torstai 31. heinäkuuta 2008

Tapas-paloja tutuille vieraille

Ystävämme tulivat istumaan meille kesälomailtaa. Koska pariskunta oli raskaana (sillä koko perhehän se on raskaana jos puoliskon vatsa pyöristyy), asetti se tarjottaville pientä rajoitetta. Onneksi vain pientä. Päädyimme tapasteluun. Setti oli ihan hyä, joskin leivänpäälllinen ja kalapalat olivat vaivaansa nähden aika perusmakuisia, eivätkä edes houkuttelevan näköisiä. Ensimmäinen munakoisoruoka siis joka ei oikein uponnut :O. Nuita kahta reseptiä en viitsi edes postata, muut seuraavat perässä.
Jälkiruuaksi herkuttelimme jäätelöllä, jonka koristelimme suklaaseen dipatuilla mansikoilla.

kirjalähteet:
* Clare Gordon-Smith "Mausteena valkosipuli, inkivääri,chili"
** Pikkukirja "Maittavat tapakset"


tiistai 29. heinäkuuta 2008

Cheddarteeleivät aamupalaksi

Saimme taannoin siskoni miehensä kanssa meille vieraaksi. Monesti vieraiden visiitin kestäessä seuraavaan päivään haluan tehdä jotain uutta aamupalalle. Lettupannulaiset onneksi ohjeistivat nopean teeleivän tekoa. Erikoisuutena leivässä oli taikinaan upotettu cheddar-juusto, joka sopi teeleipiin hurjan hyvin. Olemme Hennan ja Santun kanssa samaa mieltä siitä, että 200 gramma juustoa riittää ihan hyvin. Taikinan teki siinä ajassa kun uuni lämpeni, joten oli nopeaa ja vaivatonta. Yöllä Iron Maidenin konsertista kotiutuneet miehetkin söivät yhden jos toisenkin leivän. Loppuvatko ne stadionkonsertit muuten tosiaan vasta kolmelta yöllä ?! ;)

Jos pidät tuoreesta leivästä aamulla, etkä halua leipoa cheddarleivänkään vertaa heti herättyäsi, kokeileppa joskus sämpylöitä kylmäkohotuksella! Bongasin tämänkin ohjeen Lettupannulaisilta ja olen tehnyt sitä usein - illalla aamuksi.

Tässä cheddarteeleipien ohje:
riittää kahdeksaan leipäpalaan

2,4 dl vehnäjauhoja
2,4 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
reilusti mustapippuria rouhittuna
250-300 g cheddarsiivuja pieneksi pilkottuna (meillä oli 200g, riitti ihan ok)
0,8 dl leivontaan sopivaa margariinia pieninä paloina (huom! kylminä, ei sulatettuna)
2 munaa
vajaa 1 dl maitoa
(kurpitsansiemeniä tms.)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola, mustapippuri ja cheddar. Lisää margariini pienissä erissä. Sekoita, kunnes margariini on sekoittunut jauhoihin. Vispaa munien rakenne rikki, ja lisää munaseokseen maito. Lisää munamaito jauhorasvaseokseen muutamassa erässä. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja muotoile siitä kostutetuin käsin halkaisijaltaan noin 20cm leipä. Jaa veitsellä leipä kahdeksaan osaan. (Ripottele päälle kurpitsansiemeniä.) Paista leipiä 15-17 minuuttia, tai kunnes ne ovat saaneet väriä. Jos haluat pakata leipiä mukaan evääksi, käytä rasiaa (ei pussia). Murustuvat yllättävän helposti.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Nautiskelumenu V

Kun on tehnyt raskaan päivätyön ulkopintoja uudelleenmaalatessa, on illalla ihanaa istua ulos terassille rakkaansa kanssa kaksin nauttimaan hyvästä ruuasta. Samalla voi vilkuilla aikaansaannoksia ympärillään, jos malttaa pitää silmänsä irti ruuasta, eikun rakkaastaan ;) .


suppilovahverokeitto ja punasipulifocaccia
*


valkosipulimarinoitu lampaankare grillattuna

bataatti-juuriselleripyre timjamilla

punasipulihilloke

punaviinikastike katajanmarjoilla

*

vadelmat valkosuklaalla


Sanoisimmepa että maukas menu kokonaisuutena! Lampaankare oli meille uusi tuttavuus ja oikein maistuva sellainen.

Valkosipulimarinoitu lampaankare grillattuna


Olemme innostuneet käymään aina mahdollisuuksien mukaan kauppahalleissa. Kauppahallien lihakaupat notkuvat milloin mitäkin herkkuja ja hinnatkin ovat varsin kohtuulliset. Nyt silmiin osui lampaankare, josta meillä ei aiemmin ollut kokemusta. Myyjä kertoi varsin asiantuntevasti miten sitä kannattaa valmistaa. Empimättä myyjä avasi pakkauksen ja leikkasi meille riittävä monta ”tikkaria”. Myyjä suositteli kolmea "tikkaria" ruokailijaa kohden. Pyysimme kuitenkin jättämään kareen kokonaiseksi, jotta grillaisimme sen kokonaisena. Päädyimme ihan perus valkosipulimarinointiin, kun lampaasta oli kyse. Marinadiin tuli:

½ dl öljyä
suolaa
mustapippuria
4 valkosipulinkynttä

Me marinoimme noin kuutisen tuntia. Varsinaiseen grillaukseen myyjä kertoi riittävän muutama minuutti per puoli, jotta liha on mediumia (riippuen grillin kuumuudesta tietty). Näin teimme, ja liha oli juurikin makumme mukaista. Ja marinadi oli mukavasti, muttei liian valkosipulinen.

Bataatti-juuriselleripyre timjamilla

Aivan loistavan, miedon makuinen lisäke. Mielestämme myös upean näköinen!
Kaikessa yksinkertaisuudessaan...

Kuori ja paloittele haluamasi määrä bataatteja ja juuriselleriä. Me laitoimme kahdelle aikuiselle yhden bataatin ja noin puolet (100g?) kaupan selleripalasta. Pilko selleri huomattavasti pienemmäksi kuin bataatti, jotta kypsyvät samaan aikaan.

Laita juurespalat kiehuvaan veteen ja keittele kunnes ovat pehmeitä. Valuta vedet pois, lisää nokare voita ja surrauta soseeksi vaikkapa sauvasekoittimella. Mausta suolalla. Lisää joukkoon tuoreita timjaminlehtiä.

Asettele lautaselle painamalla pyre muotin kanssa haluttuun muotoon. Koristele vielä timjamilla.

Punasipuli-puolukkahilloke



Muutama aika sitten söin ravintolassa huippumakuista punasipulihilloketta. Lisäke oli itselleni aivan uusi tuttavuus - ja loistava sellainen lihalle. Googlettamalla huomasin, että monella tämä hilloke kuuluu joulupöytään. Pooki-ravintolan hillokkeessa oli puolukkaa, mitä en netin hillokkeista noin äkkiselaamalla löytänyt. Sovelsin siis ohjeista seuraavanlaisen kokonaisuuden ja täytyy sanoa että oli paitsi hyvää, myös kauniin väristä!

Punasipulihilloke
sopiva satsi kahdelle


iso punasipuli suikaleina
noin 1 rkl voita paistamiseen
noin ½ dl puolukkaa (pakkasesta)
1/2 dl balsamiviinietikkaa
hiukan sitruunamehua
hunajaa maun mukaan, lisää ensin noin 3 rkl
noin 1 dl vettä
suolaa, mustapippuria, hunajaa

Kuullota sipulia hetki voissa. Lisää muut aineet ja keitä hilloketta, kunnes sipuli on pehmeätä ja neste on lähes imeytynyt. Lisää vettä tarvittaessa keittämisen aikana. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista makua myös hunajalla. Oma hillokkeemme maistui aika makealle. Tarjoilimme punasipuli-puolukkahillokkeen kylmänä lampaankareen kanssa.

Kastike katajanmarjoilla - kokeilu

Saimme monta vuotta sitten Pastapään kanssa ulkona syödessämme loistavaa katajanmarjakastiketta. Koetimme vain lisätä ne yrttien tilalle punaviinipohjaisen kastikkeeseen, mutta tulos ei kyllä vakuuttanut. Täytyy jatkaa kokeilua. Punaviinikastike oli kuitenkin todella hyvää! Me puolitimme määrät kahdelle ja hyvin riitti. Loput viinistä meni ruuan kanssa. Ohje kastikkeeseen löytyi täältä.

Kastike:
1-2 porkkanaa
1 punasipuli
pala selleriä
2 rkl öljyä tai voita
1 pullo punaviiniä
tuoretta rosmariinia ja timjamia
2 dl:n tlk demi-glace -kastikepohjaa
1/2 rkl hunajaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
katajanmarjoja tai rosmariinia ja timjamia tuoreena
(nokare voita)

Pilko kuoritut juurekset ja punasipuli melko pieniksi kuutioiksi ja kuullota öljyssä tai voissa kattilassa 3–4 minuuttia. Lisää kattilaan pullollinen punaviiniä sekä puoli ruukkua rosmariinia ja timjamia. Anna kiehua kokoon, kunnes viiniä on jäljellä noin 3 desiä. Siivilöi liemi ja lisää joukkoon demi-glace -kastikepohja. Lisäsimme katajanmarjat tässä vaiheessa. Anna kastikkeen porista edelleen liedellä hiljaisella tulella puolisen tuntia. Lisää (loput yrtit silputtuna ja) hunaja pyöristämään makua. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja mustapippurilla. Jos haluat kastikkeeseen kaunista kiiltoa, sekoita siihen juuri ennen tarjoilua nokare voita.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Punaista currya kanalla

Pastapää toi Thaikuista tuliaisiksi ruoka-aineita (kuten jo useasti on tullut mainittua). Monet näistä ovat keittiössämme entuudestaan tuntemattomia, kuten oli esimerkiksi punainen currytahna. Tämä seuraava resepti löytyi ko purkin kyljestä ja päätimme kokeilla sitä houkuttelevuutensa vuoksi. Chilimäärä vähentyi meillä, samoin neste.


Ohje sisältää thaimunakoisoja, jotka olivat meille ihan uusi juttu. Koisot poikkesivat ulkonäöltään totutuista, sillä ne olivat noin golfpallon kokoisia, vihreitä kuulia. Makukin poikkesi hiukan "tavallisten" koisojen mausta, mutta empä osaa sitä sen kummemmin kuvailla. Me löysimme thaimunakoisot etnisestä kaupasta, mutta voipi olla että löytyisi muualtakin. Thaikoisot voi kyllä mielestäni korvata aivan hyvin tavallisella, pienenkokoisella munakoisolla.

Muutenkin tämän reseptin aineksia löytyy mukavasti ihan täältä Suomestakin. Kyllä se maailma on pienentynyt jne. :) Esimerkiksi thaibasilikaa löytyy tuoreena yrttien joukosta. Kaupoista löytyy kyllä monenäköistä ruoka-ainetta kun tietää etsiä.

Punaista currya kanalla

kahdelle tai kolmelle aikuiselle

noin 2 tl öljyä paistamiseen
3 rkl punaista currytahnaa
1 3/4 cup eli noin 4,2 dl kookosmaitoa, me laitoimme vajaan tölkin
½ tl kalakastiketta
200 g kanaa pilkottuna
2 tl palmu-, meillä ruokosokeria
(2 punaista/keltaista chiliä pilkottuna)
2-3 thaimunakoisoja paloiteltuna tai pieni munakoiso
1-2 kaffirlimelehteä paloiteltuna
thaibasilikaa

Kuumenna öljy pannussa ja lisää punainen currytahna "kunnes tuoksuu" (till fragnance - oliko oikein suomennettu?). Lisää hitaasti kookosmaito ja paistele kunnes tuoksuu. Lisää kana (kyllä, raakoina paloina), (thai)koisot ja kaffirlimenlehdet. Mausta kalakastikkeella ja sokerilla. Anna kiehua (ja lisää chilit). Me emme lisänneet chilejä lainkaan, sillä punainen currytahna teki mielestämme tehtävänsä mausteisuudessaan. Sitä taisi mennä kyllä hiukan enemmän kuin suositeltiin... Lisää vielä lopuksi juuri ennen tarjoilua tuoreet thaibasilikanlehdet.

Me maistelimme tämän loistavan makuisen thaihutun lisäkkeenä jasmiiniriisiä.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Paras (piknik)leipä ikinä!

Tuttuja aineksia ja -yhdistelmiä, mutta oi joi joi miten hyvää!

itsetehtyjä sämpylöitä
edellisenä päivänä grillattua (tölkkiahteri)kanaa
pestoa
tomaatteja viipaloituna
mozzarellaa viipaloituna
basilikaa koko komeuden päälle uunituksen jälkeen

Voitele sämpylät pestolla. Lataa muut aineet päälle ja lämmitä 200 asteisessa uunissa niin että juusto pikkuisen sulaa. Mausta vielä tuoreella basilikalla. Pakkaa mukaan piknikille.

Itse levitimme piknikpeittomme Oittaan uimarannalle hellepäivänä, emmekä joutuneet nauttimaan auringosta ja vedestä yksin :)

torstai 24. heinäkuuta 2008

Testinkiä-testinkiä- eli helppo uunipata soijarouheesta


Sain viime viikolla uuden padan ja halusin päästä kokeilemaan sitä heti, enkä odottaa syksyn viileitä iltoja. Syksyllä pataruoka olisi tietysti hyvää uusista juureksista. Toisaalta talvipakkasilla olisi ihanaa nostaa höyryävä pata uunista kun punaposkiset lapset ja mies tulisivat ulkoa lumihommista. No joo, pysytäänpä nyt hellelukemissa niin kauan kuin niitä piisaa! Onhan pataruoka toisaalta hyvää kesäruokaakin - ainekset vaan pataan muhimaan ja itse ulos lekottelemaan. Ei tarvitse seistä hellan ääressä kun voi paistaa itseään ulkona samalla kun pata-ainekset muhivat uunissa.

Lainasimme kirjastosta Marianne Kiskolan kauniin, viime vuonna julkaistun kirjan "Kasvisruokia Aasiasta". Kirjassa on ihana tunnelma, joka muodostuu niin kuvista, reseptien nimistä kuin kirjoituksista sekä ajatelmista reseptien ohessa. Myös esimerkiksi Kurpitsamoskan keittäjätär on innostunut kirjasta ja kokkaillut sieltä jo parikin reseptiä iloksemme. Löysin heti ensiselaamalla monia kokeiluun päätyviä ohjeita. Ensimmäisenä päätin tarttua reseptiin, jonka nimi (tylsästi) on "Helppo uunipata". Ja juuri kun pääsin kehumaan tunnelmallisia nimiä:). No mutta mitäs sanotte "Taivaansillan nuudelipannusta", "Lempeän lootuksen lämpimästä sangriasta" tai "Savuisen päivän sitruunasoodasta"? Pataruokaan päädyin paitsi uuden välineen kokeilunhalusta, myös muutamien Pastapään tuliaisraaka-aineiden takia, jotka löytyivät reseptistä. Jos et ole hiljattain käynyt kaukomailla ja tuonut sieltä esimerkiksi punaista currytahnaa, älä heitä kirvestä kaivoon. Ainetta löytyy ihan kotoSuomen marketeistakin.

Pata sisältää myös soijarouhetta, jota meidän keittiömme ei ole ikinä nähnyt - ainakaan meidän täällä asustaessa. Vaan silloin ennen se olikin joidenkin muiden keittiö ;). Ostimme mitään rouheista tietämättömänä Soyappetit:n tummaa soijarouhetta, jonka kehuttiin olevan sydänystävällinen, runsaskuituinen, laktoositon, gluteeniton ja 100% kasvisperäinen. Wigipedia kertoo, että "soijarouhe valmistetaan soijapavuista kylmäpuristamalla soijaöljy pois ja haihduttamalla vesi. Jäljelle jää erittäin proteiinipitoinen osa, joka myös säilyy varsin hyvin. Soijarouhe ei sisällä väri- eikä lisäaineita. Soijarouhe sisältää runsaasti kalsiumia, rautaa ja sinkkiä." Puolen kilon pussi maksoi Citymarketissa alle 3 euroa, joten ei ollut kallistakaan. Tähän reseptiin meni pussista vasta noin puolet. Hyvin tuntui toimivan, vaikka vertailukohtaa meillä ei siis ole.

Uutta kokeillessa lopputulos aina mietityttää, niin nytkin. Padan tulisuudesta johtuen sitä kauhoimme vain minä ja Pastapää kera suositeltujen mungpavunitujen ja jasmiiniriisin. Täytyy sanoa että hyvää oli. Pastapääkin totesi ruuan olevan yllättävän lihaisan oloista ja kivaa vaihtelua.

On varmaan aika pistää ohjeistusta tulemaan ennen kuin juttu venyy kilometrien mittaiseksi :D

Helppo uunipata
½ l kuivaa soijarouhetta (tai jauhelihaa)
5 pientä kuivattua chiliä (me laitoimme chilimurskaa)
½ tai 1 l kasvislientä (me murustimme pataan kasvisliemikuution ja kaadoin veden päälle)
2 sipulia pilkottuna
3 valkosipulinkynttä kuorittuna, murskattuna
3 valkosipulinkynttä kuorittuna, kokonaisena
1 rkl raastettua inkivääriä, me laitoimme inkivääritahnaa
1 dl kasvisöljyä
500 g kirsikkatomaattia
300 g kukkakaalinnuppuja
1 rkl soijakastiketta
1 rkl punaista currytahnaa
5 kafferlimetin lehteä

Jos sinulla on kiire, keitä soijarouheita ensin kiehuvassa vedessä, joka on maustettu suolalla tai kuivatuilla chileillä, 15-20 minuuttia. Jos hauduttamiseen on aikaa, voit panna soijarouheen suoraan pataan. Tällöin lisää nestettä vain ½-3/4 litraa. (Jos käytät jauhelihaa, suosittelen paistamaan)
Säädä uuni 200 asteeseen.
Lado ainekset pataan ja sekoita hyvin.
Kypsytä uunissa kannen alla 30-50 minuuttia. Itse annoin padan jäädä kypsymisen jälkeen pois päältänapsautettuun, edellen lämpimään uuniin kun lähdimme koko perheen voimin uimarannalle. Raaka-aineet olivat ehkä hieman "muhjuuntuneet", mutta maut olivat kohdallaan. Mikäli käytit kokonaisia kuivattuja chilejä, poista ne nyt limetinlehtien kanssa. Itse sujautimme pataa chilimurskaa.
Tarjoile keitetyn riisin ja itujen kanssa. Jos et unohda kuten me, koristele silputulla ruohosipulilla.

Idut olivat loistavan raikas lisä. Pata oli "takamausteinen", eli syöminen ei tehnyt tiukkaa, mutta jälkimaut olivat suussa voimakkaat. Tämä riippuu luonnollisesti chilien määrästä ;).



keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Ruoka-aarteita kanssabloggajilta, osa 2

Saapuihan se kesä viimein! Kun aamulukemat lämpöasteiden osalta näyttävät tältä, voi kai jo puhua helteestä :) .

Hellelukemien, kesän ja kärpästen kunniaksi julkistammekin toisen koonnin kanssabloggajilta saamistamme resepteistä. Olemme toki kokanneet muiden blogien innoittamina muutakin, mutta tämä on toinen tällainen koonti.
Etsi kuvasta pottumuussi :)
Läskisoosia Pastapää intoutui heti kokeilemaan kun näki sen Hannan sopassa. Näin:

Kroppa ei taaskaan ehtinyt rantakuntoon kevään aikana, eikä kelien puolesta ole rannalle sitä paitsi ollut asiaa. Toisaalta kesän grillailussa saavutetut muutamat lisäkilot suorastaan huutavat energiaa ja sitähän saa läskistä! En ole saanut läskisoosia sitten lapsuudenkodin. Tämä perinneruoka on jäänyt yhtä vähäiselle huomiolle kuin peruskoulusta tuttu tilliliha. Tämä aukko piti paikata ja mikä sen leppoisampaa kesäruokaa kuin läskisoosi. Hannan soppa oli tehnyt tätä jo aiemmin, josta hiukan vähensimme lihan määrää (meille oli jäänyt pakkaseen vain 250g kylkisiivuja). Eli raaka-aineet ovat simppelit:

250 g sian kylkisiivuja
voita
maustepippureita
pari laakerinlehteä
1 sipuli hienonnettuna
2 rkl vehnäjauhoja
vettä

Käristä kylkisiivut kuumalla pannulla. Käytimme valurautapannua, teflonilla olisi varmaan mennyt iäisyys paistellessa. Ja perinteiset kastikkeet vaan kuuluu tehdä perinteisellä pannulla… Siirrä kylkisiivut sivuun käristettyäsi ne. Lisää pannuun reilusti voita ja freesaa sipulit. Lisää vehnäjauho ja ruskistetut kylkisiivut. Anna vehnäjauhon ruskistua. Lisää pari desiä vettä (tai niin että kastike on sopivan notkeaa) sekä mausteet ja anna hautua noin puoli tuntia. Lisää vettä tarvittaessa ja lopuksi suolaa, mikäli sitä vaatii.
En ole koskaan omaksunut maustepippureiden käyttöä. Miten niistä se maku oikein irtoaa? Ilmeisesti niiden tarvitsee olla liemessä aika kauan että niistä jotain liukenee. Luulisin että läskisoosissa voisi toimia paremmin ihan mustapippuri myllystä rouhittuna. Tai ainakin itse osaisin siten maustaa helpommin. Nyt heitin noin kymmenen maustepippuria eikä kastike sittenkään ollut mitenkään pippurista. Kuitenkin hyvää kastiketta kunhan maustat sitä myös pippurilla.
Tarjoa läskisoosi perunamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa. Kyllä toimii mukavana arkiruokana, mutta on tämä sen verran tuhtia, ettei tätä usein jaksa tehdä. Ja lapset eivät oikein lämmenneet tälle perinteikkäälle setille.

Toinen löytämämme resepti oli Prinsessakeittiön Veeran Mansikkarisotto. Kun saimme äidiltäni herkullisia mansikoita kotiinkin tuliaisiksi, oli ihan pakko kokeilla tätä huttua. Minä rakastan risottoja, mutta tämä ei nyt oikein uponnut. Pastapää sen sijaan tykkäsi kovastikin ja sanoi sen olevan mukavaa vaihtelua. Lapset söivät koristeet :)

Uneliaan kokin Annan keittiöstä löytyi ohje Thai-kalapihveihin. Kun Pastapääkin oli juuri käynyt hakemassa Bangkokista raaka-aineita, päätimme ryhtyä tuumasta kokkailuun. Monitoimikoneen sijasta - meillä ei ole sellaista :O- käytimme veistä ja hyvää tuli! Lapsille teimme laimeat versiot mausteena vain suola (takarivin kalpea piffi) , mutta molemmat söivät näitä hyvällä ruokahalulla. Edullinen, helppo ja maistuva kalaruoka. Pastapää tuomitsi kalapihvit myös ihan thaimaalaisen makuisiksi :). Varmasti teemme uudestaan!

Kiitosta taas kanssabloggaajille makumuistoja herättävistä tai uusista makuelämyksistä! Nam!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Tofun viimeinen mahdollisuus


Tofu-keskustelu jatkukoon! Täällä päästiin alkuun, mutta ei lopputulokseen… Kommenteissa saimme vinkin hankkia tofua etnisistä kaupoista. Helsingistä tarttuikin matkaan Annan mainitsema ”Super Tahoe to-fu” paketti. Aiemmin on ollut puhetta eri mieltymyksistä marinoidako vai maustaa, tai miten sitten ikinä laittaakin. Me halusimme kokeilla kaikkea samalla kertaa.

Ensimmäiseksi teimme hiukan chilimaustettua tofua, jolloin marinadiin tuli:
1 rkl Thai sweet chili kastiketta
0,5 rkl HP maustekastiketta
0,5 rkl Worcestershire –kastiketta
¾ rkl ketsuppia
1 rkl öljyä

Toinen marinadi oli soijapohjainen, sisältäen:
1 rkl soijaa
1 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl dijon sinappia
0,5 rkl balsamico viinietikkaa
0,5 rkl hunajaa

Sekoita marinadien ainekset ja laita tofut marinoitumaan esim. yön yli. Kolmatta tofua tarjoilimme currylla maustettuna, kuten viimeksi. Neljäs satsi valmistettiin ilman mitään maustetta.

Super Tahoen rakenne oli sopivan kiinteää, joten tungimme palaset vartaisiin ja grillasimme ne. Teimme tofun lisukkeeksi kuskusia.

Jo aloimme saamaan tofuun makua! Ensinnäkin tämä tofu oli rakenteeltaan paljon miellyttävämpi kuin markettien tarjoamat mallit. Maku oli täyteläisempi jo sellaisenaan. Myös marinointi teki tehtävänsä. Suolaa olisi saanut noissa marinadeissamme olla enemmän, mutta se hoitui lisäämällä sitä lautaselle. Parasta kokeiluistamme oli soijamarinoitu, mutta suolaa lisäämällä sweet chilikin maistui. Currymaustettu oli enkä hitusen kuivakkaa.

Hyväähän tofu lopulta on ja kivaa vaihtelua lihansyöjälle.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Chilipapukastike retrolautaselta nautittuna


Viikonloppuna nautiskelimme ystäviemme mökillä saaristossa. Vene vei meidät paitsi virvelöinnin, saunomisen ja terassilla istuskelun äärelle, myös retrokatetun pöydän ympärille. Eikös vaan ole mainion muotoiset ja väriset muoviastiat!
Siinä auringon paistaessa ja meriveden liplattaessa sitten haarukoitiin herrrkulliset, grillatut sisäfileet vihersalaatilla, perunoilla ja uudella tuttavuudella chilipapukastikkeella. Jälkiruokana nassutettiin marenkeja, mansikoita ja jäätelöä. Isäntäperheemme kesäloman viimeiselle päivälle kilisteltiin proseccoa laiturilla, kun aurinko alkoi maille painumisellaan viilentää iltaa. Meriveden suolainen tuoksu, paljaat varpaat lämmintä kalliota vasten, lasten leikkien seuraamista ja merikotkan kaartelua... nautinto!

Chilinen papukastike
2 sipulia tai enemmän puolikkaiksi renkaiksi pilkottuna
valkosipulia reippaasti
chilimaustettuja papuja tölkistä
loraus vettä
maizenaa

Freesaa sipulit pannulla öljyssä. Lisää pehmenneiden sipuloiden joukkoon pavut ja lämmittele. Lorauta joukkoon vettä joukkoon ja suurusta maizenalla. Tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää ja tarjoile. Simppeliä ja hyvää!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Syrtekkiä, syrnikkejä ja syrahia jazzin jälkeen

Piipahdimme viikon alussa Satakunnassa. Ensin tiemme vei tyttäremme kummien luo, jossa paitsi nautimme herkullisen savukala-aterian, myös piknikoimme Kids Jazzien tahtiin. Itse tein peiton päälle nautittavaksi monien kehumaa, Kinuskikissalta lähtöisin olevia Pätkis-muffinsseja. Tein niitä sekä "normaalikokoisiin" pullavuokiin, että minivuokiin. Hyvin hävisivät molemmat :) ja herkkua oli! Emäntämme oli tehnyt porkkanamuffinsseja ja kinkkutäytettyjä kolmioleipiä. Kyllä kelpasi viltillä mutustella koko porukan, varsinkin kun aurinko paistoi lämmittäen mukavasti!

Jazz-kaupungista matka jatkui Köyliöön Pastapään äidin ja hänen miehensä luo. Siellä nautiskeltiin parin päivän aikana vaikka mitä, mutta syrnikit olivat meille aivan uusi, makea herkku. Mansikoita tuli taas nautiskeltua suoraan pellosta ja ahomansikoita metsän laidasta! Kävimme rantapiknikillä eväänämme mm. mansikkakakkua. Jaa että maistuiko?! Välissä oli itsetehtyä raparperihilloa, banaania ja mansikoita. Pastapäätä vaivasi joku heinäpöpö, joten hän nappaili naamariin Zyrtekkiä. Syrahia kallistelimme sitten iltasella jutustelun seuraksi.

Porin emännältä saimme lähtiäisiksi reseptin mansikkakakkuun, jota teimme itsekin loppuviikon vieraille. Hän oli saanut reseptin taas ystävältään ja muokannut sitä mieleisekseen. Mansikka-hyytelösokeripäällisen sijasta kokeilimme upottaa mansikat täytteen joukkoon. Onnistui kohtalaisen hyvin. Täytettä tosin olisi saanut olla enemmän - tai mansikat pienempiä- että marjat olisivat olleet selkeästi valkoisen ympäröimänä. Olin silti ihan tyytyväinen ensimmäiseen kokeiluun!


Kakku Porissa

Mansikkakakku Jazzien jälkeen

Pohja:
digestive-keksejä tai vastaavia 12 kpl
75 g voita

Täyte:
1 prk ranskankermaa
hiukan vajaa 1 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
mansikoita
5 liivatelehteä

Murusta keksit mahdollisimman hienoksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele rengasvuoan pohjalle, jonne olet laittanut leivinpaperin sekä irtilähtemistä että oikeasta kohdasta leikkaamista varten (vinkki myöh). (Laita pohja jääkaappiin)

Laita liivatelehdet likoamaan pehmentymistä varten kylmään veteen. Vatkaa ranskankerma ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää vatkattu kerma joka on makeutettu vaniljasokerilla. Kuumenna tilkkanen vettä kattilassa ja liuota pehmenneet liivatelehdet siihen. Lisää liivatteet ohuena norona ranskankerma-kermavaahtoseokseen koko ajan sekoittaen.
Asettele mansikat haluamallasi tavalla pohjalle. Itse olisin jälkeenpäin ajatellen voinut laittaa rivejä tiheämmin, jolloin kakkupaloista olisi tullut pienempiä ja mansikkapitoisempia. Mansikoiden pystyssäpysymistä auttaa, jos levität keksipohjalle ensin pikkuisen kermaseosta. Merkitse reunan ja pohjan välissä nalkissa olevalle leivinpaperille rivien kohdat, mikäli haluat leikata kakkupalat mansikoiden keskeltä kuten me teimme. Osa mansikkariveistä tosin pilkotti lopputuloksessa läpi niin että leikkaaminen olisi onnistunut ilman merkintöjäkin, mutta eivät kaikki. Kun mansikat ovat asennossaan ja merkit tehty, laita päälle varovasti loput kermaseoksesta niin että mansikat peittyvät. Laita jähmettymään jääkaappiin. Meillä kakku jähmettyi kahdeksan tuntia, mutta vanhastaan muistelisin että viisikin riittää. Korjatkaa jos olen väärässä. Mikään ei kyllä estä tekemästä kakkua jo vaikka edellisenä päivänä. Siitä en sitten taas mene takuuseen päästävätkö mansikat kauan kermaseoksessa pönötettyään väriä ympärilleen.

Me teimme vielä kastikkeen sauvasekoittimella survotuista metsä- eli ahomansikoista jotka oli makeutettu tomusokerilla.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Loistava lisäke juuriselleristä

Teimme tässä taannoin loistavan löydön kirpparilla: Jamie Oliverin "Alastoman kokin onnenpäivät" 5 eurolla. Ja aivan pränikässä kunnossa! Plarailtuamme sitä noin vartin päätimme tehdä kalavartaita ja sellerikuutioita. Tässä ohje jälkimmäiseen. Juuriselleri oli kyllä herkullinen paistettuna ja timjamilla maustettuna.

1 kuorittu juuriselleri
oliiviöljyä
kourallinen timjamia lehdet riivittynä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria
3-4 rkl vettä (tai kasvisliientä)

Leikkaa selleri noin sentin paloiksi. Paistele kaikkea viitisen minuuttia reippaassa oliiviöljyssä, jotta sellerit ruskistuvat hieman -tai jätä ne aika kalpeiksi kuten me ;). Lisää sitten vesi ja hauduttele kannen alla noin 25 minuuttia. Nyt kuutioiden pitäisi olla pehmentyneitä. Mikäli haluat, muhjaa kuutiot kauhalla tai tee jopa sosetta. Me halusimme haarukoida sellerimme ihan kuutioina vaan. Tarkista mausteisuus ennen tarjolle laittoa. Jamie Oliver kehui lisäkkeen toimivan melkein minkä tahansa lihan höysteenä - helppo uskoa. Meidän kokemuksemme mukaan toimi myös vaalean kalan kanssa.
Sain hoitolapsilta kuvan lautasliinat ja (kuvassa ei olevat) lautasliinarenkaat, kun heidän hoitopäivänsä loppuivat kesäkuun puolivälissä. Oli tosi hieno ja osuva lahja! Rakastan keittiö- ja kattaustarvikkeita! Ja eikös tuo Rainbow:n margariini sovikin hyvin kattaukseen :)?

Keittiötavaroista puheenollen, tänään hain postista kauan himoitsemani Sarpanevan emaloidun valurautapadan! Olen jo kauan ihastellut padan muotoilua, väriä ja monikäyttöisyyttä. Vuodenvaihteessa huomasin Glorian ruoka-ja viini-lehdessä, että saadessani ystävän tilaajaksi saisin itse lahjaksi tämän padan. Ehdottelin asiaa muutamalle tutuistani, kunnes yksi tarttui syöttiin. Teimme ehdotuksestani diilin jossa molemmat voittivat. Minä maksoin lehdestä 50 euroa ja sain padan. Kaverini maksoi lehden tilauksesta loput (60 tai 70 euroa) ja sai hyvät lehdet kahdeksi vuodeksi. Padat kuitenkin loppuivat suuren suosion vuoksi, ja lahjani saapui perille vasta nyt. Kyllä se on hieno!!! Minulla ei vain ole padalle tarjota arvoistaan paikkaa keittiössämme, mutta ehkä sitten kun saamme itsesuunnitellun keittiön... Toivottavasti sellainen joskus saadaan :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Lentomatka Bangkokista Helsinkiin

Olin käymässä Bangkokissa, josta tulee myöhemmin muutamia ruokakokemuksia blogiin. Tässä kuitenkin ruokailukokemuksia Finnairin kymmenisen tuntia kestävältä reittilennolta Bangkokista Helsinkiin. Paluumatka Bangkokista alkoi aamuvarhaisella. Päätin ottaa hotellin limusiinin (normi mersu), koska ei halunnut aamutuimaan taistella paikallisten taksikuskien kanssa hinnasta. No matka taittui mukavasti ilmastoidun mesen takapenkillä. Kovat aamuruuhkat helpottivat moottoritielle päästessä ja matka hotellilta Suvarnahubin kentälle taittui noin 40 minuutissa.
Kentällä suoritin ostoksia, joista on jo juttua täällä. Sitten lähtöportille odottelemaan. No siinä sitten odottelin gatella kun eräs virkailija tuli kysymään boarding passiani. Näytin kiltisti ja ajattelin että mikähän tsekkaus sekin oli. Hetken kuluttua sama virkailija tuli uudestaan ja pyysi saada boarding passini. Hän kertoi että olivat vaihtaneet istumapaikkani 29 riviltä riville 4 ja luokkana lennolla olisi business. Harmittelin menetettyäni ikkunapaikan (minulla on omat syyni suosia ikkunapaikkaa), mutta ensimmäinen reissu business-luokassa kiinnosti kummasti, varsinkin kun edessä oli 10 h lento. Töissäni ei valitettavasti ole sallittua varata lentoa business-luokassa.

Lento alkoi aikataulun mukaisesti 11:50 Bangkokista. Edessä oli vajaa kymmenen tunnin rupeama Helsinkiin. Ensimmäisenä business-luokassa tarjottiin Joseph Perrier Cuvêe Royale Brut Vintage 2003 (Champagne, Ranska) samppanjaa. No sehän maistui näin alkuun. Lasina toimi Iittalan Ultima Thule sarjan korkea lasi. Finnair on teettänyt näitä laseja omalla logollaan. Maku oli erittäin miellyttävä, joskin en ole asiantuntija erottamaan samppanjaa kuohuviinistä… Noustuamme ilmaan alkoi juomatarjoilu. Ajattelin alkuun juoda perinteistä lentomatkaajan juomaa eli GT:tä. GT:ssä Gininä tarjottiin Bombay Sapphire Gin -merkkistä giniä. Tonic-vetenä Kinley Tonic Water. Otin samalla myös lasin punaviiniä (Château Ferrand-Lartigue 2001, A.O.C. Saint-Émilion Grand Gru Classé, Bordeaux, Ranska), koska tarjoilivat pienen suolapalan, jossa oli jotain kylmäsavulihaa kääritty juustopalan ympärille ja tökätty tikulle leivän palaan. Erittäin maukas suupala punkun kanssa. Vielä GT:stä. Jone Nikulaa lainatakseni: ”Täytyy sanoa, että…” …oli kyllä vahvempi setti kuin turistissa koskaan. Aasinsilta Jone Nikulaan, tuohon mainioon mediatyyppiin, joka ei pitänyt Pastapään huutelusta Espoon Kivenlahtirockin eturivissä. Pastapää odotti CMX:n encoreita ja huusi lavalla hilluvalle juontaja-Nikulalle että ”mene pois, CMX takaisin”. Siihen Nikula totesi että ”juuri sinunlaisiesi tyyppien takia nämä keikat ovat entistä lyhyempiä… ja plaa plaa”. No se siitä, olisi ollut pitkästä aikaa kiva nähdä CMX:ää hiukan pidempään ja varsinkaan kun vanhasta tuotannosta ei kuultu kuin ”Manalainen” ja sitä vanhaa settiä Pastapää kavereineen oli tullut kuulemaan. Kerroimme asian myöhemmin illalla Loose baarissa kitaristi Halmkronalle, vaikutti se sitten mihinkään tai ei.

Jopas meni ohi aiheen. Takaisin lennolle Bangkok-Helsinki (korvanapeissa soi silti CMX:n Veljeskunta). Lounas oli edessä ja Finnair tarjoili vihkosen, jossa päivän menuvaihtoehdot oli esitelty. Turistiluokan matkustajana (yli 200 lentoa) ei ole tullut eteen kovin mahtavia ruokanautintoja. Äitiäni lainatakseni ”kylässä huonompikin ruoka on hyvää” ja sitä kautta lentojen olosuhteista johtuen ne murkinat ovat olleet siihen tilanteeseen ihan mukavia. Mutta ensimmäinen business kokemus kyllä on yliveto. Uskon että näihinkin ruokiin tottuu kun tarpeeksi busineksessa matkustaa, eikä näitä tietenkään voi verrata maanpäällisiin kulinaarisiin nautintoihin. Päädyin seuraavaan lounaskokonaisuuteen juomineen:


Kermaista kurpitsakeittoa
Kevyesti suolattua lohta, parsaa ja fenkolisalaattia
Viininä: Clos Du Roy 2006, Pascal Jolivet (AOC Sancerre, Ranska)
*
Paistettua garoupa-kalaa ja Choo Chee –kastiketta
Viininä: Vermetino Tenuta Guado al Tasso 2007, Antinori (DOC Bolgheri, Italia)
*
Juustolautanen: Port Salut –juustoa ja Gruyere juustoa sekä kuivattua aprikoosia
Viininä: Château Lafaurie-Peyragaey 2002 (Sauternes, Ranska)









Kermainen kurpitsakeitto vei heti kielen mennessään. Aivan mahtavan makuinen keitto! Mitenköhän tätä tehdään? Varmaan kurpitsaa, kermaa sekä kasvislientä, tuskin sen kummempaa. Pitää ottaa selvää ja tehdä joskus itsekin. Lohi, parsa ja fenkoli eivät mitenkään sävähdyttäneet mutta mukavaa syötävää kun kyytipiikana laadukas valkoviini.



Pääruokana valitsin myös kalaa, kun yleensä tulee otettua lihaa tai kanaa. Vaihtoehtoina olisi ollut ravioleja tai kanaa. Kalan nimi ei ollut tuttu, mutta aika kovasti valkoisten pakastekalojen kaltainen kala oli kyseessä. Ei mitään hajua mitä Choo Chee kastike piti sisällään, mutta ihan mukavasti se täydensi tuota valkoista kalaa. Lisukkeena vielä riisikeko ja vihanneksia. Otin pääruualle kokeiluun toista valkoviinivaihtoehtoa. Ihan mukava kokonaisuus, joskaan ei ylivoimainen.

Hetken tauon jälkeen oli jälkiruuan aika. Päätin ottaa juustoja. Ajattelin ottaa punaviiniä juustojen kera. Tilatessani lentoemäntä kehui tarjolla olevia makeita viinejä. No ajattelin kokeilla kun sitä kerran suositeltiin. Itse asiassa juusto sopi hyvin yhteen makean viinin kanssa, olin siitä hiukan yllättynyt. Lisänä tarjoiltiin suolakeksejä. Tietenkin otin myös kahvin seuraksi konjakin, jona Finnairin valikoimassa oli Martell Cordon Bleu Cognac. Todella hyvä lentoruokakokemus oli takana näiden juustojen siivittämänä.



Matka kuitenkin jatkui lounaan jälkeen. Välijuomana Pastapää kokeili Campari Bitteriä. On surkeaa kun ei tunne juomia, joten tämäkin meni ihan puhtaasti kokeilun piikkiin, tietämättä yhtään mitä tilaa. No, tuloksena aika kitkerä juoma jossa kuitenkin makea vivahde. Jääpalat tasoittivat varmasti makua. En ole kuitenkaan tällaisten juomien ystävä. Heh, nyt drinkki- ja juomaspesialistit repivät peliverkkarinsa tästä juomaluonnehdinnasta.

Seuraava juomakokeilu oli calvados (Calvados Roger Croult 20 ans d’age). Kollegoiden kanssa on ollut puhetta joskus konjakeista ja calvadoksista, ne kun tuntuvat jakavan porukkaa. Pastapää on tässä massan edustaja ja enemmän konjakin juopottelija. Tässä Calvadoksessa oli jotenkin hedelmäinen sivumaku Pastapään mielestä, jota konjakeista ei juurikaan saa. No, mutta mukavaa vaihtelua konjamiineihin.

Pari tuntia ennen laskua tarjoiltiin kevyt ateria. Se sisälsi seuraavaa:

Kesäkauden salaattia
*
Lasagnea
*
Tuoreita hedelmiä


Tämä kevyt ateria olikin lähempänä turistiluokan tarjottavia, eikä siten ollut mitenkään kummallinen. Mukava yksityiskohta oli minikokoiset suola- ja pippurisirottimet:

Kokonaisuutena tämän lennon tarjottavat olivat ylivertaisia verrattuna aiempiin lentomatkoihini. Tietenkin teille businessmatkustajat tämä on arkipäivää, mutta minulle suuri elämys, toistaiseksi ainutlaatuinen kuitenkin. Tietenkään tämä ei ollut verrattavissa maanpäällisiin ruokanautintoihin.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Ruusuohukaiset


"Vivi-Annin keittiössä" keittokirjassa on omistettu yksi osuus - siis useampia sivuja- ruusuruokiin. Ihmetellen selailin kauniita ja itselle ihan uusia ruokia ruusurisotosta erilaisiin hilloihin ja friteerattuihin ruususydämiin. Mieltäni alkoi kutkutella ajatus ruusuohukaisista, varsinkin kun Lokalahden Luomumyllystä oli tullut hankittua kehuttua Lettujauhoa. Tämä jauhoseos sisältää vehnä-, ohra- ja kaurajauhoa.

Vivi-Ann Sjögren on edellämainitussa kirjassaan omistanut osuuden myös letuille ja köyhille ritareille. Tässä hänen perustaikinaohjeensa:

3 kananmunaa
6 dl maitoa
½ tl suolaa
3 dl jauhoja
voita (ja öljyä) paistamiseen

Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Lisää vatkaten jauhot, vähän kerrallaan. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin. Paista pikkuletuiksi tai isoiksi räiskäleiksi voissa ja öljyssä. Sekoita taikinaa joka kerran kun otat sitä pannulle, jauhot painuvat pohjaan.

Muunnelmina Vivi-Ann mainitsee, että korvaa joskus 2 dl vehnäjauhoista samalla määrällä grahamjauhoja tai lisää taikinaan ruis-, ohra- tai kaurahiutaleita, vehnäleseitä tai neljän viljan hiutaleita. Ei ole tullut omaan pieneen mieleenikään, mutta tosiaan - miksikäs ei!

Nesteen Vivi-Ann mainitsee voivan olla maidon lisäksi vaikkapa piimää, kasvislientä tai olutta. Mielenkiintoista! Taannoin kokeilin piimäohukaisia ja voi jukra jotta olivat hyviä!

Sitten ruusuosuuteen:

Puolen litran lettutaikinaa varten tarvitaan noin ½ litraa tuoksuvien ruusujen terälehtiä. kaikki ruusut kuulemma kelpaavat, kunhan ne tuoksuvat ja kunhan niissä ei ole torjunta-aineita. Osaako joku selittää miksi vain tuoksuvat kelpaavat? Vivi-Ann ohjeistaa ottamaan terälehdet juuri ennen kuin ne putoavat. "Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea, minuuttia myöhemmin tuulenpuuska pyyhkäisee ne maahan", hän vielä kirjoittaa. Näillä evästyksillä uskalsin lähteä ruusunterälehtien metsästykseen, sillä omalla pikku pihallamme niitä ei kasva. Lasten kanssa ulkoillessa huomasin asukaspuiston kukkien olevan tuoksuvia ruusuja. Osa kukista oli pudottanut jo terälehtensä, joten ajattelin terälehtien keruuajan olevan juuri nyt käsillä. Varmistin vielä Espoon kaupungin viherpalvelusta, ettei puskia ole ainakaan puistossa myrkytetty. Siispä puolisen litraa terälehtiä matkaan ja menoksi. Terälehdet säilyvät muovipussissa säilytettynä yön yli, kun ripsaiset niille hiukan vettä. Ennen käyttöä ruusun terälehdistä tulee nappaista pois valkoinen kantaosa, sillä se on kitkerä.

Lettutaikinaan lisätessä poista siis valkoinen kantaosa ja suikaloi terälehdet. Itse lisäsin terälehdet vasta juuri ennen paistamista, taikinan jo turvottua. Mukaan kehotettiin sekoittamaan myös ruokalusikallinen sokeria.
Paista letut sydämenmuotoisella valurautapannulla. Jos et omista sellaista, harmittele hetki ja yritä paistaa vaikkapa pitsireunaisia lohdutukseksi. Vivi-Ann antaa muuten vinkin, että pitsireunaisia lettuja saa helpommin voi-öljyseoksessa paistamalla.

Paistamisen aikana keittiöön leijaili vieno ruusun ruoksu ja fiilis vaihteli prinsessa Ruususmaisesta Muumimammaan. Lettujen ulkonäkö oli melko tavallinen, vain sieltä täältä kuulsi kauniisti ruusun lilahtavaa punaa. Maku letuissa oli hienostunut ja erilainen. Tarjosimme elegantin välipalamme tomusokerilla ja hunajalla hunnutettuna, kuten keittokirjassa suositeltiin.

Ihana, erilainen ja varmasti uudestaan kokattava herkku. Suosittelemme lämpimästi koko perhe! Puolen maitolitran taikina tuli meinaten syötyä neljään naamaan :D. Nyt lähdemme puistoon uudestaan poimimaan terälehtisatoa ruusuhilloa varten.

Tuliaiset

Olemme Pastapään kanssa olleet kuluvalla viikolla molemmat monelle aika eksoottisissa paikoissa: Pastapää Thaimaan Bangkokissa ja minä Länsi-Suomen pikkupitäjässä Lokalahdella, tuossa Iken, ja Kike Elomaan kotipitäjässä, jossa pidetään myös paanunheiton MM-kisat. Jos muuten olet aina halunnut mukaan Ike-hölkkään, sekin onnistuu "Lokiksella".
Haalimme reissuiltamme paikallisia ruokatuliaisia tähän tapaan:

Lokalahdella on toiminut 1950-luvulta (?) asti mylly, joka nykyisten omistajien myötä on keskittynyt pelkästään luomutuotteisiin. Omistaja oli myymälässä käydessämme paikalla. Neljävuotiaamme kysyi myllyn toiminnasta ja pääsimme koko porukka mielenkiintoiselle tutustumiskierrokselle. Tietoa jauhoista ja niiden käytöstä sai myös runsaasti, niin paljon vain kuin osasi kysyä :) . Lokalahden luomumyllyn tuotteita saa kuulemma Myllyn lisäksi ainakin Turun alueen Citymarketeista.
Muina tuliaisina mukaan kotiseudulta tarttui paikallisten viljelijöiden tuotteita - sipulia, perunaa, porkkanaa ja kurkkua. Äidin mansikkamaata tuli harvennettua punaisista marjoista koko vierailun ajan ja mukaankin saimme vielä myrkyttämättömiä-, siis luomumansikoita. Äidin työkaverit olivat antaneet vanhempia Gourmet- ja Maku-lehtiä, jotka nekin nyt odottavat plarailua.

Aina ei tarvitse lähteä maailman toiselle puolelle löytääkseen hyviä tuliaisia. Mutta jos sinne lähtee niin...


Pastapää palasi työmatkaltaan kuuman kosteasta Thaimaasta laukku täynnä tuliaisia. Ruokatuliaisten lisäksi laukusta paljastui mm. ihanat, samanlaiset rantahameet minulle ja yksivuotiaalle tytöllemme - kokoeroa vain oli jonkun verran ;) . Ruokatuliaisiin tutustunemme jo lähiaikoina, kunhan niille käyttöä keksimme :D. Keossa on mm. aurinkokuivattuja katkarapuja, durian chipsejä, "sweet minced pork" eli jotain "makeaa jauhettua possua", punaista currytahnaa (jolle on käyttöä jo keksitty), kuivattuja kaffirinlehtiä ja niinikään kuivattua sitruunaruohoa, Tom Yum-valmiskastiketta ja kalakastiketta. Voipi olla että kyseisiä tuotteita löytyy hyvin Suomestakin, mutta onhan hommassa silti oma fiiliksensä kun ruoka-aineita roudaa autenttisilta tantereilta. Ja voihan olla että niissä silti on makueroakin.

Palaamme varmasti kaikkiin näihin raaka-aineisiin tuonnempana, toivottavasti onnistuneitten makukokemuksien siivittämänä.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Terveisiä Uudenkaupungin Pookista!


Olin lasten kanssa melkein viikon lapsuudenmaisemissani Pastapään matkatessa työn merkeissä jossain ihan toisaalla. Oli PP:kin muutaman yön kanssamme ennen retkelleen ponkaisua. Yksi yhteisistä illoistamme kului kesäteatterissa ja sen jälkeen siskoni ja hänen miehensä kanssa Pookin pihalla syöminkien ja hiukan juominkienkin merkeissä.

Poijjaat ottivat burgeritarjouksen hampparinnälkään - taattua tavaraa! Siskon annosta en muista. Itse herkuttelin Karitsankyljyksillä - jotka maksoivat netin tiedoista poiketen reippaat 25, ei rapiat 5 euroa, valitettavasti :) . Annos oli ihan hyvä, ei mitenkään erityinen kuitenkaan. Ihmettelin hiukan lautaselle "ympättyä" vihersalaattia ja sämpylää. Esillepano kärsi mielestäni, enkä makuinakaan kaivannut tällaista lisää. Punasipulihilloke sen sijaan oli loistavaa! Päätimme Pastapään kanssa ryhtyä omassakin keittiössämme etsimään tämän lisukkeen syvintä olemusta, niin loistava lihan kaveri se oli!

Mutta sitten - ai jai jai...Jälkkäri. Siskoni suositteli Pookin specialia, joka oli kertakaikkisen herkullista! Kuvassa on pieni annos, joka riitti aivan komeasti aterian päälle. Marenki, jäätelö ja kermavaahto ovat saaneet kavereikseen siis jäisiä vadelmia, joiden päälle sai oman maun mukaan lirutella erillisestä kulhosta lämmintä, tummaa kinuskikastiketta. Eikä kukaan kieltänyt lisäämästä ja lisäämästä ja lisäämästä...kinuskia. Eikä toisaalta siirtämästä kermavaahtoa vieressäistuvan lautaselle ;)

Paikkana Pooki on kiva, varsinkin sisäpihan suojainen, puiden tunnelmallisesti varjostama terassi. Aiemmat ruokailukokemuksemmekin ovat olleet maistuvia, joten rohkenemme suositella jos Uuteenkaupunkiin eksytte.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Namikas perunapohjainen piirakka kinkulla, artisokalla ja sienillä täytettynä

Loistava, mehevä pohja ja maistuvat täytteet. Piirakka jossa ei täytteitä ole uitettu missään muna-kermaviili-maito-seoksissa vaan herkut saavat rauhassa loistaa ronskeina paloina. Ei niin että niissä seoksissa mitään vikaa ole, itsekin käytän kyllä, mutta olipahan nyt erilaista. Emme kumpikaan pidä säilötyn artisokan mausta esimerkiksi salaateissa, mutta valutettuna ja uunitettuna nämä säilykkeet toimivat hienosti. Pohjaa oli helppo leipoa. Se käy -luonnollisesti- muidenkin täytteiden kanssa. Siitä ei kun varioimaan. Suosittelemme lämpimästi! Piirakkaa siis tarjottiin eilen poitsumme 4-vuotis kekkereillä aikuisille. Ohje on jonkun lehden tilaamisen yhteydessä "lahjaksi" saadusta Gummeruksen "Suolaiset ja makeat piirakat"-kirjasesta , josta löytyy muitakin hyvänoloisia ja hiukan erilaisia piirakanohjeita. Jatkoa seuraa mm. munakoiso-halloumipiiraan muodossa...

75 g voita
1 sipuli ohuina (puolikkaina) renkaina
150 g vehnäjauhoja
125 g perunasosetta (itse tein Oolannin pakasteperunahitusista juuri tämän verran)
1 rkl oliiviöljyä
2 salotti- meillä 1 keltasipuli viipaleina
noin 125 g maalaispalvikinkkua suikaleina
noin 175 g säilöttyjä artisokansydämiä valutettuina ja viipaloituna
suolaa ja pippuria
(timjaminoksia koristeeksi)

Sulata pannulla 25 g voita. Lisää sipuli ja paista kunnes pehmenee. Anna jäähtyä hetkisen.

Kuutioi loput voista ja nypi se jauhojen sekaan. Sekoita joukkoon perunasose ja paistettu sipuli nesteineen. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi. Painele taikinasta uunipellille halkaisijaltaan 23 cm:n piirakkapohja. Kääännä reunat ylöspäin, jotta täytteet tulevat pysymään sisällä.

Kuumenna öljy pannussa. Ruskista sipulit ja lisää sitten sienet. Paista nopeasti pehmeiksi. Itse lisäsin hiukan suolaa ja pippuria seokseen.

Levitä täytteet pohjan päälle. Itse tein kinkusta, sienistä ja artisokista reiluja paloja, koska näin piirakasta tuli mielestäni näyttävämpi. Paista 200 asteisessa uuunissa 20-30 minuuttia, kunnes se on saanut kullanruskean värin. (Koristele timjaminoksilla). Ohje neuvoo tarjoamaan kuumana, mutta hailakkanakin tarjoiltu piirakka kelpasi kyllä syöjille ;)

Lisänä tarjosimme ihan perus vihreää salaattia joukossaan kevätpunasipulia ja kirsikkatomaatteja. Joukkoon ripsuteltiin oliiviöljyä, hyppysellinen pippuria ja suolaa.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

4-vuotissynttärit merenelävien kera

Rakas poitsumme täytti eilen 4 vuotta! Tänään pidimme sällin kaverikekkerit, johon valitettavan moni ei päässyt. Kesä on kiireistä aikaa, joten ehkä seuraavina vuosina kutsua tulee aikaistaa. Hauskaa oli nähdä paikallepäässeitä ja juhlia yhdessä isoa-pientä poikaamme!


Poika toivoi itse teemaksi "merenalaista elämää", varmaan pitkälti "Nemoa etsimässä"-leffan innoittamana. Tarjottavamme lasten kutsuille olivat seuraavanlaisia:



  • nakit mustekalamaisessa muodossa
  • kala- ja krokotiilikarkkeja
  • minisämpylöitä kalapuikonpuolikas-täytteellä
  • itsetehtyjä simpukkakonvehteja
  • vesimelonia
  • Domino-keksejä (kesälajitelma)
  • akvaariokakku jäätelöstä (HAH HAH HAA!!! Epäonnistui niin pahasti ettei siitä sen enempää)
  • artisokka-kinkku-herkkusienipiiras ja salaattia (aikuisille)Yritimme etsiä myös nugetteja merenelävien muodossa, mutta niitä ilmeisesti enää mistään löydy?

Nämä mainiot mustekalakaverit syntyivät nakeista. Ennen keittämistä alaosaan tehtiin viiltoja lonkeroiksi. Keittämisen ja pienen jäähdyttämisen jälkeen silmät ja suu taiteiltiin elintarviketussilla. Osa vekkuleista keitettiin sinisellä elintarvikevärillä värjätyssä vedessä, osa tavallisessa. Idea näihin lonkeroveikkoihin saatiin täältä (esim. toukokuun kohdalta).


Lisäys myöhemmin: Tällainen mustekalakakku tehtiin sukulaissynttäreille, jotka pidettiin vuokrasaunatiloissa Lokalahdella. Kermavaahto värjättiin siniseksi elintarvikevärillä, ja mustekala tehtiin marsipaanista.

Blog Widget by LinkWithin