maanantai 16. marraskuuta 2009

Mitä viedä sankarille lahjaksi kun hän on ravintola?

Olin eilen ensi kertaa elämässäni ravintolan synttäreillä. Korkeavuorenkadulla Helsingissä sijaitseva Juuri (josta on ollut juttua aiemminkin) täytti eilen 5 vuotta. Olin valmistautunut pikku huikopalaan, mutta pöytään olikin katettu upeita ruokia. Valitettavasti en kahdannut kaivaa järkkärinrohjoa esille juhlakansan joukossa, joten herkullisista punajuurihampurilaisista, yrttimaustetuista porkkanakuutioista, punervasta kyytöstä, juustoista ja suklaista ei ole kuvia. Kuten ei muistakaan herkuista tai juomista. Sääli, sillä tunnelma ja maut olivat oikein kohdallaan.

Juhlinnan ohessa esiteltiin myös piakkoin (ensi kuussa?) avautuvaa Juuren puotia. Se sijaitsee ravintolan välittämässä läheisyydessä samalla kadulla. Puodista tulee saamaan mm. luomulihaa tiskiltä ja yli seitsemänkymmenen pientuottajan tuotteita Suomesta. Kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Keväällä puotiin pukkaa villiyrttejäkin!

Koska en voi helliä teitä juhlahumukuvilla, tarjoilen teille omenapiirakkaa Juuren tapaan. Resepti on siis Juuren keittiöpäällikön Antti Ahokkaan käsialaa, minä taas toteutin ja kuvasin sen Kiehuu.fi sivuille. Mistään ihan kevyestä elämyksestä ei ole kyse, mutta taivaallisen hyvästä kylläkin. Ja eihän sitä tarvitse syödä kuin yksi pieni pala eihän...? Resepti löytyy täältä.
Omenakiekkoja marinoitiin ensin hetki valkoviinissä, jonka sekaan ripsuteltiin kanelia. Tuoksu oli uskomattoman ihana!
Sitten valmistettiin toffeenmakuinen kinuski, joka levitettiin pellille. Tähän ylle marinoituneet omenalohkot...
...ja aiemmin jääkaappiin tehty taikinapeitto. Sitten uuniin. Jäähdyttyään homma kumotaan.

Leivonnainen nautitaan jäätelön ja kuusenkerkkäsiirapin kanssa, joskaan jälkimmäistä meillä kotona ei ollut. Kannattaa maistaa herkkua lämpimänä ja uudestaan kylmäksi jäähtyneenä. Jälkimmäisessä toffeemainen seos maistuu paljon selkeämmin, joskin molemmat ovat kyllä hurjan hyviä. Meillä jäi muutama omenarinkula leivonnaisen ulkopuolelle. Säilöin ne kannelliseen rasiaan jääkaappiin marinointiliemineen. Paistoin rinkulat muutaman päivän päästä liemineen pannulla. Lisäsin joukkoon myös hieman fariinisokeria. Omenat viivähtivät pannulla sen verran että pehmenivät hieman. Taas kylkiäisiksi vaniljajäätelöä. Oi oi!
Sokerina pohjalla esittelemme innovatiivisen poikamme kykyä hyödyntää kaikki tila ja käyttää luovuutta ihan tavallisen omenapiirakan koristelussa.


Ai niin, mitä sitten lopulta vein lahjaksi. En keksinyt muuta kuin tyylikkään kukan. Korttiin sentään liimasin kallioimarteenjuuren onnentoivotusten kylkeen.

5 kommenttia:

  1. No voi harmi tosiaankin,ettei kuvia tullut,niin houkuttelevilta kuulostavat ne syötävät! Mutta kiva että avaaat putiikin,sinne pitää sitten suuntautua ensi kerralla kun lähistöllä olen. Ihana omenapiirakkaohje ja ei taida poika olla kauas puusta pudonnut...;-)

    VastaaPoista
  2. Ei tollaisia piirakoita sais esitellä... kuola vaan valuu pelkästä lukemista! Tuota on aivan pakko kokeilla joku päivä. Pakko.

    VastaaPoista
  3. Yaelian: juhlat olivat kyllä rennon ihanat ja ruoka aivan loistavaa. todella paljon enemmän mitä odotin.

    piirakka on oikein ihanaa! niin ihanaa, että kun tein pellillisen, sitä oli pakko jakaa tutuillekin täällä ettei olisi itse syönyt kaikkea sitä sokeria ja voita ;)

    Ansku: suosittelen lämpimästi! Puolikkaasta tulis piirakkavuuallinen. ihan vaan vinkiksi jos syöjiä ei ole kauheasti ;)

    VastaaPoista
  4. Wau, oon jo jonkun aikaa miettinyt vierailua Juureen. Kuulostaa siltä, että kannattais!

    VastaaPoista
  5. pinkilili: itse ainakin tykkäsin kovasti molemmilla kerroilla! suosittelen!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin