Sivut

perjantai 5. syyskuuta 2008

Taivaallisen herkullinen kurpitsarisotto

Kurpitsamoskan Mari laittoi meidät kuukauden ruokaahaasteessaan todella haasteen eteen aiheellaan KURPITSA. Kesäkurpitsa on kyllä tuttu pötkylä, mutta niistä pyöreistä, kauniista kurpitsoista meillä ei ollut kokemusta lainkaan. Vaan nytpä on ja kiitos siitä Marille. Olemme kokeilleet kurpitsaa nyt muutamaan kertakaikkisen herkulliseen ruokaan - ja aiomme jatkaa kokeiluja!

Tämä kurpitsarisotto oli kuitenkiin niiiiiin uskomattoman hyvää ja kaunista syötävää, että osallistumme tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Risottona ruoka oli tähänastisista työläin, mutta myös "omimman" makuinen. Risotto ilman mitään krumeluureja eli ylimääräisiä lisäyksiä on tähän asti ollut suosikkimme, mutta tämä kurpitsarisotto taitaa kiilata rinnalle. Tässä ohjeessa hyödynnettiin myös terveellisiksi paljastuneet kurpitsansiemenet -jopa köyhän miehen Viagraksikin mainittu- jotka toisissa ohjeissa käskettiin laittaa pois.

Alkuperäinen ohje on Jamie Oliverin kirjasta Jamien keittiössä. Muutamia muunnoksia tehtyämme olimme hurjan tyytyväisiä ja kovasti kylläisiä. Ihanaa!

Perusrisottomme, johon lisätään
1 keltainen talvikurpitsa
1 tasainen rkl korianterinsiemeniä
2 pientä kuivattua chilipalkoa/chiliä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
pekonia maun mukaan
ruukullinen tuoretta salviaa lehdet riivittyinä

Aloita kurpitsamuhjun - vai pitäisikö Marin ollessa haasteen keksijänä sanoa kurpitsamoskan- tekemisellä ;).
Leikkaa talvikurpitsan hattu pois ja koverra kurpitsaa. Yritä säilyttää kuori ehjänä tarjoilua varten. Koverra tai paremminkin leikkaa kurpitsasta puolen sentin paksuisia viipaleita kun ensin olet poistanut siitä siemenet - ja pannut ne talteen! Hienonna korianterinsiemenet ja chili morttelissa (tai paremman puutteessa kulhossa muussinuijalla). Ihastele valloittavaa tuoksua ja kutsu mahdollinen kanssakokkaajakin tuoksuttelemaan! Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria. Sirota mausteseos kurpitsaviipaleille, lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita. Lado viipaleet tiiviisti uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Kurpitsan moskaantuessa uunissa on aika valmistaa risottoa:
sipuli silputtuna
400g arborioriisiä
pari desiä valkoviiniä
noin litra kanalientä
suolaa ja pippuria myllystä
50-70g voita
100g/runsaasti tuoretta parmesaania raasteena

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes riisi on öljyyntynyt. Lisää viini ja anna höyrystyä hetken. Lisää kuumaa kanalientä vähän kerrallaan. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Tarkista risottoa tehdessäsi kurpitsan kypsyyttä uunissa. Kun ovat pehmenneet, lisää päälle seos, jossa on siemenet ja revityt tai leikatut salvianlehdet. Anna olla uunissa vielä viitisen minuuttia.

Kun kurpitsamoska on valmis, ota se uunista ja kuori salvia-siemenseos syrjään. Lisää kurpitsa risoton joukkoon sekoittaen. Tarkista vielä makua tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla pekoni rapeaksi. (Käytä pannulla nyt myös sisäfile sikäli mikäli sellaista haluat risoton kanssa nautisekella).

Tee annokset laittamalla koverretun kurpitsan sisään tai lautaselle ensin kurpitsarisottoa, päälle siemen-salviaseos ja siihen kruunuksi vielä pekoni.

Me nautiskelimme risoton naudan sisäfileen kanssa, joka oli juuri oikean punainen. Kertakaikkisen loistava tapa aloittaa viikonloppu!


Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemmekin!

9 kommenttia:

  1. nam, tätäkin pitää kokeilla kyllä pian.
    Oma haasteosallistuminen ei ole vielä edennyt edes idean asteelle... No, ilman sitä kuuluisaa viime tinkaa ei tulisi kai mitään tehtyä ;)

    VastaaPoista
  2. Nam tosiaan! Mielettömät kuvatkin!

    En ole IKINÄ tehnyt risottoa, koska joku teeveekokki joskus kuvaili sitä ärsyttävän haastavaksi hommaksi, mutta tätä tarttee ehdottomasti kokeilla (miinus pekoni) :)

    VastaaPoista
  3. oliivia: mekin ollaan aika usein viimetingan ihmisiä, mutta nyt täytyi postata heti ettei joku muu ehdi ensin ;)

    mari kiitos kuvakehuista! risoton tekeminen ei ole vaikeaa, kunhan vahtii ettei pala pohjaan. ja jättää riisit al denteksi.

    kiva oli nähdä teitä molempia ja kaikkia muitakin tänään!

    VastaaPoista
  4. Taidanpa lähteä kurpitsaostoksille. Aivan mielettömät kuvat!

    VastaaPoista
  5. kiitos hanna! kehut aina lämmittävät mieltä :)

    VastaaPoista
  6. Mikä ihme tapa Suomessa on kuvitella risoton olevan jonkinlainen pääruoan lisäke?? Risotto alkuperäisesti syödään omana ruokalajina muiden lomassa eikä sen parhaimmillaan huikeaa makua pilata sotkemalla sivuun joitakin liha- ynnä kalaklönttejä.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Tiedetään. Olemme muutaman kerran käyneet Italiassa ja hetken asuneetkin siellä.

    Toisinaan nautimme risoton erikseen, useimmiten syömme sen näin. Tykkäämme vain itse tästä tavasta, ei sen kummempaa.

    Kotioloissa on aina eri asia syödä kuin ravintolassa. Tässäkin tapauksessa pihvinpaistajan olisi tarvinnut lähteä hommiin risoton syömisen jälkeen, eikä se aina ole mielekästä. Kukin taaplatkoon tyylillään.

    VastaaPoista
  8. Eksyin tähän vanhaan juttuun nälkäisenä, vielä töissä istuen. Virhe. Pakko lähteä kotiin.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat