perjantai 29. elokuuta 2014

Ylellinen nautiskeluilta

Ylellisyyttä, kauneutta ja tunteikkuutta. Nämä ovat ensimmäiset adjektiivit jotka minulle tulevat mieleen Suomen Kansallisopperasta. Vielä kymmenen vuotta sitten olisin voinut kuvata samaista paikkaa sanoilla haukottelu, tylsyys ja eläkeikä, mutta silloin en ollut vielä käynytkään oopperassa tai baletissa. Kokemusten kautta ihminen viisastuu. 
Eilen pääsin mukavan bloggajaporukan kanssa tutustumaan Suomen Kansallisoopperaan hiukan syvemmin. Ja voi miten ihana ilta olikaan! Aluksi kiertelimme katsomassa kulissien tekoa. Saimme kuulla miten monen eri ammatin osaajia oopperassa onkaan. Tässä esimerkiksi maalataan käsin valtavia kankaita Klaus Haapaniemen suunnitelman mukaan tulevaan Ovela Kettu-esitykseen. 
 
Leivokset ovat styroksiruokaa Figaron häät-oopperaa varten. Valkoisten leivonnaisten helmiäispinta ei suinkaan näy yleisöön, mutta viimeistellyt yksityiskohdat auttavat laulajia eläytymään rooliinsa. 
Ehkä sykähdyttävin hetki illassa oli päästä Kansallisoopperan lavalle tepastelemaan. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että sairaalareissun uhallakin oli pakko ottaa pari tanssahdusaskelta baletin tyyliin kun nyt kerran paraatipaikalla oltiin. 

Ennen esitystä saimme kuulla Heidi Almin lumoavan mukaansantempaavan esittelyn illan Onegin baletista. Heidi Almi pitää maksuttomia teosesittelyitä ennen tiettyjä balettiesityksiä. Jatkossa osaan katsoa teosesittelyajat netistä ja varata siihen aikaa. 
Odotusta täynnä istahdimme valossa kylpevien ikkunapöytien ääreen. Pöytiin oli katettu maistelulautanen, josta löytyi hyvin moneen makuun istuvia ihania herkkuja. Kotimaisuus oli huomioitu hienosti! Esimerkiksi juustot olivat kotimaista laatutuotantoa ja ilmakuivattu kinkku niinikään. Upeasta villisorsarilletestä löytyi kunnon puraisun myötä takahampaideni harmiksi hauli. Lohkeama on jo paikattu kivuttomasti ja oopperaherkuista vastaava Kanresta lupasi hoitaa laskun. Joten tämäkään pikku selkkaus ei päässyt himmentämään eilisen ylellistä lumousta. 
Maistelulautasen herkuin osuus minulle oli sorsarilleten lisäksi sopivan reilusti suolattu kuhatartar ja ilmakuivattu kinkku yhdistettynä sinappiseen kreemiin. 
Juustojen ylle sopi lorauttaa oopperan omatuotantoista hunajaa. Pesät löytyvät kuulemma oopperatalon nurkalta. Kauniin keltainen, soljuva hunaja oli sykähdyttävä lisä juustoille, niin ajatukseltaan kuin maultaankin. 
Ensimmäisellä väliajalla nautimme aivan loistavaa Afternoon tea-kokonaisuutta. Tarkempi esittely tästä kauniista ja herkullisesta esillepanosta löytyy blogistammekin vuoden takaa, kun vein kummityttömme balettiin syntymäpäiviensä kunniaksi. Spelttiskonssit olivat edelleen ihan selkeä suosikkini näistä herkuista, erityisesti lemon curdin kanssa nautittuna. 

Herkkuja mutustaessa jännitimme miten esityksen käy, sillä yksi tanssijoista loukkasi jalkansa juuri ennen väliaikaa. Onneksi baletti kuitenkin saatiin jatkumaan toisen ballerinan voimin ja me saimme nauttia sykähdyttävää tarinaa Tatjanan elämän ympärillä. 

Onegin baletti on romanttisuuden ja draamaattisuuden lisäksi siitäkin hieno, että se sisältää kaksi väliaikaa. On mielenkiintoista vaihtaa seurueen kanssa ajatuksia esityksestä tai elämästä yleensäkin. Nyt nautimme myös lasilliset rosesampanjaa katsellen iltahämärtyvää Töölönlahtea. 
Baletti-iltamme oli ihanan ylellinen ja nautinnontäyteinen kaikkine hienosti mietittyine yksityiskohtineen. Oli ihana viettää aikaa mielenkiintoisten ihmisten kanssa, nauttia herkuista, laadukkaista juomista ja upeasta musiikista sekä tanssista. Lämmin kiitos upeille emännillemme!

