torstai 22. tammikuuta 2015

Bali, paratiisi?

Taannoisen Singaporen visiitin jälkeen suuntasin Indonesian Balille. Balista oli etukäteen muodostunut minulle kuva paratiisisaarena, jossa on hienoja hiekkarantoja ja leppoisasti löhöillään palmujen katveessa. En tiedä miten minulle oli tällainen kuva muodostunut, mutta näiden mielikuvien kanssa saavuin Balin saaren pääkaupunkiin Denpasariin. Denpasarin varsinainen lomailukohde on Kuta-rannan seutu Denpasarin länsirannalla. Minun hotellini vastaavasti sijaitsi itäpuolella Denpasaria ja lentokentältä hotellille siirryttäessä alkoi ennakkokuva karisemaan. Katukuva taksin ikkunasta näytti aika likaiselta, monia hökkelitä oli jäänyt kesken tai purettu. Kaupparakennuksia oli tyhjillään ja tienvarret näyttivät jokseenkin epäsiisteiltä. Vietnamista tutut katuruokakojut loistivat poissaolollaan.    
Perillä suunnistin lounaalle kollegoiden kanssa. Minun johdolla yritimme hakea autenttista, paikallisten suosimaa lounaspaikkaa. Turhaan. Hotellin kulmilla oli vain turisteille suunnattuja, brittimättöä ja muita eurooppalaisia makuja tarjoavia baareja. Aikamme käveltyä nälkäkiukku otti voiton ja päädyttiin Bali Pub nimiseen mestaan.  
Nasi Goreng oli niin perus kuin voi olla. Paistettua riisiä ja hiukan vihannesta lautasen reunalla. Kollega pelkäsi raa'aksi jäänyttä munaa ja jätti sen syömättä.
Oma kana-annokseni oli luokaton perussuoritus. Tai no, onhan kana ihan ok kun sen kastelee soijaan. Mutta siinä sen suorituksen kohokohdat.
Alkuillasta piipahdimme Sindhu nimisellä rannalla, joka on itäisen Denpasarin pääranta. No siellä oli ihan seeseteinen tunnelma, mutta ei mitenkään paratiisimaisen houkutteleva.

Singaporessa piti mennä Gastronomi Kiisken kanssa syömään satay-tikkuja ennen rapujuhlia, mutta aikatauluongelmien takia jäi satay-tikut maistamatta. Paikkasin tilanteen Balilla. Jälleen annoksessa oli riisi kumottu lautaselle kupin avulla tasaiseksi puolipalloksi. Hoisin-kastikkeen tai muun soosin kanssa satay tikut on yleensä aika suurella varmuudella herkullista. Niin nytkin.
Arkkitehtuurissa tai rakennelmissa ei ollut kovin paljoa ihmettelmistä Balin saarella. Paikoin näkyi vanhoja patsaita, kuten yllä oleva sammaloitunut hahmo.
Liikenne on Balilla tyypillistä aasialaista. Mopoja on paljon ja kokonaisuutena suhteellisen vilkas liikenne. Ei silti mitenkään verrattavissa Vietnamin moposirkukseen. Aika usein näki länkkäreitä mopokuskeina, joten ilmeisesti täällä pärjäisi liikenteen seassa.
No ei se Bali nyt pelkkää surkeuttakaan ollut. Päätimme lähteä illalla yösafarille. Hotellin respasta buukkasimme täyden palvelun retken Bali Safari & Marine Parkiin. Noin 50 euron lippuun sisältyi kuljetukset hotellilta, yösafari sekä illallinen kohteessa. 
Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen aloitimme Safarin kävelemällä. Kevyen naruaidan takana oli nuori leijona nauttimassa iltapalaa auton konepellillä. Opas käski pysymään porukassa sillä leijona kuulemma kiinnostuu jos joku jää ryhmästä yksin. Taisi opas vaan nostattaa meidän tunnelmaa tällaisella tarinoinnilla. 
Lyhyellä kävelysafarilla nähtiin mm. leijona, norsu, papukaijoja ja matelijoita. Varsinainen safari toteutettiin autolla jonka lavalla oli häkki. Me turistit nousimme häkkiin ja kuski ajoi läpi safarialueen. Safarilla näkyi leijonia, tiikereitä, virtahepoja, seeproja, jne. Yllättävän monipuolisesti erilaisia eläimiä ja tiikerit jopa hyppäsivät meidän häkin katolle, kun opas houkutteli niitä raa'alla kanalla. Tämä oli kokonaisuutena hieno elämys. Tällä tavalla pääsi paljon lähemmäksi eläimiä kuin yleensä eläintarhoissa.    
Safarin jälkeen alkoi Indonesialainen show, jossa oli tanssia, tulennielentää, temppuilua ja musiikkia. Tämä osuus tuli mukavana yllätyksenä. 
Värikylläisen shown jälkeen oli barbeque illallisen aika. Buffet oli monipuolinen ja maut ihan kohdillaan. Parempaa kuin odotin. Kaikelleen yösafari olli onnistunut keikka. Kokonaisuutena reissu kesti noin neljä tuntia. 
Safarin jälkeen oli niin uupunut, että reissussa väsähtynyt matkamies tarvitsi drinkkiä. Valitsin Sitruunaruoho-Mojiton. Toimiva yömyssy. Olen tehnyt matkan jälkeen tätä kotonakin seuraavasti:

