tiistai 5. toukokuuta 2015

Põhjaka tulvi seesteistä iloa


Ravintola põhjakaan sisään astuminen loi heti ihanan tunnelman. Ympäristö on huolittelemattomalla tavalla upea. Jos F-hoonessa Tallinnassa raffi ympäristö on luotu rakentamalla, täällä vaikutelma on kevyempi. On kuin kaveriporukka olisi ollut remontoimassa paikkaa josta pitävät kovasti ja yhtäkkiä päättäneet että nyt on hyvä, tähän lopetetaan. Seinien maalin alta näkyy himmeästi vanhoja maalauksia ja rappaukset ovat monilta kohdin poissa. Eriparituolit ja epätyypillisesti sijoitellut taulut luovat osaltaan rentoa fiilistä. Sitä tukee myös ihka oikea levysoitin.
Põhjaka sijaitsee ihan lähellä Paiden kylää, noin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Menu vaihtuu päivittäin tarjonnan mukaan. Ruoka on pelkästään eestiläistä lähiruokaa, myös oman puutarhan tuotteita. Põhjakalla on omia kanoja ja tarhattuja villisikoja. Villiyrttejä ja riistaa käytetään myös. Kaikki ruoka on sesonkista.
Ruokajuomavaihtoehtoina on myös lähitilan raakamaitoa. Koitapa samaa Suomessa!
Põhjakan tyyli oli huippuunsa viedyn rentoa. Kalassa oli kaikki ruodot jäljellä ja viinit esiteltiin vain rypäleen perusteella. Ruokailuvälineitä ei vaihdeltu ruokalajien välillä eikä jaettaviin alkupaloihin oltu laitettu ottimia erikseen. Koko homma on varmasti tarkkaan harkittu, mutta se on saatu näyttämään huolettoman rakastettavalta. Pidimme tyylistä ihan hurjasti, mutta uskomme että se voi jakaa mielipiteitä. 
Alkupaloiksi otimme tarjoilijan suosituksesta jaettavia lautasia lautoja. Kananmaksa oli ihanan pehmeää. Vaalealta leivältä marinoitujen sipulien kanssa syötynä kokonaisuus oli todella nautinnollinen. Pavut hapatettuna olivat kiva uusi juttu meille. 
Põhjakassa itsetehdyn ilmakuivatun kinkun kanssa tarjottiin oikein oivallista tomaattikompottia ja maustettua tuorejuustoa. 
Kokonaisena friteeratut pikkukalat, tint, dipattiin ihanaan rakuunamajoneesiin. Happaman kirpsakaksi luultu porkkanasalaatti olikin öljyssä ja mausteissa pehmeäksi marinoitua. Seassa oli mustien sipulinsiemenien lisäksi ketunleipää, korianteria ja lipstikkaakin. 
 
Alkupalojen juomaksi otin eestiläistä Jaanihanson siideriä, josta pidin kovasti. Jukka valitsi ruokajuomaksi "kodukali"a, joka maistui suomalaisen kotikaljan ja siman sekoitukselta. Minä en pitänyt siitä, mutta Jukka kyllä. 

Pääruuaksi tyttäremme valitsi possun ribsit, joissa oli ihanan tahmainen pinta mutta muuten säikeilevä rakenne. Lisukkeista omia suosikkejani olivat isot pikkelöidyt kurpitsapalat ja paahdetut palsternakkasiivut. Tämä annos oli menusta puolikkaana. 
 Poitsumme otti "lasten listalta" jauhelihapihvin perunamuussilla. Pihvi hävisi aika nopeasti pojan vatsaan.
 Jukka söi nautinnolla todella suuren villisian filepalan perunagnoccheilla.
Minun porkkanarisottoni oli piristävän värikäs porkkanapalojen tuodessa suutuntumaa pehmeyteen. Haukipalat oli aseteltu hienosti risoton ylle vuohenputkien makustaessa kokonaisuutta.

Jälkiruokakakkupalat olivat valtavan suuria, pienempikin olisi meille riittänyt. Tyttäremme tuumasi että suklainen kakku on parasta mitä hän on saanut. Ravintolassa, kuului vielä täsmennys.

Minä nautin ihanan "Napoleoni kook"in kanssa sopivan tymäkkää, pohjakan omaa tyrnisnapsia. 

 Poitsumme nautti vanilja- ja karamellijäätelöstä sekä mansikkasorbetista. 

Ikkunasta oli hauska seurata västäräkkien ja kissan kisailua isolla nurmikentällä. Linnut selvästi härnäsivät häntäänsä vispaavaa kissaa joka teki epätoivoisia loikkia saadakseen västäräkit kiinni. Perällä olevassa huoneessa juhlittiin selvästi syntymäpäiviä. Juhlijoina oli kaikenikäisiä vauvasta vaariin saman suuren pöydän ääressä. Levysoittimesta soljui mukavia sävelmiä. Meitä jutututti ja hymyilytti paljon keskenämme.  Tunnelma oli siis kertakaikkisesti kohdillaan. 

Põhjaka oli iloisella tavalla seesteisen rauhallinen ravintola. Muksut huomioitiin todella hienosti ja ravintolassa olikin virolaiseen tapaan paljon lapsia. Tarjoilu pelasi todella ystävällisesti englanniksi. Koko iltamme maksoi VAIN 97,80 euroa.

Kannattaako Tallinnasta ajaa sitten tunnin verran suuntaansa põhjakaan? Kannattaa! Me ajamme usein kotoa Nummelasta Helsinkiin ravintoloihin ja sinne on melkein tuo sama tunti. Meille kokemus oli ehdottomasti hieno, kokonaisuudessa kartanohotelliyön ja erilaisten Viron maisemien näkemisen kanssa. Põhjakan tunnelma oli ainutlaatuinen ja jätti pitkäksi aikaa kuplivan hyvänolon. Menisimme ehdottomasti uudestaan ja suosittelemme lämpimästi kaikille. 


maanantai 4. toukokuuta 2015

Cheddar-kurpitsarisotto

Tästä risotosta tuli parempaa kuin ikinä osasin ajatella. Maistelin etukäteen mielessäni että eihän kurpitsan ja cheddarin yhdistäminen risottoriisiin huonoa voi olla, mutta että niin priimaa kuin lopputulos oli en osannut kuvitella. Nättiäkin tämä risotto on kaikessa  oranssisuudessaan, vai mitä? 

Lehtikaali oli maullisesti piste iin päälle, joten sitä kannattaa annoksen kanssa tarjota ehdottomasti. Nämä pehmoiset lehtikaalit ovat sellaisesta kaupan ruukusta, joka maahan tökättynä istutettuna on nyt jo alkanut puskea uusia lehtiä. Tulkoon siitä tuuhea ja runsassatoinen!

Meiltä löytyy pakkasesta kurpitsaa valmiiksi muhjutettuna kurpitsa-suklaapiirakkaa varten. Jos sinulla ei, paahda kurpitsalohkoja uunissa kunnes ne ovat aivan muhjaantuneita. Kaavi sitten kurpitsa kuorestaan irti ja aloita risoton keittely. Cheddar on tässä kohtaa sitten sitä kovaa, ikääntynyttä juustoa, ei sulatejuustomaisia levyjä. 

CHEDDAR-KURPITSARISOTTO
neljälle

n. 75 g voita
2 sipulia pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä 
2,5 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kana-tai kasvislientä
3 dl kurpitsamuhjua
ikääntynyttä cheddaria raastettuna
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun: 
lehtikaalia
raastettua cheddaria


(Sulata liemi pakkasesta) ja kuumenna se omassa kattilassaan.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieniksi pilkotut sipulit. Lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan viini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Lisää joukkoon kurpitsamuhju. Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää raastettu cheddar. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit raastaa cheddaria vielä annoksen päällekin. 

torstai 30. huhtikuuta 2015

OKA - erittäin edullista fine diningia Pariisissa

Pikkuruinen, piukasti sisustettu 18-paikkainen Oka oli ainoa ravintola johon tein pöytävarauksen meidän siskosten Pariisin reissulla. Siskot eivät ole niin gourmet-ihmisiä kuin minä, joskin nauttivat tietysti hyvin tehdystä ruuasta. Okassa kuuden ruokalajin menu oli niin halpa, että uskalsin viedä siskot sinne senkin uhalla ettei moinen tyyli heitä miellyttäisi. 

Oikeastaan oli virkistävän hauskaa istua pöytään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät suuremmin ole harrastaneet fine dining-paikkoja. Varsinkin kun ihmiset olivat itselle niin tuttuja ja läheisiä kuin suorasanaiset siskoni. He eivät kursailleet sanoissaan tai kysymyksissään.
Okassa jokainen illallinen on yllätys ja paljastuu vasta annos kerrallaan. Seinällä on taulu, jossa listataan käytettyjä raaka-aineita. Viinipulloa pöytään valitessa oli hankala tältä pohjalta ajatella mitä ottaa, mutta päädyimme pikkusiskon kanssa kevyeen punaviiniin. Toinen siskoni ei viineistä perusta, mikä lie ollut vieras ajatus Okassa juomalistaa rakentaessa. Jäljelle jääneet juomavaihtoehdot olivat nimittäin caipirinha ja vesi. Ensinmainittu ei tujuudessaan nyt kompannut mitään ruokaa, paitsi raa'an kalan kanssa limemäisyys kohtasi kivasti.

Oka kertoo yhdistävänsä ranskalaiseen makumaailmaan Brasilian makuja. Kokki ja ilmeisesti myös omistaja Raphaël Rego on kotoisin Rio Janeirosta, mutta muuten ravintolassa vieraillessa brasilialaisuus ei minulle oikein auennut. Toki brasilialainen ruokakulttuuri on minulle vieras. Netistä tutkailtuani brasilialaisuus perusteltiin sillä, että raaka-aineina käyteään myös esimerkiksi kahvia, guavaa, jamssia ja ruokosokeria.

Annoskohtaisia esittelyitä ei tällä kertaa tule. Keskityin täysillä siskojen kanssa illallistamiseen ja rehellisesti sanottuna en saanut läheskään aina tarjoilijan puheesta selvää mitä lautasella oli. Kaikki oli todella hyvää ja kaunista! Makuyhdistelmät oli rakennettu ajatuksella ja raaka-aineita kunnioittaen.
Keittiöntervehdyksenä saimme eteemme tapioka-vuohenjuustopallurat, jotka syötiin käsin. Ihana rapsakkuuden ja pehmeyden yhdistelmä.
Raakaa kalaa, joka hurmasi minut muttei siskojani. Sain syödä kaikkien annokset.
     
Uppomunan kastike kaadettiin pöydässä. Todella kaunis annos vai mitä?
päivän kala
Black angusta maistuvana pihvinä ja mm. paputahnaa. Vihreä tiplu lautasen reunalla oli varoen lisättävää maustetta. 
Pääkokki Raphaël Rego tutkii tarkkana juuston leikkaamista.
Tohotettua juustoa ja raikasta sorbettia.

Oka oli sympaattinen ravintola, jossa kaikki toimi hienosti! Hinta-laatusuhteesta voi kerrankin sanoa naurettavan halpa. Iltani maksoi ruokien osalta 35 euroa ja osuuteni viinipullosta oli puolet maksaen 13 euroa. Vedestä veloitettiin 5 euroa per pullo. Menisin ehdottomasti uudestaankin ja voin suositella lämpimästi myös teille!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Pariisi siskoseurassa

Tämän reissun alkusysäys ei ollut iloinen. Se kuitenkin näköjään tarvittiin, jotta lähdimme matkaan. Nuoremman pikkusiskoni haave on jo pitkään ollut päästä Pariisiin ja sinne me suuntasimme pitkälle viikonlopulle kolmen naisen voimin.

Siskoille Pariisi oli aivan uusi paikka. Minä olin kaupungissa kolmatta kertaa, joskin ensi kertaa ilman lapsia. Laiskanleppoisat päivämme yhdessä kuluivat ihan liian nopeasti! Tallailimme pitkin katuja, suhasimme metrolla, otimme lasillisen siellä täällä ja tuolla. Ihastelimme niska väärällään parvekkeita ja koristeellisia rakennuksia. Herkuttelimme ankalla, simpukoilla ja macaroneilla. Kuvasimme kukkivia puita ja hotellin ikkunasta avautuvaa kaupunkimaisemaa. Kävimme katsastamassa nähtävyyksistä niin kirkkoja kuin Moulin Rougenkin. Pysähdyimme hyväksi toviksi kuuntelemaan katusoittajia. Ihastelimme lämmintä aurinkoa ja ranskankielen kuulemista. Tiirailimme terassin ohi tallustavia ihmisiä, ihmettelimme Montmartren taiteilijoita ja juttelimme korutaiteilijan kanssa. Pelästyimme yöllistä palohälytystä joka paljastui onneksi turhaksi. Lauloimme Adelea Seinen rannalla. Nauroimme, joimme, söimme ja pikkuisen itkeä tirautimmekin. Sanalla sanoen siis nautimme toistemme seurasta ja Pariisista koko sydämellämme!



  











Kävimme lauantaina ihanalla illallisella Oka:ssa. Siitä myöhemmin lisää.  

Kiitos siskot reissusta. Olette superrakkaita!

Blog Widget by LinkWithin