisenä, mutta sitten ruokaa tulikin pöytään satunnaisessa järjestyksessä. Tämä oli meille vähän vierasta, mutta asia oli toki esitelty etukäteen. Pidimme perheen kesken kovasti siitä, että suurin osa tarjoiltavista ruuista oli aseteltu vadille, josta sitä sitten jaettiin. 
Alkusnackseista chorizo"hodari"  mausteisella coleslawlla oli turhan perus, mutta sieni-tryffeliarancini ihan mahtava tryffelimajoneesin kanssa. 
Jukka nautti ruualla alkoholitonta olutta, josta piti kovasti. Minä otin lasillisen Grüner Veltliner Messweinia vuodelta 2011 ja tykkäsin. 
  
Sherryssä haudutetut vasikanposket olivat upean hajoavaisia, oikein mureaa syötävää. Pikkelöidyt, rosmariinisetkin kirsikat olivat ihana lisä tuhdille lihalle. 
Poikamme huokaili nautinnosta hampurilaisensa kanssa. "Ei mitään moittimista!" on paljon sanottu tältä tarkkasuulta. Tosin tuolla hinnalla, 24 euroa, sietää laatua saadakin. 
Tyttäremme tilasi lisukkeista itselleen risotto milanesen, joka oli yllättävän suuri. Tytsy piti iloisen värisestä risotosta hurjasti ja toivoi sitä tehtävän joskus kotonakin. 
Brondan kampasimpukat tarjottiin kuorestaan pancetan ja pinjansiemenien kera. Mukana menossa oli myös vuohenjuusto cremeä, jolle Jukka menetti sydämensä mutta minä vuohenjuusto-opettelijana en niinkään. Kokonaisuus kuitenkin ihastutti molempia. 
Paneroitu possunkyljys (joka meistä oli paremmin luuttomana ulkofile) tarjoiltiin ihanan tomaattihillokkeen, parmesaanimajoneesin ja raikkaan fenkolisalaatin kera. Viimeksimainitussa oli suirotetun fenkolin lisäksi veriappelsiinikastike ja paahdettuja pinjansiemeniä. 
Loppulaskumme juomineen oli 160 euroa. 

Kokonaisuutena Bronda-ravintola oli tosi positiivinen kokemus! Voisimme helposti mennä sinne koko perheen kanssa uudestaankin. Suosittelemme lämpimästi vaikka kaveriporukalla tai perheen kera, sillä parhaiten paikka toiminee jakamalla useita erilaisia herkkuja koko pöydän kesken.  
Blog Widget by LinkWithin