Baletti- tai oopperailta on upea lahja vaikkapa ystävälle tai itselle, kun syyssateet vetävät suuta mutruun. Suosittelen lämpimästi ja ennakkoluulottomasti suuntaamaan Suomen Kansallisoopperaan oman nautinnon  nimissä. Minä vien sinne seuraavaksi perheeni katsomaan Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningasta ennen joulua. 

***
Yhteistyössä Kansallisooppera ja Kanresta

maanantai 25. elokuuta 2014

Saksiniekkojen imeskelyä

Mekin olemme taas tänä vuonna päässeet rapuisan pöydän äärelle. Tämä herkuttelu tapahtui ystäviemme mökillä. Ravut oli nostettu ihan siitä omasta mökkirannasta! Yhtenä vuonna pääsimme mukaan ravustukseen ja keittämiseen, mutta tänä vuonna aikataulu ei antanut sitä myöden. 


Etenimme rapuiloittelussa kovasti perinteisin menoin. Pöytään nostettiin rapujen lisäksi vain paahtoleipää. Laulut jäivät tänä vuonna jostain syystä laulamatta, mutta nauru kyllä raikasi. Ei sitä oikein voinut pokerinaamalla katsoakaan vastapäisiä ystäviä, kun heidän päässään keikkuivat pahviset rapuhatut. Rekvisiittaan oli muutenkin panostettu kiitettävästi. 


Tänä vuonna maistoimme muutamia potentiaalisia rapuviinejä. Omaan suuhuni parhaalta maistui Cono Sur:in Single Vineyard riesling. Pidän kovasti petroolisuudesta viineissä ja tässä sitä oli.

lauantai 23. elokuuta 2014

Pakko antaa periksi


Tänä vuonna kesän loppuminen on ollut jostain syystä erityisen tuskallista. En millään olisi halunnut päästää irti leppoisista, helteisistä päivistä ja lempeän lämpimistä illoista. Kuitenkin tänään sienimetsässä se viimeistään iski - kyllä nyt on syksy eikä kesään enää ole paluuta. Tänä vuonna. 
Nyt on sitten nautittava tästä sateisesta, mutta omalla tavallaan energiaa tuovasta vuodenajasta. Mentävä metsään sienien perässä ja käperryttävä kirjan kanssa nojatuolinurkkaukseen. 
Menetimme viime vuonna ihan huipun sienimetsämme hakkuiden vuoksi. Sieltä nousi pieneltä alueelta suppilovahveroa, kantarellia, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Nyt etsinnässä on uusi hyvä paikka. Tämänpäiväinen piipahdus antoi jo toivoa moisesta. Löysimme aivan priimoja herkkutatteja ja muutamia kantarelleja. Huomenna taidetaan mennä katselemaan lisää, jos sateiden väliin osutaan. 
 Sienikautemme alkoi monivuotiseen tapaamme herkkutatticarpacciolla. Sitä syötiin illallisen alkupalana.
Pääruuaksi haarukoimme tuntikaupalla uunissa muhinutta luomunaudan niskaa ja saman elikon sydäntä. Jukka keitteli haudutuslientä kokoon saaden aikaan tosi makoisan kastikkeen. Sateen, kasvavan kylmyyden, sandaalittomuuden ja kynttilöiden polttamisen lisäksi pitkään haudutetut liharuuat ovat juurikin vahva syksyn merkki. 

 
Venetolainen Masi Campofiorin toimi suuhumme oikein hyvin muhitettujen lihojen kanssa. Etenkin tiivissyinen sydän maistui tämän punaviinin kanssa oivallisesti!
Lihojen lisäksi lautaselta löytyi peruna-palsternakkapyrettä, jonka Jukka paineli lävikön läpi erityisen hienorakenteiseksi. Perunaa pyreessä oli 800 grammaa ja palsternakkaa 400 grammaa. Suhde osui hyvin kohdalleen niin että palsternakka maistui sopivan hienostuneesti. 
Jälkiruuaksi me aikuiset nautimme Vin Santoa ja cantuccinin. Tai neljä. Lapset lusikoivat jäätelöä. 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Vietnamilainen sika on eri maata!

Tämä setti kantaa Vietnamissa nimeä Bún thịt nướng. Se meinaa grillattua possua nuudeleiden päältä tarjoiltuna. Monesti kokonaisuudessa on myös friteerattuja kääryleitä lihan lisäksi. Pikkelöidyt porkkanat tuovat kokonaisuuteen mukavaa väriä ja paahdetut pähkinät rouskuntaa. Tuoreet yrtit, salaatti ja lopuksi vielä kalakastikkeinen liemi nước chấm aateloivat kulhollisen ihan uskomattoman hienoksi kokonaisuudeksi. 
Kesäisellä Vietnamin reissulla saimme katuruokaan keskittyvällä mopokierroksella ihan hurjan hyvää Bún thịt nướng:ia. Jukka tutkaili useita reseptejä netissä ja päätyi lopulta toteuttamaan ihan mahtavan makuisen kokonaisuuden. Marinointiaikaa lukuunottamatta setti on myös hirmu nopea saattaa kokoon. 
Nämä lihat loppuivat ihan kesken kun lapset(kin) pyysivät aina vain lisää ja lisää. 
VIETNAMILAISITTAIN MAUSTETTUA KASLERIA 
Bun Thit Nuong 

500g kasleria
1 sitruunaruoho silputtuna
2 rkl sokeria
4 rkl kalakastiketta
1 rkl hunajaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
½ dl ruohosipulisilppua
3 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl ruokaöljyä

Pilko liha suupaloiksi. Tai sen kokoiseksi että lihat pysyvät halsterissa. Sekoita lopuista raaka-aineista marinadi kulhossa. Lisää joukkoon lihapalat ja sekoita hyvin, jotta marinadi tarttuu joka puolelle sikapaloja. Marinoi lihaa jääkaapissa 10 tuntia. Laita lihapalat halsteriin ja grillaa kypsäksi. 

KASTIKE

3 rkl kalakastiketta
3rkl riisiviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
1 chili silputtuna
2 rkl tuoretta limemehua

Sekoita keskenään pienessä kulhossa.
Keitä annokseen riisi vermicelli-nuudeleita. Lisää pikkelöityjä porkkanoita, kurkkusuikaleita, yrttejä (meillä minttuja, korianteria ja basilikaa), salaattia ja lihaa. Nostele kastiketta annoksen päälle makusi mukaan. Ripsi päälle paahdettuja pähkinöitä. 

maanantai 18. elokuuta 2014

Treffipaikkana ravintola Ragu

   
Treffeillä voi käydä myös oman aviomiehensä kanssa. Tai paremminkin pitää. Treffipaikkana voi olla vaikka kotisauna, piknik-viltti tai sitten ravintola. Meillä se oli viimeksimainittu. Olipa myös lajissaan todella hyvä!
Treffiravintolamme oli keväällä avattu italialais-scandinaavinen Ragu Helsingissä. Kävin poimimassa mieheni kyytiin hänen työpaikkansa edestä. Huomasin heti, että mies oli pukeutunut juuri siihen paitaan mikä hyrisytti minua eniten. Ei huono alku ollenkaan (avio)treffeille. 
Ragussa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Alkuun hörpimme punahehkuiset coctailit, joka olikin virkistävä juttu sen ainaisen kuohuvalasillisen sijaan - jossa sinänsä ei ole mitään vikaa. 

Saimme maistuvien coctailien jälkeen eteemme erilaisia leipiä monenlaisilla päällisillä. Lempiyhdistelmäkseni nousivat parmesaanimuffinssit paahdetulla voilla. Jukka taisi tykätä eniten vuohenjuustolevitteestä pellavasiemenleivällä. Juureen leivottu mallasleipä oli yllättävän hieno yhdistelmä tomaattisen tapenaden kanssa. 