Sitruunaruoho-Mojito
2 cm sitruunaruohoa silputtuna
4 cl vaaleaa rommia
1-2 tl ruokosokeria
puolikkaan limen mehu
pidennä juoma ginger ale limsalla 
jäitä

Viimeisenä päivänä kävin Kutan puolella. Kuta oli täynnä turistikrääsäkojuja ja t-paita kauppiaita. Avauskuva on Kutan ranta, joka on saaren tunnetuin. Tämä ranta on pitkä, hienoa hiekkaa ja runsaasti vuokrattavia rantatuoleja. Aallokkoa on Kutalla ilmeisesti riittävästi surffailuun, sillä surffilautailijoita ja surffauksen opettajia oli paljon. 
Kutan rannalle johtaa näyttävä portti. En saanut missään vaiheessa sitä ennakkoon muodostamaani paratiisikuvaa verkkokalvoille. Kotimaiset matkanjärjestäjät tekevät talvikaudella 2014-2015 seuramatkoja Balille, joten Suomesta olisi sinne helppo päästä lomailemaan. Voi olla että lyhyessä visiitissäni en vaan osunut Balin parhaille paikoille, enkä löytänyt aitoa ja alkuperäistä Indonesialaista ruokaa. Menisin paljon mieluummin uudelleen Vietnamin Phan Thietiin kuin Balille. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pikaruokaa parhaimmillaan: kermainen madekeitto

Tässä madekeitossa ei ole vedetty mutkia suoriksi missään kohtaa ja silti se on pikaruokaa. Onnistumisen salaisuus on etukäteisvalmisteluissa: kalan perkeistä keitetty liemi on otettu pakkasesta ajoissa sulamaan ja made on keitetty ja perattu valmiiksi niinikään pakkaseen. Keitto on myös tehty hävikinestomielessä hiukan nuupahtanesta varsiselleristä ja puolikkaasta fenkolista jolle piti keksiä käyttöä. Sekaan lisättiin vielä pari perunaa ja porkkana pieneksi pilkottuna niin että kypsyvät nopeasti. Lopuksi Arlan laktoositonta kuohukermaa sekaan ja kevätsipulia silputtuna koristeeksi. Nopeaa arkiruokaa pöytään mausta tinkimättä!

***
yhteistyössä Arla 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Bánh xèo - vietnamilaiset suolaiset "letut"

Viikonloppuna kokkailimme vietnamilaisia ruokia kun saimme tyttäremme hyvän ystävän perheen meille vieraaksi. Kokkaillessamme sulassa sovussa yhdessä pienessä keittiössämme ihmettelimme Jukan kanssa oikein ääneen mitä on tapahtunut, kun niin hyvin mahduimme puuhaamaan samaan aikaan. Välillä vetää meinaten tosi kärttyisäksi kun toinen on koko ajan tiellä, ottaa juuri niitä välineitä mitä itse tarvitsisi tai valtaa koko lieden. Nyt tätä ei tapahtunut lainkaan vaan koko ajan oli ihmeen hyvä fiilis. 

Koko kattaus sisälsi paljon meille entuudestaan tuttuja kokkailuja, kuten vaikkapa sitruunaruoholla ja kalakastikkeella maustettua grillattua possua ja tuoreena tarjoiltuja kevätkääryleitä. Riisipaperikääryleet näyttivät nyt jo ihan mukiinmeneviltä, vaikkei niitä vieläkään kauniiksi voi kehua. 
Tällä kertaa teimme ekaa kertaa bahn xeo-lettusia, joihin minä monen muun ruokalajin lisäksi olen pöllööntynyt Vietnamin matkoillamme. (Kyllä kahden matkan jälkeen voi jo puhua monikossa!). Ruokalajin oikeantyyppistä lausumista voi opetella täällä, jossa kerrotaan myös letun saaneen nimensä paistossa kuuluvasta äänestä. Siihen kyllä tarvitaan ainakin minun korvillani rutosti mielikuvitusta. 
  
Tässä muutamia Vietnamissa nauttimiamme bahn xeo-lettusia. Letuthan tulee nauttia niin että että kääräisee palan lettua salaatinlehden sisään, lisää joukkoon esille laitettuja yrttejä ja dippaa koko hoidon nuoc nam-kastikkeeseen. Toisinaan meille ei kyllä tuotu lainkaan kääräisysalaatteja, jolloin söimme letut simppelisti puikoilla. 
Osa letuista tarjottiin henkäyksen ohuina, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa yllä. Toiset taas olivat paksumpia, minkä koin itse helpommaksi ainakin nyt ensimmäisellä kerralla. 

Meidän lettusemme paistettiin Vietnamista ostetun valmispussin tahtiin, jossa riisi-ja vehnäjauhon sekoitukseen lisättiin valmispussista niinikään löytynyt pikkupussi kurkumaa. Tämä sekautettiin kookosmaidon ja veden kanssa sekoittaen hyvin. 

Lettusia paistettaessa on ainakin kaksi tapaa tehdä se. Paistaa ensin pannulla possua ja salottisipulia ja lisätä sitten taikina tähän tai paistaa lettu itsekseen ja lisätä kaikki täytteet toiseen puolikkaaseen paiston loppuvaiheessa. Me lähdimme matkaan ensinmainitulla tavalla. Säästääksemme aikaa lettujen paistovaiheessa kypsensimme possun jauhelihan jo valmiiksi ja lämmitimme sen vain uudestaan pannulla sipulien kanssa. Täytteinä laitoimme vain ituja. Katkaravut olisivat kuuluneet myös settiin, mutta koska niitä oli jo kevätkääryleissä jätimme ne tästä pois. 

Vietnamilaiseen ruokaan myös pimahtanut SoppaHanna on tehnyt lettunsa gluteenittomina kokonaan riisijauhosta. Siirryn itsekin siihen tyyliin kunhan tuon valmispussin jauhoseos on kulutettu loppuun. 

BÁNH XÈO
neljä paksuhkoa lettua

3 dl jauhoseosta tai riisijauhoa
1 rkl jauhettua kurkumaa
1½ dl kookosmaitoa tai -kermaa
2 dl vettä
öljyä paistamiseen

täyte:
luomupossun jauhelihaa
(katkarapuja) 
kevätsipulia (tai salottisipulia)
ituja 

tarjoiluun:
nước chấm dippikastiketta 
yrttejä, esim. minttua, korianteria, basilikaa
(salaattia käärimiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää nesteet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 
Paista jauheliha valmiiksi. Pilko kevätsipuli. Sekoita dippikastike. 
Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, lisää öljyä ja sipulit sekä jauhelihat. Paista hetki. Kaada pannulle 
taikinaa ja paista hetki. Lisää toiselle puolelle lettua ituja (ja katkarapuja). Käännä toinen puoli tähän päälle. Siirrä tarjoiluastiaan ja paista seuraava lettu. 
Laita tarjolle myös yrtit ja salaatti sekä nước chấm

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Paahdetut korianterinsiemenet rokkaa jälkiruoassa

Meidän on vaikea keksiä aasialaisille ruuille muita jälkiruokia kuin drinkki tai hedelmät. Ensiksimainittu sopii kovin huonosti lapsille ja jäljessä todettu on pitkän päälle tylsä. Varsinkin kun maistuvien hedelmien määrä täällä Pohjolassa on suht rajattu, ainakin jos vertaa kunkin hedelmän omaan alkuperämaahan. 

Vieraillessa Gordon Ramsayn lippulaivassa menneenä syksynä koimme ison ahaa-elämyksen. Sen aiheuttivat paahdettujen ananasten kanssa tarjottu tuore korianteri ja paahdetut korianterinsiemenet. Makusinfonia oli meille uusi ja hyvin mieluinen. Ananasten paahtaminen toi niihin ihan uutta syrjää ja suussa rapsahtelevat korianterinsiemenet paitsi tuntuivat myös maistuivat hienoilta. Lautasella oli toki kaikenmoista muutakin, kuten fiinin paikan tyyliin kuuluu: kookos parfait, limesorbetti ja rommia. Me päätimme lähteä kotona yksinkertaisempaan suuntaan perusideasta tinkimättä. 
Meillä jälkiruoka taipui jäätelöiseksi. Ananakset paistettiin kuivalla pannulla, niin että tarjoiltaessa ne olivat vielä hiukan lämpimiä. Päälle ripsahutettiin aiemmin paahdettuja korianterinsiemeniä ja tuoretta korianteria. 

Jälkiruokakokeilumme osoittautui oikein maistuvaksi. Sitä on tarjottu jo pariin otteeseen vieraiden ilostuttaessa kotiamme. Esivalmisteltu herkku on helppo kokoonsaattaa päivällisen jälkeen. Olemme tuumineet myös ananaksen rommimarinointia, mutta se on toistaiseksi jäänyt lapsivieraiden vuoksi tekemättä. 
ANANAS JA KORIANTERI JÄÄTELÖN KANSSA

tuoretta ananasta
korianterinsiemeniä
tuoretta korianteria
vaniljajäätelöä

Pilko tuore ananas valmiiksi paloiksi. Paahda korianterinsiemeniä hetki kuumalla pannulla. Kun alkavat selkeästi tuoksua, siirrä pois pannulta jotta paahtuminen loppuu. 
Kun on aika koota jälkiruoka, paista ananaksia hetki kuumalla pannulla. Laita lautaselle. Pyöräytä mukaan myös jäätelöpallo. Ripsi päälle paahdettuja siemeniä. Laita lautaselle myös muutama tuore korianterinlehti.

torstai 8. tammikuuta 2015

Peninsula 1899 - sichuanilaisia makuja

Meidän tulee käytyä kiinalaisissa ravintoloissa ylettömän harvoin, sillä liian usein ne ovat pettymyksiä. Monesti ruuat ovat sen oloisia, että ne saisi suht helposti kokoon kotonakin. Tästä syystä minua kiinnosti kovasti, kun bloggaajakamut olivat kehuneet Helsingin Katajanokan Peninsula 1899 ravintolaa. Paikka tarjoaa sichuanilaista ruokaa. Saimme houkuteltua perheemme mukaan syömään myös vastakihlautuneet Soppalaiset Hannan ja Jaakon

Tilasimme ala carte listalta pöydän täyteen sapuskaa. Kuski ja muikuttunut hörppivät alkoholitonta olutta, esteettömät vetivät Tsingtaot lasten mehuillessa. Mietin siinä hörppiessä ja menua lukiessa miksei kukaan ollut oikolukenut paikan listoja. Vai onko se jopa osa "kiinalainen Suomessa" autenttisuutta?

Olemme käyneet Pekingissä poitsumme ollessa kaksivuotias. Tuolloin pikkumies söi melkein yksinomaa keitettyjä kananmunia ja jäätelöä, kunnes pääsi Pekingin ankan makuun. Nyt poitsu päätti verestää makumuistoaan ja oli ilmeisen tyytyväinen ankka-sipuli-kurkkutäytteisiin lettusiin. Iloksemme jätkänpätkä onnistui ensi kertaa syömään oikeilla puikoilla. Kotonamme on käytössä lasten helpotetut versiot. 
Tytsy valitsi friteerattuja kananmunanuudeleita kasvisten kanssa ja oli annokseensa tyytyväinen. 
Me aikuiset maistoimme tietysti lastemme annoksia, mutta myös muuta. Kuten vaikkapa friteerattuja kääryleitä ja hapanimelää possua. Possun seassa oli epäilyttävästi herne-maissi-paprikaa, mutta maku oli kyllä hyvä. 
Ihan parasta koko iltana oli "friteerattu mustekala tulisessa kastikkeessa". Tulisuutta toivat paitsi chilit, myös reilusti joukkoon ripsahutetut sichuaninpippurit. En pystynyt syömään läheskään kaikkia mausteita, mutta kokonaisuutena annos oli silti hieno. Mustekalan lonkerot ja varsisellerit olivat yllättävä, maistuva yhdistelmä. Vielä ihan pinkarallaan ollessanikin oli pakko pelastaa yksi hävikkiuhan alla oleva mustekalan lonkero mahaani. Olisimme halunneet maistaa myös paistettuja nyyttejä, mutta ne olisikin pitänyt ymmärtää tilata etukäteen. 

Hannan ja Jaakon valinnoista lemppareitani olivat "erityismausteiset munakoisot", joiden maku hurmasi myös Jukan. 
Maut olivat siis oikein hyviä ja voisimme ilolla mennä paikkaan uudestaankin, varsinkin kun lapsemmekin viihtyivät. Ainoa asia joka prakasi pahasti oli tarjoilu. Saimme esimerkiksi laskumme pyytämättä kesken pääruokien. Hämmentyneinä kysyimme pitääkö meidän jostain kumman syystä lähteä, jolloin tarjoilija keräsi laskut pois. Jälkiruuat tulivat tosi isolla aikaerolla toisiinsa nähden, vaikka käsittivät vain jäätelöpallon, kinuskikastiketta ja ananasta. Astioita ei kerätty ennen jälkiruokia pois, joten makeilijat lusikoivat annoksiaan vielä siivoamattoman pöydän äärellä. 

Yleensä ravintolakuvia ottaessani haluan kuvaa myös ympäristöstä. Nyt kaikki tuollaiset kuvat uupuvat, mutta ei hätää. Niitä voi vilkuilla vaikkapa Hannan , Andalusianan ja Heidin blogeista sekä Avaruusasemalta. Noista löytyy enemmänkin analysointia ja jutustelua paikasta.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ankanrinta helposti paistaen

Aina kun saa käteensä jotain harvinaista ja arvokasta raaka-ainetta, rupeaa pikkuisen jänskättämään. Entä jos pilaan koko homman? Jos valitsenkin väärän toteutustavan tai reseptin. Tämä pelko mielessä lähdin valmistelemaan Chez Jasulaisilta hankittua ankanrintaa. Emme paistaneet ankkaa ensimmäistä kertaa, mutta kypsyyksien saaminen kohdilleen jännitti kovasti, samoin tuleeko pinnasta nyt oikeanmoisen rapsakka. 

Iloksemme ankka onnistui oikein loistavasti! Tyttäremmekin totesi oikein erikseen että ompas tämä ankka hyvää. Pinta oli sopivan rapea ja liha mukavan punakka. Tämä ankanrinta oli niin suuri, että siitä riitti joulupöydässä hyvinkin neljälle syöjälle ja jäikin vielä.

Ohjetta ankan paistamiseen saimme Paahtaja-blogista. Mies on turissut postauksessaan enemmänkin esimerkiksi kypsyyksien mausta ja turvallisuudesta.

Jukka teki ankalle mielenkiintoisen oloisen kastikkeen, mutta se oli niin kumman makuinen ettemme sitä lautaselle halunneet. Ankka komppasi yllättävän hyvin kuitenkin perunalaatikon kanssa ja granaattiomenoiden kanssa se oli suorastaan loistopari.
Viidenkymmenen prosentin mahdollisuudella jompikumpi näistä kaakattajista liittyy tapaukseen.

ANKANRINNAN KYPSENNYS

Ota ankanrinta tuntia ennen huoneenlämpöön. Viillä sen nahkaan, muttei lihaan asti, terävällä veitsellä tiheitä ristikkäisviiltoja. Rouhi molemmille puolille lihaa suolaa ja mustapippuria. 
Laita ankanrinta kylmälle, uunin kestävälle pannulle ja nosta hitaasti lämpöä.  Kun rasva alkaa sulamaan, lisää lämpö 70% maksimista. Paista kunnes rasvapinta on kauniin ruskea, noin 10 minuuttia. Käännä rinta ja paista vielä muutama minuutti.
Ota pannulta rasva talteen. (Paista rasvalla vaikka Hawksmoorin perunoita tai pakasta tulevaa käyttöä varten).
Laita ankanrinnan paksuimmalle kohdalle paistolämpömittari ja paista uunissa valintasi mukaiseen lämpöön. Meillä ankka otettiin uunista kun mittari piippasi 52 astetta. Kiedo ankka folioon lihan vetäytymistä varten ainakin kymmeneksi minuutiksi. Leikkaa siivuiksi tarjolle laittaessa. 

lauantai 3. tammikuuta 2015

Piparkakkua lohen ylle

Lohen pastramointi pelkällä piparkakulla kutkutti. Millainen makuyhdistelmä olisi? Toisaalta pelkäsimme sen jäävän pliisuksi, toisaalta mietimme passaako se ollenkaan. Palaako piparit paistettaessa? Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä! Piparitkaan eivät palaneet lainkaan, vaan tarttuivat hienosti kalan pintaan. 

Tämä olisi ihan älyttömän hyvä juttu tämän vuoden pikkujouluihin, joskin passasi se erilaisuudessaan ainakin meidän joulupöytäämmekin. Mutta vietetään ensin sentään juhannus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on kuitenkin saatava talteen nyt. 

PIPARKAKKUINEN LOHIPASTRAMI

300g lohifilettä 1 rkl karkeaa merisuolaa
kolme-neljä joulupiparia jauheeksi murskattuna


Siisti fileestä mahdolliset ruodot ja poista nahka. Leikkaa fileestä suorakaiteen muotoinen pala. Käytä loppukala muuhun, voit esimerkiksi graavata sen. Suolaa lohi molemmin puolin n. ruokalusikallisella merisuolaa. Kääri tiiviisti muovikelmuun. Laita jääkaappiin, vähintään useammaksi tunniksi tai yön yli. 


Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla. Leikkaa lohipala koosta riippuen 2-3 tangoksi.


Murskaa piparkakut jauheeksi morttelissa. Levitä piparkakkujauhetta isolle lautaselle. Kierittele lohitangot joka sivulta yksi kerrallaan mausteessa. 
Paista lohitankoja yksi kerrallaan keskikuumalla pannulla. Paista joka sivua noin kymmenen sekuntia. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa kypsyä läpikotaisin. Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi tai yön yli. 


Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi terävällä veitsellä. 

torstai 1. tammikuuta 2015

Aamiaispizza

Meidän uusi vuosi 2015 alkoi ihan loistavasti. Nukuimme koko perhe valvomisen päälle tooosi pitkään. Heräilimme rauhassa valoisaan päivään.  Kiirettömyys on ihan paras tapa aloittaa päivä! Tai vuosi.

Hella & Houkutus blogista löytyi viime vuoden viime päivinä ihan mahtavan oloinen idea: aamiaispizza. Se sisälsi paljon maistuvia elementtejä. Vai mitäs sanotte rapsakasta pekonista, avokadosta ja tuoreista kirsikkatomaateista. Aamuisen pizzasta teki pohjalle kipatut kananmunat, jotka hyytyivät uunissa juuri hyvin. Päätimme aloittaa vuotemme tällä aamiaisella. Yhdistettynä kiireettömyyteen se oli ihan loistoajatus. Lapset nostivat pyynnöstä pizzataikinan jääkaapista pöydän päälle lämpiämään, kun me vanhemmat vielä köllimme sängyssä.

Pohja pizzaan tehtiin turkulaisen mahtipizzeria Pizzariumin ohjeen mukaan. Ostimme heiltä joskus erikoispizzajauhoja, jonka kylkiäisenä saimme todella toimivan reseptin pizzapohjaan. Testasimme taikinaa joulun välipäivinä Jukan isän leivinuunilla ja nyt uudestaan aamiaispizzoissa. Taikina tehdään jo edellisenä päivänä jääkaappiin ja se tulisi ottaa lämpiämään vähintään kaksi tuntia ennen pizzoiksi leipomista. Tuolloin se todella toimii paremmin, mutta malttamattomat aamiaisleipuritkin saivat hyvää aikaan tällä ohjeella. Huomatkaa muuten että tämä ei sitten ole se sama resepti jolla Luca ja Salla-Maria Pizzariumin pizzat pyöräyttävät ja paistamisvaihekin meni hiukan Pizzariumin ohjeesta poikeavalla tavalla. Pizzariumin ohjeessa meinaten valmiiksitäytettyä pizzaa paistetaa uunissa kunnes pohja saa väriä ja vasta sitten lisätään juusto. 

Meillä toteutus meni pikkaraisen erilailla kuin Monalla Hella & Houkuts-blogissa. Lapset halusivat oman pizzanpuolikkaansa omilla herkuillaan kinkulla ja ananaksella. Ohjeeseen olen silti laittanut selvyyden vuoksi täytteet pellilliseen aamiaispizzaa. Miten sinä rakentaisit aamiaispizzasi?
AAMIAISPIZZA
pellillinen taikinaa 60 cm uuniin

250g Iaquone-jauhoa (meillä nyt durum-jauhoja)
1,5 dl kylmää vettä
2 g kuivahiivaa
2 g sokeria
5 g suolaa
Yksi ruokalusikallinen extraneitsytoliiviöljyä

Kaada jauhot, sokeri ja kuivahiiva suurehkoon taikinakulhoon ja sekoita ne hyvin keskenään. Lisää kylmä vesi vähitellen ja sekoita kunnes vesi on imeytynyt jauhoseokseen. Lisää sitten suola ja oliiviöljy.
Vaivaa taikinaa käsin puhtaalla keittiötasolla kunnes taikinasta tulee tasainen ja kiinteä. Pistä taikinapallo takaisin taikinakulhoon, peitä se muovikelmulla ja anna kohota jääkaapissa yön yli.

Seuraavana päivänä:
Ota taikinapallo jääkaapista ja anna sen levätä hyvin peitettynä ainakin kaksi tuntia huoneenlämmössä ennen seuraavaa vaihetta. Lämmitä uuni 250–300 -asteeseen.
Levitä taikina kevyesti öljytylle uunipellille. Älä missään nimessä käytä leivinpaperia. 

täytteet 
2 palloa mozzarellaa raastettuna
emmentaalia raastettuna
(sinihomejuustoa)
6 kananmunaa
2 avokadoa pilkottuna
13 siivua pekonia rapsakaksi paistettuna
kirsikkatomaatteja puolitettuna
ruukullinen korianteria
granaatinomenan siemeniä

Laita juustoraasteet pizzapohjan päälle. Riko kananmunat varovasti tähän päälle niin että keltuaiset pysyvät kasassa. Lykkää uunin keskitasolle ja kypsennä kunnes reunat ovat saaneet väriä ja kananmunanvalkuainen hyytynyt.
Ota pizza uunista ja laita loput täytteet päälle. Nauti!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulumenu 2014 - pääjehuna ankka

Olemme ottaneet tavaksi joka vuosi julkistaa joulumenumme blogiinkin. On hauska itsekin seurata miten menu muuttuu joka vuosi. Täältä löytyvät ne edellisvuosien menut: 

Tähän jouluun oman mausteensa toi uunin termostaatin rikkoontuminen (täysillä tai ei mitään!) sekä luotto-objektiivinen kertakaikkinen kieltäytyminen yhteistyöstä, lopullisesti. Ilmankin pärjäsimme ihan hyvin. Vaikka kaikilla tursuaa joulu jo varmaan korvistakin ulos, uskallamme kaiken uhalla julkaista tämän vuoden jouluruokamme. 

alkuun
kylmäsavusilakkatahna näkkärillä
kylmäsavulohi ja kuusenkerkkähyytelö
siideriset silakat omenan ja mädin kanssa ruisleivällä
jallukatkaravut
granaattiomenaa
 
väliin 
pääruuaksi
lanttulaatikko
paahdetut ruusukaalit 
granaatinomenaa
Jälkiruokajuustoiksi ostimme Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä oikein luonteikkaita juustoja. VSOP gouda oli oma suosikkini. Jukka piti odotetusti eniten espanjalaisesta pastöroimattomasta lampaanmaitojuustosta, idiazapalista. Kolmas oli sekin ihana Vacherin Fribourgeois. Keralle ostettu balsamiviinietikkainen viikunahillo ei hurmannut meitä. 
Makeina jälkiruokina toimivat Petri´s chocolate roomin konvehdit ja pähkinäiset karkit.

Mikä sitten onnistui?

Kuten aiemmin kerroimme, kylmäsavusilakkatahna taisi viedä voittopotin alkupalojen makumestarina. Piparinen lohipastrami oli kaikessa simppeliydessään myös tosi hyvää ja erilaista. Siitä on resepti tulossa myöhemmin. Portviiniin upotettu sillikin maistui hyvin ja toimi hienosti yhteen granaattiomenan kanssa. Sen sijaan jallumarinoidut katkaravut jäivät ihan turhan vaisuiksi. 
  
Kuusenkerkkähyytelö oli mainio pari kylmäsavulohen kanssa. Yhytimme joukkoon vielä pari rosepippuria koristeeksi, mutta yllättäen pimpulat myös ryhdistivät makua. Huono puoli hyytelössä oli että se tahtoi liukastella alas kalan pinnalta. 
Siiderimarinoitetut silakat kumppaneineen ovat Mannerströmin käsialaa hänen tosi hyvästä silli & silakka-kirjastaan. Kokonaisuudessa oli potentiaalia, varsinkin pannulla paahdetun joululimpun rapsakoittaessa pehmeyttä. Silakoiden maku jäi kuitenkin turhan hailakaksi. 

Blogikamuilta hankittu ankka onnistui todella hyvin, lapsetkin kiittelivät makua. Granaattiomenat olivat hyvä pari ankalle. Tähänkin tulossa ohjetta myöhemmin. Perunalaatikko nyt taipuu Jukan hyppysissä aina herkuksi. Lanttulaatikko hankittiin viime vuoden tapaan taas torilta, mutta nyt laatu prakasi pahasti. Rakenne oli vetinen, muttei pehmeä vaan hituinen. 

Kokonaisuudessaan olimme oikein tyytyväisiä joulupöytämme. Ankka oli joulupöydässä uusi juttu, mutta voisi hyvin ilmestyä iloksemme myös ensi vuonna. Sen maku käy mielestämme hyvin yhteen esimerkiksi perunalaatikon kanssa. Mitoitus onnistui myös hyvin, sillä kahden aterioinnin jälkeen kaikki oli syöty. 

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kiiski ja pippurirapua Singaporessa

Singaporen vierailun yksi kohokohdista oli illallinen Gastronomi Kiisken kanssa. Saavuin Singaporeen alkuillasta ja noin kaksi tuntia lennon jälkeen olin jo taksissa hotellilta illalliselle. Kiiski antoi etukäteen valittavaksi kolme vaihtoehtoista illallista 1) ilta Pikku-Intiassa, herkutellen erilaisia intialaisia makuja 2) possujuhlat, ns. saparosta kärsään illallinen 3) rapujuhlat, Singapore chili crab ja black pepper crab ym. East Coast Parkissa. Kiiski laittoi aika vaikean valinnan, mutta olin kuullut että Singaporessa kuuluu ehdottomasti maistaa näitä kahta rapua. Päädyin siis rapujuhliin. Avauskuvassa esiintyvä rapu kysyykin minulta: syötkö minut chilillä vai mustapippuroituna? 
Ravintolamme oli Long Beach Seafood Restaurant, ja heidän monesta toimipisteestään se pääpaikka. Long Beach on aito ja alkuperäinen mustapippuriravun kehittäjä. Rapu on nimetty hienosti "Original and the Best Black Pepper Crab of Singapore".  
 Kala ja äyriäisaltaat notkuivat monipuolista tuorevalikoimaa. 
Nämä kaverit ovat Geoduckeja, jotka ovat tuttuja jo Japanin Tsukiji kalatorilta. Minusta ne näyttävät enemmänkin meripippeleiltä. Wikipedian mukaan Geoduckin arvellaan vaikuttavan syöjän sukupuolikykyyn. Emme kuitenkaan tilanneet tätä herkkua joten sen vaikutus sukupuolikykyyn jäi toteamatta. 
Illallinen alkoi huotrasimpukoilla.  Royal Razor Clamit oli maustettu valkosipulilla. Aivan huikea startti lupasi hyvää. 
 Baby Kailania valkosipulissa. Mahtaako kailanille olla suomenkielistä vastinetta? Englanninkielinen Wikipedia puhuu Kiinan lehtikaalista tai Kiinan kukkakaalista. Hempeä valkosipulinmaku hurmasi tässä lisukkeessa.
Kalakakku banaanilehteen käärittynä. Kivan näköistä, mutta omaan makuun ei ihan huippua kalakakkua. 
Sambal Kangkong. Tämän ohjeen mukaan perinteinen Malesialainen Sambal Kangkong sisältää vesipinaattia, sambal-maustetta ja valkosipulia. 
Seuraavana pöytään kannettiin perinteinen pippurirapu. Mustapippuri oli hienonnettu miltei pölyksi ja hierottu ravun pintaan. Todella maistuvaa, mutta pippurisuudestaan huolimatta se ei ollut liian tulista.
Toinen tunnettu ja suosittu rapu on siis chilirapu. Tämä kaveri oli keitetty makean tomaatin ja chilien kera. Rapu oli yltäpäältä kastikkeessa ja kastiketta sai lusikoida lautaselleen ravunlihojen kera. Maistuvaa!  
Aloimme olla jo tupaten täynnä, mutta Kiiski tilasi meile vielä jälkiruuaksi durian vanukkaan. Durian on paikallisten mukaan hedelmien kuningas. Durian vanukas maistui hämmentävästi makealta mutta toisaalta eri muodoissan kypsennetyiltä sipuleilta. Kuin makeaa sipulikettoa olisi lusikoinut. Sanotaanko, että kiva maistaa mutta minusta ei tullut durianin kanssa ylimmät ystävät. 

Kokonaisuutena rapujuhlat olivat erittäin onnistuneet. Isäntämme Kiiski osasi kertoa paljon Singaporesta ja tunsi loistavasti paikallista ruokakulttuuria. Kaikkiaan meidän kolmen illallinen juomineen maksoi 275 SGD eli noin 170 euroa.  Iso kiitos illallisen isännälle ja ensi kerralla sitten possujuhlat, Intia-ilta tai jotain muuta!

Tsekkaa myös aiemmasta Singapore postauksesta tarinaa kattoterasseista. 

Blog Widget by LinkWithin