perjantai 9. joulukuuta 2016

Maapähkinämunakokkelitacot USA.n presidenttiä juhlistamaan

Ei. Ei tänä vuonna. Tämänvuotisessa amerikkalaisten vaalivoitossa ei lie mitään juhlistettavaa. Nämä maapähkinääkin sisältävät munakokkelitacot on keksitty San Antoniossa vuonna 1976 juhlistamaan Jimmy Carterin presidentinvaalivoittoa. Carter kun oli entinen maapähkinäfarmari. Näin kertoo Mikko Takala kirjassaan Street Food ja ohjeistaa vallan helpot, aamiaisellekin hyvin passaavat tortillasetit. Meillä ne napsittiin napaan kylläkin aikaiseksi lounaaksi. 
Munakaspitoiset tortillat olivat ihanan ruokaisa, tuoresalsan raikastama kokonaisuus. Maapähkinät toivat hauskan rouskuvaa suutuntumaa settiin. Avokadoja olisin vielä halunnut kokonaisuuteen lisätä, mutta löytyneet yksilöt olivat siihen turhan raakoja. Itsetehdyt tortillat olisivat tietysti maistuneet paremmalta, mutta nyt edettiin kaupan valikoimalla. Pico de gallo-salsa kannattaa pilkkoa jo edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin. 

Samaisesta Takalan kirjasta on tehty aiemminkin aamiaistacoja, raakamakkaraversiona.
MUNAKOKKELITACOT

4 kananmunaa
suolaa
6 rkl paahdettuja maapähkinöitä
2 rkl voita
4 vehnätortillaa

tarjoiluun:
jalapenoja, korianteria, avokadoa ja pico de gallo-salsaa

Vatkaa munat hyvin kulhossa. Lisää suolaa.
Murskaa maapähkinät tulitikunpään kokoisiksi murusiksi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Paista pähkinöitä noin minuutin ajan.
Lisää munat ja alenna lämpöä. Sekoittele, kunnes munakokkeli on halutussa kypsyydessä.
Lämmitä vehnätortillat ja tarjoa niiden päällä maapähkinämunakasta tykötarpeineen.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Nopea jälkiruoka jogurtista ja karkkiporkkanoista

Nyt pläjähtää eetteriin helppo, nopea ja maultaan ihanan erilainen, raikas jälkiruoka. Jukka oppi tekemään moisen kreikkalaisten kokkien opastamana maan katuruokaa ja matkailua esittelevässä pressitilaisuudessa. Lihavartaiden, maalaisranskisten ja salaatin jälkeen lusikoitiin tätä kreikkalaista jogurttia, jonka pinnalle oli aseteltu sokeri-kaneliliemessä maustettuja porkkanasiivuja. Rapeutta suutuntumaan toivat pohalle murustellut kanelipiparit. Siinä kaikki! 

Mies teki tätä ihanuutta kotonakin arkiruuan jälkkäriksi. Maku oli tasapainoinen kattaus makeutta, rasvaista jogurttia ja hentoa mutta selkeää kanelisuutta sekä pohjalla että porkkanoissa. Tuumasimme että kanelisuus käy hyvin myös tähän joulunaikaan ja pohjalle voisi murustella vaikka joulupipareitakin.
Pisin aika reseptissä menee porkkanaliemen jäähdyttelyyn. Jos rouskutettavat laittaa maustumaan etukäteen, jälkiruuan kokoaa hetkessä herkuteltavaksi. Viitseliäimmät leipovat tietysti kanelipiparit itse, me tyydyimme kaupan valmiisiin ollen oikein tyytyväisiä. 
Siivuttaessasi porkkanat ihan ohuiksi ne kipristyvät kauniisti kukkamaisiksi. 

KREIKKALAISTA JOGURTTIA KARKKIPORKKANOILLA
neljälle

6 kpl kanelipiparia
200 g rasvaista kreikkalaista jogurttia

150 g porkkanoita kuorittuna
150 g sokeria
1,5 dl vettä
1 kanelitanko
½ sitruunan mehu

Siivuta porkkanat ohuiksi. Laita pieneen kattilaan vesi, sokeri ja kanelitanko. Kun seos kiehuu, lisää porkkanasiivut. Anna porista pari minuuttia. Suutuntuma pitää kuitenkin jäädä purtavaksi. Ota kattila pois liedeltä. Lisää sitruunamehu. Jäähdytä seos.

Kokoa jälkiruoka:
Murusta jälkiruokamaljan pohjalle käsin 1½ piparia per malja. Murut saavat jäädä paloiksi erotuksena jauhomaisuudesta. Lusikoi päälle jogurttia. Lusikoi tähän päälle porkkanoita ja lientä.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulumarkkinat, Bolzano Italia

Euroopassa, erityisesti Saksassa on joulun alla miellyttäviä joulumarkkinoita. Tiesitkö, että myös Italian puolella on joulumarkkinoita, ainakin Bolzanossa? Bozen on saksankielinen nimi italialaiselle Bolzanolle ja kaupungista kuulee puhuttavan kummallakin nimellä. Bolzano sijaitsee Alpeilla ja sitä ympäröivät lukuisat hiihtokeskukset. Vuoden takainen matka Bolzanoon lähti liikkeelle Saksan Münchenista. Münchenin rautatieasemalta on hyvät ja edulliset yhteydet muutamassa tunnissa Bolzanoon. Samalla junalla pääsee muuten Venetsiaan saakka.   
 Matka läpi Alppien on hienoin kokemani junamatka. Todella huikaisevia maisemia.
 Perillä odottaa kaunis pieni kaupunki vuorten sylissä.
Bolzanon päätori Waltherplatz Piazza Walther Von Der Vogelweide on valjastettu joulun alla joulumarkkinoille. Joulumarkkinat ovat samantapaisia kuin Saksassa olen tottunut näkemään: lämmintä viiniglögiä (glühwein), kojuissa jos mitäkin tuotteita ja joulumielellä varustettuja ihmisiä. Maisemat vaan ovat huomattavasti hienommat kuin Saksan tasamaalla. 
 Glühwein kuuluu asiaan!
 Illan pimeyden laskeuduttua on aika lähteä kaupungille.
Ennen illallista otamme viinilasit ensimmäiseksi eteen osuvassa kivanoloisessa viinituvassa nimeltä Banco 11. Uskomatonta miten osumme matkakumppaneiden kanssa juurikin suomalaisen rouvan,  Birgitta Puustisen ylläpitämään paikkaan. Birgitta kertoi meille tarinoita Bolzanosta ja miten päätyi juuri tänne viinituvalliseksi.
Birgitan luota jatkamme Trattoria Da Silvio nimiseen paikkaan illalliselle. Vaikka joulumarkkinat ovat samantyyliset kuin saksalaiset, on ravintoloiden tarjonta italialaisen kaavan mukaan. Täällä on tarjolla noin viisi vaihtoehtoa niin antipastille, primille, secondille ja dolcille.
Yksi ottaa alkuun "Zuppa d'orzo speck all bolzaminu", joka oli kasviskeitto. Maukas liemi ja hyvät kasvikset.
Minun lautasellani on "Ravioli tirolesi con burro e salvia". Pidän kovasti.
 Viimeisen alkupala-annoksen nimi ei jäänyt mielleen. Nämä ovat lihaisia palleroita kastikkeen kera.
 Pääruokana, priminä, tuli muusia ja lihaa. Kuulemma maukasta.
Minulle tulee entrecotea kasviksilla. Maukasta, mutta ei erikoista.
Kokonaisuutena miellyttävä pieni ravintola ja ystävällinen palvelu. Pienoinen kielimuuri haittaa yhteistyötä, mutta saimme mitä tilasimme.

Trattoria Da Silvio
Vicolo della Parrocchia 2/A, 39100 Bolzano, Italia

 Illallisen jälkeen ovat kadut hiljenneet. On mukava tallustella pitkin joulukoristeltuja katuja.

Seuraavana aamuna ostan tuliaisiksi kotiin juustoja. Tarjolla on myös leikkeleitä ja muita säilyviä herkkuja.
Paluumatkalla voi taas ihailla taas näitä Alppien maisemia. Tässä kuvassa ollaan lähestymässä legendaarisen mäkihyppykaupungin Innsbruckin rautatieasemaa.

Vielä loppuun matkavinkki: Bolzanon tunnetuin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa säilytetään Ötzi-muumiota.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Sushikulho ja sushiburrito, sushibar YUZU

illan tarjosi sushibar Yuzu
Sushikulho ja sushiburrito olivat meille uusi kiinnostava asia, kun astuimme sisään Yuzun pressitilaisuuteen. Espoon Haukilahden ostarilla sijaitseva, itä-Aasialaisen sitrushedelmän mukaan nimetty sushibar oli kovin lämmin ja kotoisa lumimyräkkäisen ajon jälkeen. 
Yuzun listoilla on perinteistä sushia, mutta myös trendikkäästi kulhoon rakennettuja ja burritomaiseksi rullailtuja herkkuja. Pääsimme itse kokeilemaan moisten kasaamista, mikä oli kovasti hauskaa puuhaa. Olemme tehneet kerran monta vuotta sitten sushia kotona ja jotenkin yhdistän siihen puuhasteluun sanat "turhan-tarkkaa-omaan-makuun", "hampaiden-kiristely" ja "kiroilu". Tässä ei nyt tapahtunut mitään edellämainituista, joskin kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu, maustettu, keitetty ja pikkelöity. Lohisuiron sentään tohotimme itse pintakypsäksi. 

Sushiburrito kasattiin taputtelemalla merilevän päälle etikkaliemellä maustettua, viuhkajäähdytettyä sushiriisiä, joka maustettiin teriyaki-kastikkeella. Päälle nosteltiin raikkaat täytteet oman maun mukaan, alimmaksi paljon salaattia. Minä laitoin omaani garia eli pikkelöityä inkivääriä, marinoitua punasipulia ja lohta. 
 
Sushiburritoja ennenkin maistaneet kehuivat Yuzun burritokokoa helpoksi ja kohtuullisenkokoiseksi syödä verrattuna turhan isoihin vastaaviin. 
Yuzun teriyaki-kastike oli hurjan hyvää! Se oli keitetty paksuksi liemeksi, jossa maut olivat syventyneet hienosti.
Sushikulhon pohjalle laitettiin sushiriisiä, turautettiin teriyaki-kastiketta ja päälle koottiin herkkuja oman maun mukaan, esimerkiksi ebi-ravunpyrstöjä, raakaa lohta, kurkkunauhaa ja kimchiä. Jukka kokosi sushikulhostaan tosi kivan sijoittamalla ravunpyrstöt kulhonreunan ulkopuolelle. Yuzussa meitä ilahdutti ruuan keralla kylmänä nautittu kupliva sake, joka oli sekin meille ihan uusi asia. 

Yuzun maut olivat raikkaita ja tuoreita, mitä odotankin sushiruuilta. Paikka oli mutkaton ja lämmin, sellainen johon voi helposti poiketa tai istahtaa pidemmäksikin aikaa. 

Tuumasimme illan jälkeen, että sushien burritorullaaminen tai kulhoon asettelu olisi mukavan rentoa puuhaa vaikka vieraiden kokoontuessa pöydän ympärille. Yuzusta kavereille kerrottuani sovimme myös tapaavamme siellä joskus syömäpuikkojen äärellä, ehkä lasin kuplivaa nauttien. Tuosta lupauksesta pidän kiinni naiset!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Biryani eli paistettu riisi

Biriyani on resepti, joka herätti heti mielenkiintoni kun sen näin Viimeistä murua myöten-blogissa. Se on intialainen ruoka, jossa keitetty riisi paistetaan mausteiden kanssa. Usein joukossa on lihaakin, mutta me seurasimme orjallisesti Saaran kasvisversiota lisäten sekaan suutuntumaksi pähkinöitä ja makeudeksi rusinaa.  
Kokonaisuudesta tuli tosi onnistunut, vaikka me jouduimmekin kanelitangon puutteessa humpsuttamaan riisien keitinveteen jauhettua kanelia. Hurmaavalta tuoksuvassa riisissä oli sopivasti mausteisuutta ja hienosti makua. Rusinat olivat mukavan makea, muttei liian ätläkkä lisä. Söimme biryanimme nahkoineen paistetun, garam masalalla ja suolalla maustetun kuhan kanssa. Tuumasimme kyllä miehen kanssa että tämä riisiruoka menisi hyvin myös itsekseenkin. Ruoka toimi hyvin myös seuraavan päivän lounaaksi lämmitettynä. Muksut tuumasivat että evääni tuoksui ihan kanelipullalle. 
BIRIYANI ELI PAISTETTU RIISI
lisäkkeenä neljälle

1,5 dl basmatiriisiä
1 kanelitanko (tai ½ rkl kanelia jauhettuna)
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
½ tl kurkumaa
½ tl kardemummaa
1 dl rusinoita
1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa

Laita riisin keitinveteen kaneli(a) ja keitä huuhdeltu riisi kypsäksi.
Pilko sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Kuullota öljyssä pannulla pehmeiksi, älä ruskista.
Lisää pannulle kurkuma ja keitetty riisi. Sekoittele kunnes riisi on värjääntynyt kauttaaltaan kauniisti.
Lisää sekaan kardemumma, rusinat, pähkinät ja suola. Sekoita hyvin. Anna seoksen lämmetä pannussa kauttaaltaan ja runisoiden pehmetä hiukan.
Nauti itsekseen tai vaikkapa garam masalalla maustetun kalan kanssa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

100 Maneiras ravintola, Lissabon

Marraskuinen työmatka suuntautui Lissaboniin. Minulla oli vain yksi ilta aikaa ja sinä aikana piti ehtiä näkemään kaupungista mahdollisimman paljon. Olemme kyllä olleet Lissabonissa noin kymmenen vuotta aiemmin, mutta kaupunki tuntui uudelta. Illalliskohteeksi valikoitui tunnelmallisen Bairro Alton alueella mm. Anthony Bourdainin vierailema 100 Maneiras, jota luotsaa Sarajevossa syntynyt Ljubomir Stanisic. Michelin oppaan mukaan 100 Maneiras on vain "Simple standard" -tasoa, joka oli yllättävän alhainen saamani ennakkokäsityksen mukaan.
100 Maneiras ravintolassa on saatavilla vain yhdekän ruokalajin maistelumenu, joka vaihdetaan kauden mukaisesti ilmeisesti neljästi vuodessa.  Tällä kertaa menu oli englanniksi ja portugalin kielellä seuraava:

Estendal do Bairro / Codfish clothesline
Bacalhau desidratado com molho aioli de coentros e pimentos
Dehydrated Codfish with coriander aioli and red pepper coulis
-
Bitter Sweet Symphony
Ostra com amêndoa amarga, meloa, kiwi, algas do mar e espuma de ostra
Oyster with bitter almond liquor, cantaloupe, kiwi, sea algae and oyster foam
-
Talking Head
Cabeça de carabineiro com maionese de lima e alho, azeite de carabineiro e ras el hanout
Scarlet prawn head with lime and garlic mayo, prawn olive oil and ras el hanout
-
Perfect Skin
Pele de peixe frita, salmonete, patê de sardinha, patê de figados, escamas de peixe e maionese de caril
Fried fish skin, red mullet, sardine paté, liver paté, fish scales and curry mayo
-
Swallowed in the Sea
Crème brûlée de ouriço do mar e sapateira
Sea urchin and edible crab crème brûlée
-
Banho de espuma
Bacalhau confitado com espuma de queijo da ilha de São Miguel, salada do mesmo, sopa de coentros, poejo e funcho
Cod confit with São Miguel cheese foam and its salad, coriander soup, pennyroyal and fennel
-
Over "his" shoulder
Presa de porco confitada com polenta cremosa de beterraba, amêijoas, pickles e mini legumes
Confit pork shoulder with creamy beet polenta, clams, pickels and baby vegetables
-
“Deez” nuts!
Pasta de pistácio, gelado de amendoim e folhas de manjericão
Pistachio cream, peanut ice cream and basil leaves
-
Islands in the sun
Bolo de banana ensopado em calda de rum, baunilha e casca de laranja com queijo de São Jorge e esfera de maracujá
Banana cake soaked in rum syrup, vanilla and orange peel with São Jorge cheese and passionfruit sphere

Menun hinta oli 60 euroa. Menun kanssa oli saatavilla kahta erilaista viinipakettia: perinteistä pakettia 35 eurolla ja premium pakettia 60 eurolla. Päädyin perinteiseen viinipakettiin. 

Salissa on reilu 30 asiakaspaikkaa, mutta ainakin tuona marraskuisena arki-iltana sain pöytävarauksen varattua samalle illalle. Illan aikana sali kuitenkin täyttyi miltei täyteen.  
Alkuun tarjoilivat toivat focacciaa, leipää ja laadukasta portugalilaista oliiviöljyä. Alkumaljassa oli ensimmäinen yllätys, kun tarjolla oli kuohuviiniä tai portviiniä. En ole koskaan törmännyt portviiniin alkumaljana, joten tätä oli pakko maistaa. Todella mukavasti toimi Niepoortin kymmenvuotias portviini leivän ja pehmeän oliiviöljyn kera. 
Ensimmäinen ruokalaji oli "Codfish clothesline", kuivattua turskaa sipseinä ja korianteriaiolia sekä paprikadippiä. Kiva asettelu ja maistuvat dipit.  
Seuraava laji oli "Bitter Sweet Symphony", joka oli osteria, mutta ilman varsinaista osterin lihaa. Annoksessa oli fenkolia, kiiviä, merilevää ja osterista tehtyä vaahtoa. Viininä Sauvignon Blanc rypäleinen Bella Superior 2014. Merellinen ja suussasulava maku, jota viini sopivasti täydensi. 
Edellisen viinin kanssa tarjottiin myös seuraava laji "Talking Head", joka oli kuivattua katkarapua erilaisten majoneesien kanssa. Katkarapu oli hiukan kitkerää ja tietenkin rapsakkaa. Valkosipuli- ja limemajoneesit komppasivat katkarapua hienosti. Erikoisin katkarapuannos koskaan. 
Neljäs laji oli keltajuovamulloa, friteerattuja kalansuomuja ja curry majoneesia. Herkkä annos, jossa rapsakat kalansuomut toivat hienoa suutuntumaa. Viininä 100% Arinto-rypäleinen Poco do Lobo vuodelta 1995. Viini oli miedon pehmeää omaan suuhuni ja hieno valinta kalalle.
Matka jatkui merellisissä tunnelmissa, kun seuraavaksi tarjoiltiin "Swallowed in the Sea". Tämä annos oli merisiiliä ja isotaskuravusta tehtyä paahtovanukasta salaatin kera. Edellinen Poco do Lobo viiniä siemailtiin myös tämän ruuan kanssa. Intensiivisiä makuja ja erityisesti ravunmaku oli vahva. 
Illan ehkä herkimmän näköinen annos oli "Banho de espuma". Jälleen turskaa, tosin eri tapaan kuin aiemmin. Turska confita, São Miguel juustosta tehtyä vaahtoa, fenkolia ja majoneeseja. Annoksen päälle kaadettiin korianterikastiketta. Juusto ja kala eivät ole usein keskenään viihtyvät raaka-aineet, mutta nämä parit sopivat hienosti toisiinsa. Korianterikastike toi mielettömän hyvän lisän. Viininä pohjois-Portugalista tuleva Quinta Do Cerrado Encruzado Branco 2014.
Alkupalojen jälkeen tuli keittiöntervehdyksenä suunraikastimeksi varsiselleri- ja rosmariini jäähilettä. Selleri oli erittäin miellyttävä raikastaja. Tätä voisi vaikka kotonakin tehdä joskus.
Pääruokana "Over 'his' shoulder", eli porsaanlapaa, kermaista polentaa, simpukoilla maustettua kastiketta sekä minivihanneksia. Polentassa olisi ollut alunperin punajuurta, mutta minule allergisena tehtiin punajuuriton versio. Ehkä parasta koskaan maistamaani puuropolentaa ja liha oli miellyttävän mureaa. . 
Possun kaverina tarjottiin tarjoilijan mukaan heavy metallia. Paikallinen viinitalo on tehnyt pääkokin kanssa yhteistyössä tuhdin Quem Syrah Tinto 2012. Oli pakko ottaa kuva etiketistä kun oli niin hieno. 
Ensimmäinen jälkiruoka oli pistaasikreemiä, maapähkinäjäätelöä, suklaata ja salaattia. Salaatissa oli basilikaa ja tilliä. Kaikkiaan annos maistui kuin Snickers patukat, mutta tilli oli ihan mieletön lisä. Yllättävä setti. Madeiraviini komppasi annosta täydellisesti.
Viimeinen annos oli kuin tartar annos pikaisella vilkaisulla. Annoksessa oli kuitenkin pohjalla banaanikakkua jota oli liotettu rommisiirappissa, vaniljan ja appelsiinin kanssa. Päällä oli passionhedelmästä tehty jäätelö sekä päällä Sao Jorge juustoraastetta! Tä, juustoraastetta? Kyllä, ihan uskomaton sekoitus mutta toimi minulle loistavasti. Sama Madeiraviini toimi myös tämän annoksen parina. 

Kokonaisuutena 100 Maneiras oli todella suositeltava, jälleen kannatti mennä Bourdainin jäljissä. Michelinin Simple standard on todella alhainen luokitus. Minä antaisin vähintään Bib gourmandin tai peräti tähden. Ensinnäkin hinta-laatusuhde oli toimiva ja nostoissa oli yllättäviä koukkuja sekä makuyhdistelmiä. Ehkä tekniikat eivät sitten ole vakuuttaneet tarkastajia. Toiseksi, käytössä oli pöytäliinojen puhdistamiseen kourut. Olemme panneet merkille että tähtipaikossa on lähes poikkeuksetta kourut. Harmi kun en ottanut kuvaa kouruista, jos ette tiedä mitä tarkoitan kouruilla. Älkää nyt ottako vakavasti että kouruilla saa tähden, mutta meille se on ollut vuosien ajan eräänlainen mittari. Tätä asiaa on pohdittu myös kevällä kirjotetussa Washingtonin jutussa.  Tarjoilijat täyttivät viinikaatoja anteliaasti, varsinkin kun sama viini oli usein kahden ruokalajin kanssa. Tarjoilu oli rentoa ja tarjoilijat heittivät muavia kevennyksiä tarjoillessaan. Illallinen maksoi yhteensä 107,5 euroa sisältäen menun, viinipaketin, portviinin ja veden.

Bairro Alton alueeseen kannattaa varata aikaa, sillä korkeuserojensa johdosta alue on ilmeikäs ja tunnelmallinen. Alueelle on myös todella paljon mielenkiintoisen oloisia ravintoloita. Alueesta hiukan lisää toisessa postauksessa. 

100 Maneiras on avoinna tätä kirjoittaessa päivittäin klo 19:30 - 2:00 ja keittiö on auki 23 asti.
Huomioi, että 100 Maneirasilla on myös toinen ravintola nimeltään Bistro 100 Maneiras, jos vaikka 100 Maneirasiin ei saa pöytävarausta. 

100 Maneiras
35 Rua do Teixeira, (katso kartta)
Lissabon, Portugali
Blog Widget by LinkWithin