torstai 27. elokuuta 2009

Lasten kanssa leivontaa Tuulamantortun tahtiin

Outoa. Nimittäin se, että lasten kanssa leivottaessa tai ruokaa tehdessä joissakin ohjeissa lukee ikään kuin hyvänä vinkkinä: mittaa ainekset valmiiksi kulhoihin niin leipominen on helppoa ja nopeaa. MIKSI? Lasten kanssa leipoessa on oivallinen tilaisuus opetella ikään kuin huomaamatta esimerkiksi tilavuuksia, määriä ja yhteenlaskua. Leipoessa opitaan mitä tarkoittaa puolikas, onko teelusikallinen enemmän kuin ruokalusikallinen jne. Kun varaa aikaa kiireettömään touhuamiseen muksun kanssa, voidaan eri raaka-aineita tuoksutella ja jopa tunnustellakin niillä vastapestyillä käsillä. Itse leivon kaksi- ja viisivuotiaan kanssa. Luonnollisesti pienemmällä tirriäisellä menee paljon tavaraa suuhun, eikä homma ole ihan niin pitkäjänteistä, mutta tärkeää on että hän saa touhuta mukana. Viisivuotias osaa jo monenmoista, pilkkoa veitselläkin, kun vain antaa siihen mahdollisuuden ja aikaa. Ja pysyy valppaana vierellä ohjeistaen ja tarpeen tullen viheltää pelin poikki .

Pidän tästä Tuulamantorttu-ohjeesta siksi, että se on helppo tehdä pientenkin lasten kanssa. Sähkövatkaimia ei tarvita, vaan kaikki saatetaan yhteen puuhaarukalla. Leipomukseen saa myös upotettua paljon strösseleitä, mikä on enemmän kuin suotavaa minun alati kasvavalle kokoelmalleni.

Ohje on alunperin leikattu irti jostakin lehdestä -vahvana veikkauksena Kotivinkki. Muuten toimin prikuulleen reseptin mukaan, mutta margariinin sijasta käytin voita. Lehden ohje kulkee otsikolla Mokkaruudut, mutta meillä on aina puhuttu Tuulamantortusta. Älkää kysykö miksi.

Tee 60 centtiselle uunipellille 1½-kertaisena.

TUULAMANTORTTU

Pohja:
150 g voita
2 munaa
1 ½ dl maitoa
2 dl sokeria
4 ½ dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 tl tummaa kaakaojauhetta

Kuorrute:
50 g voita
200 g tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2-5 rkl vahvaa kahvia
1 tl vaniljasokeria

Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita joukkoon munat ja maito.
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kumoa edellä mainittuun voi-muna-maitoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista keskellä 200 asteista uunia noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä piirakkapohjalle. Anna lasten ripsutella päälle sekalainen seurakunta strösseleitä. Meillä viisivuotias totesi tämän vaiheen olevan lempihommaansa. Jäähdytä jääkaapissa hetki ennen pilkkomista.

Sitten nauttimaan. Varaa esille kamera myös pikkulasten naaman kuvaamiseen kun syövät tätä herkkua.

22 kommenttia:

  1. Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaikka äiti en olekaan! Oman lapsuudeteni kyllä muistan, leipomiset, färssin valmistamiset, munakkaan paistamiset, kaikki (tai ainakin melkein). Lapset oppivat nopeasti ja ovat innoissaan kun saavat olla mukana. Mun yksi tuttu kuusivuotias tyttö oli niin täpinöissään, kun hänelle annettiin tehtäväksi pöydän kattaminen. Tulikin muuten hieno. Voin vain kuvitella strösseleiden ripottelijan onnen :D

    VastaaPoista
  2. Hoplaa näitä kirjoitusvirheitä...

    VastaaPoista
  3. Tosi ihanaa,kun otat lapsesi mukaan kaikkeen ruokaan liittyvään,ja leivot heidän kanssaan yhdessä. Itse olisin lapsena halunnut sellaista tehdä,mutta minut häädettiin keittiöstä;-( .
    Värikäs kakku!

    VastaaPoista
  4. Muistelen kyllä itsekin, että meillä sai kyllä olla yleensä mukana keittiötouhuissa ja vähän isompana itsekin kokkailla jos vaan halusin.

    Siitäpä olenkin kiitollinen, että kun muutin sitten myöhemmin omilleni (varsin nuorena jo), osasin oikeasti tehdäkin jotain ruokaa enkä pelännyt keittiössä puuhastelua.

    Eli arvostan teidän tapaa toimia lasten kanssa ruoka-asioissa edelleen :) hekin varmasti osaavat arvostaa sitä paljon, kun kasvavat isommiksi!

    VastaaPoista
  5. pinea: lapset on kyllä kattamisessa ja muussa yleensä paljon luovempia kuin aikuiset. meillä aikuiislla tuppaa olemaan niitä malleja ja jumittuneita käsityksiä siitä miten PITÄISI asioita tehdä.

    tuo strösselien ripottelu on tosi tarkkaa ja aikaavievää hommaa, eikä siis mitään sinnepäin touhua :).

    kirjoitusvihreet on tuttu juttu itsellekin :)!

    Yaelian: en ihan kaikkeen, mutta halutessaan kyllä pääsevät. eilenkin kuivailin keittiötä 2vuotiaan tiskaamisen jälkeen.

    ehkä siksi oletkin niin innostunut keittiöstä kun lapsena on kielletty ;).

    Virpi: on kyllä hyvä omata jotain taitoja kun kotoa pis muuttaa. vaikka muistan kyllä tehneeni aika pitkälti riisi-broileri-hemapamössöjä ekassa kodissani. mutta silloin mielessä olikin enemmän menot ja meiningit kuin ruokailu. Jukka taas on jo 10-vuotiaasta tehnyt "kesätöikseen" yrittäjäisälleen lounaita. Jukalta olenkin oppinut paljon!