Tarjoilijan ehdotuksesta päätimme luottaa ruoka- ja viinivalinnoissa ammattilaisiin. Näin saimme menu ludarin, jossa korostuu iloksemme sesonkisuus.
Alkuun eteemme nostettiin kotimaista luomunaudan carpacciota, jota mielenkiintoistivat suolaheinämajoneesi, briossipalat ja pöydässä annoksen ylle lusikoitu luuydinkastike. Juuri oikeanmoinen suolaisuus ja ihanat suutuntumat saivat hidastamaan tämän annoksen haarukointia pitkittymisen toivossa. 
Seuraavana ruokana meille tarjottiin väriloistokkaan kaunis kurpitsakeitto, jossa oli mukavasti mausteisuutta. Possuterriini oli oivallinen kumppani keitolle. Viinivalintana ollut toscanalainen viognier Fontarca osui erityisen hyvin makuumme. 
Illan suomalaisin annos oli ehdottomasti "väliruokana" tarjottu muikku mummon kurkuilla. Matkassa mukana oli myös mascarponella oivallisesti pehmitetty sitruunainen perunapyre. Tämä lautanen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana! Raikkaana juomaparina toimi piemontelainen riesling Herzu.
 
  
Kattauskutkuttava, polentapediltä tarjottu karitsaragu oli kutkuttava myös maultaan. Ragu oli upean pehmeää ja hienosti maustettu. Karitsan oma maku pääsi hyvin esille, mutta mausteet toivat kokonaisuuteen myös raikkautta ja omintakeisuutta. Viininä Blumeri Venetzian Giuliasta.

Tässä vaiheessa alkoivat mahamme olla jo aika pinkarallaan, mutta kyllähän (muutama) jälkiruoka vielä menee...
Ensimmäinen jälkiruoka oli kaunis kuin mikä! Omenakiehkuroita reunustivat marengit ja sitruunacremua. Ihanaa raikkautta, varsinkin kun parina tarjottiin Moscato d'Astia. 
Iltamme päätti tuhdin maukkaasti suklainen ja vadelmainen annos, jonka asettelu oli hurjan nätti. Oivana viinivalintana Recioto Della Valpolicella.  

Ragussa toimi kaikki hurjan hienosti. Annokset olivat kauniita ja maistuvia. Tarjoilu oli ystävällistä ja oikea-aikaista. Pidimme ravintolan sisustuksesta erilaisine pöytäryhmineen. Istuimme itse katetulla terassilla, joka oli valoisuutensa vuoksi todella kaunis. Lämmitetyt terassipaikat olisivat varmaan hurjan romanttisia talvella, kun suuret lumihiutaleet leijailevat taivaalta. Suosittelemme Ragua lämpimästi treffeihin ja muunlaiseenkiin illallistamiseen!

Joku muukin on taitanut paikasta tykätä, sillä Ragu on juuri nyt TripAdvisorissa ensimmäisellä sijalla Helsinkiläisissä ravintoloissa. 

***

Yhteistyössä ravintola Ragu

perjantai 15. elokuuta 2014

Naatista nautintoon

 
Sadonkorjuu. Ihana sana. Ei tapahdu meillä. Meillä ei nimittäin ole mitään korjattavaa jos yrttejä ja omenoita ei lasketa. Linnut huolehtivat siitä että kirsikoita emme päässeet maistamaan yhden ainuttakaan. Silti syksy on meillekin sadonkorjuun aikaa, kun saamme tutuilta ja sukulaisilta heidän puutarhojensa antimia. Torilta löytää myös ihanasti naatillisia juureksia. 
Ja nyt päästäänkin itse asiaan. Naattien käyttöön. Varsinkin luomulaatuisissa niitä on ihan tuhlausta heittää hukkaan. Punajuuricarpacciota häihin tehdessä käytimme myös juuresten naatit salaatiksi. Yhdessä maitohorsman kukkien, ruusun terälehtien ja ihan vain oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa aikaan saatiin mukavan värinen ja makuinen salaatti. Naateissa on selkeä punajuurinen maku, joten makuluonnetta löytyy siis "perussalaattia" enemmän.  
 
Porkkanan naatteja rouskutellessani tuumasin niiden yrtistävän varmaan kivasti perunasalaattia. Ja näin kävi!
 Ainekset kulhoon ja sekaisin!

NAATTI PERUNASALAATTI

10 perunaa
2-3 retiisiä
55 g kapriksia
1 ½-2 dl pilkottuja porkkanannaatteja 
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Keitä perunat napakan kypsiksi ja pilko jäähtyneenä ronskeiksi paloiksi. Pilko reitiisit
Yhdistä kaikki kulhossa ja sekoita. Lisää oliiviöljyä, jos perunat imevät sitä kovasti.

Blog Widget by LinkWithin