    VastaaPoista
  6. Eipä ne nyt itselläkään mitään gurmeeta aluksi olleet; jauhelihakastiketta ja makaroonia ja sitä osastoa. Mutta että itse kuitenkin teki jotain. Tiiän ihmisiä, jotka ei suunnilleen osaa aikuisenakaan edes keittää perunoita ku ei oo koskaan tarttenu mitään tehdä itse.

    VastaaPoista
  7. Virpi: eikö ole aika kummallista ja hiukan surullistakin ettei edes perunoita osata keittää...Me olemme monesti Jukan kanssa muistelleet sitä, että yhteiskokkailumme alkoi kaikilla hienosteluresepteillä. vasta sitten ymmärsimme keittojen, laatikkoruokien ja ns. perusarkiruokien helppouden ja edullisuuden. kuinka käteviä ne olisivatkaan olleet opiskeluaikana...

    VastaaPoista
  8. mä oon aina miettiny mistä toi tuulamantorttu-sana tulee? kaikki muut tuntuu sanovan mokkapaloiks tms. mut meille se tosiaan on ollu aina tuulamantorttu. :)
    kivan värikäs torttu ja varmasti hyvää!

    tuli itellekin halu leipoa tuulamantorttu!

    VastaaPoista
  9. Pilvi: samaten. ja onko se kenellekään muulle tuttu nimitys? tosin yks luokkakaveri Porissa sanoi lentäkentäksikin. rakkaalla lapsella on monta nimeä :).

    tossa ei tarvitse edes paljon leipoa. törkyhelppo ja ainekset löytynee aina kaapista. ja nopsaan tulee syöntikuntoista.

    jos haluaa ekstrafleivöriä, kannattaa "unohtaa" se jää kaappiin muutamaks päiväksi. siihe tulee ihan omanlaisensa, ihana maku. yleensä piirakka tulee tuhottua kyllä samana päivänä.

    VastaaPoista
  10. Meillä mies puhuu Tuulosmaan tortusta ja minä mokkapaloista.
    -Heidi

    VastaaPoista
  11. Nyt kun tätä nimiasiaa tässä pohdiskeltiin, niin meillä kotikotona tätä kutsuttiin jostain syystä rakkauden tortuksi?! Tiedostin jo silloin, että mokkapaloiksi muut tätä kutsuvat. Jännää, että samalla leipomuksella on tosiaan eri puolilla niin eri nimiä!

    VastaaPoista
  12. Heidi: googlettamalla selvisi että Tuulosmaa on vantaalainen poliitikko Kokoomuksen riveistä. Jos nimitys tulee siis siitä, että tämä on hänen reseptinsä ja meidän nimityksemme Tuulaman on väännös Tuuloksesta ;D.

    kiva silti tietää ettemme ole yksin tämän asian kanssa.

    Virpi: Rakkauden torttu...hmmm...olisiko niin että myös tätä leipomalla voi osoittaa rakkauttaan lapsiin, koska kaikki muksut tuntuvan olevan hulluina tähän piirakkaan.

    viiltäviä analyysejä ;)

    VastaaPoista
  13. Hei.

    Tuo Tuulosmaan torttu -nimitys oli käytössä jo lapsuutemme kultaisella 70-luvulla. Eli olisi ennemmin peräisin varmaankin paikkakunnasta Tuulos. Joskin Antwerpenin olympialaisissa 1920-luvulla on ollut Vilho Tuulos olympiavoittaja kolmiloikassa (Wikipedia kertoo). Jospa hänen mukaan on tuo makea herkku nimetty jossainpäin Suomea... Niin, edelleen viiltäviä analyysejä :)

    -Heidi

    VastaaPoista
  14. Heidi: tuo olympiavoittajan mukaan nimeöminen olisi paljon mielenkiintoisempi. Tuulos olisi jotenkin liian itsestäänselvä ja hiukan tylsä ;)

    VastaaPoista
  15. Täällä päin Suomea (E-Pohjanmaalla) olen kuullut tästä käytettävän nimeä tuulemantorttu. Ei kanssa mitään havaintoa, mistä tuo nimi on lähtöisin.. Itse olen kuitenkin oppinut tuntemaan tämän nimellä Neekeripojat, ja tämä nimitys / resepti on lähtöisin Lapista eräästä pappilasta! :D

    VastaaPoista
  16. Janna: Neekeripojat on taas uusi nimi. Tällä leivonnaisella on kyllä sen tuhannen nimeä! Kiva oli kuulla tämäkin versio.

    VastaaPoista
  17. Avokin suvussa puhutaan ihan yleisesti suklaalasiksesta, kun tarkoitetaan sitä minkä itse tunnen mokkapaloina tai suklaaruutuina. Nämä tuuli-versiot on itselle ihan uusi tuttavuus, hulvattomia! :D

    VastaaPoista
  18. suklaalasis? voi jestas, mistä lie sekin nimi tulee :D. emme siis ole ainoita outoja Tuulamantorttuinemme ;)

    VastaaPoista
  19. Minun mummoni (E-Pohjanmaalla) käytti tästä paakkelsista nimitystä Tuulomaantorttu:)

    VastaaPoista
  20. aika liki menee tuo ilmaisu meidän nimitystämme. mutta taas eri nimi, silti.

    VastaaPoista
  21. Meillä Pöytyä-Loimaa akselilla nimi on ollut jo 70-luvulla Tuulamantorttu. Ja suosittu! :)

    VastaaPoista
  22. juu suosittu on, nimellä tai toisella!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin