keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Aleksanterinleivokset Fannille

"Sanoisinpa että loistavaa!" tuumasi 5-vuotias poikamme näistä vaaleanpunaisista herkuista.

Ystäväperheemme Raumalta kävi sunnuntaina kylässä. Perheen äiti on aikamoinen jauhopeukalo, joten ei ollut ihan yksinkertaista keksiä jälkkäriä ruualle. Päädyin kauan mieltä kutkuttaneisiin Aleksanterinleivoksiin. Ohje on TAAS Jauhot Suussa blogista. Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että tykkään Jonnan blogista ja ohjeista?

Kaarina Turtian "Gastronomian sanakirja" kertoo, että ihana muromainen leivos on nimetty Aleksanteri I:n mukaan. Tarinan mukaan leivoksen on kehittänyt ranskalainen keittiömestari ja kondiittori Anton Carême vieraillessaan Venäjän hovissa. Toisten tietojen mukaan sen kehittivät sveitsiläiset sokerileipurit Helsingissä keisari Aleksanterin vieraillessa Suomessa 1819. Haluamme tietysti uskoa jälkimmäiseen - supisuomalainen leivos supisveitsisläisten keksimänä. Turtia kertoo leivoksen vadelmahillotäytteen korvaajina käyvän myös omenahillon ja punaherukkahillon. Jälkimmäistä tulen ainakin kokeilemaan. Kirpeä punaherukka toisi leivokseen varmaan aika toisenlaisen luonteen.

Ohjetta pyydettiin Fanni-neidin ihkaensimmäisille nimipäiville joten täältä pesee (myöhässä). Nimpparionnea kuitenkin Fannille Kaaroon, sekä Fanneille noin ylipäätäänkin!

Seurasin Jonnan ohjeita tarkasti, paitsi etten tiennyt mitä on kun sokeri ja voi hierotaan yhteen. Sekoitin ne sähkövatkaimella. Kuorrutusta vähentäisin seuraavan kerran varmaankin 400 grammaan tomusokeria. Värjäämiseen käytin elintarvikevärin asemesta Jonnan blogin kommenteissa vihjattua mehua, joka toimikin oikein hienosti. Tällöin muun nesteen osuutta on kuitenkin syytä vähentää ettei kuorrutteesta tule turhan valuvaista.

ALEKSANTERINLEIVOKSET
(puolikas pellillinen, jonka voi leikata haluaman kokoisiksi leivoksiksi)

Pohja
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte
250g vadelmamarmeladia

Kuorrutus
n. 400-500g tomusokeria
hiukan reilu ½ dl vettä
2 rkl laimentamatonta punaista mehua, meillä sekaherukkamehu (tai punajuurenkeitinliemi)

Hiero rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään leivinjauhe ja vehnäjauhot. Siivilöi jauhot vaahdon joukkoon ja sekoita taikinaksi. Anna vetäytyä kelmun alla viileässä vähintään puolisen tuntia.

Kaaviloi taikina tasaiseksi uunipellile. Kahden leivinpeperin välissä kauliminen kävi kätevästi.

Paista 175°C:ssa n. 15 min. Jäähdytä levy ennen täyttämistä.

Leikkaa levy kahtia ja levitä pohjalevylle kerros marmeladia. Aseta toinen levy päälle.

Tee kuorrutus:
Mittaa tomusokeri kulhoon ja sekoita mehu ja vesi pieninä erinä joukkoon, kunnes seos on paksuhkoa tahnaa.
Levitä kuorrutus ohuena kerroksena leivoslevylle kuumaan veteen kastetulla veitsellä. Kuorrutuksen jähmetyttyä leikkaa terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi leivoksiksi.

LISÄYS 24.4.2010:
Värjäykseen kannattaa käyttää punajuurenkeitinlientä, niin saa tummemman vaaleanpunaisen sävyn. Itse laitoin noin 1 rkl 500 grammaan tomusokeria ja hyvä tuli. Maku on makea, punajuurta kuorrutteesta ei löydä makuna. Laitan nykyään jemmaan lientä lasipurkkiin punajuuria keittäessäni. Liemi säilyy näin viikkoja jääkaapin viileydessä.

13 kommenttia:

Chez Jasu kirjoitti...

Kyllä lasten suusta totuuden kuulee.

Meillä ruoan arviointi menee vielä aika yksi oikoisesti: jos on hyvää niin lautanen tyhjenee ihan auttamatta. Aika usein ei tyhjene...

Anzku kirjoitti...

Meidän pian neljävee tuumasi tänään tortelliinikeitosta että "kyllä tuo näyttää siltä että tietää jo että ei voi olla hyvää"... Siitä on hyvä lähteä maistelmaan sitten!

Merituuli kirjoitti...

Chez Jasu: Totta: se mikä maistuu lapsille, maistuu kyllä melkein poikkeuksetta kaikille. Sen sijaan kaikki aikuisten suosimat eivät välttämättä lapsille mene.

Anzku: Voi ei. Jos on äheltänyt jonkun ruuan äärellä pitkään ja hartaasti, on tylsä kuulla tuollaista heti kärkeen. silti vähän tuppasi hymyilyttämään :).

Ketturouva kirjoitti...

Voih, aleksanterinleivokset näyttävät tosi hyviltä ja kuuluvat lemppareihini. Uskaltaisinkohan kokeilla näitä vastalöydetyn jauhopeukaloni kanssa...

Yaelian kirjoitti...

Nam nam, onpa herkullisen näköisiä! Varmaankin maistuu lapsille;itsekin lapsena rakastin näitä leivoksia!

Merituuli kirjoitti...

Ketturouva: no mikä jottei! näitä on tosi helppo tehdä! kyllä se sinun hieno siilikakkusi on paljon haastavampi!

Yaelian: kiitos! minäkin olen tykännyt kovasti näistä leivoksista aina - siirtyyköhän se geeneissä lapsiin ;).

kuorrute jäi meillä aika vaaleaksi, mutta pidin silti enemmän tavasta värjätä mehulla. ja oli se silti vaaleanpunaisempi mitä kuvan värit antavat ymmärtää.

Insanity kirjoitti...

Aleksanterinleivokset ovat kyllä ihanan herkullisia :) tykkään konseptista siitä syystä, että on vähänniinkuin keksi ja leivos samassa paketissa. Nami.

Merituuli kirjoitti...

Insanity: no niin herkullisia että vein loput työkavereille ja tyttäremme hoitotädeille ettemme söisi koko hoitoa itse. voita ja sokeria - voiko siitä kovin huonoa tullakaan.

aleksi kirjoitti...

aleksanteri on kyllä hyvä, mukavan simppeli ja toimiva.. siinä on vaan ongelmana se sokeripäällys eli pomada kun ei sellasta oikeaa oikeen saa kotona tehyksi(no saa).. tomusokerijuttu näyttää samalta ja onkin oikeastaan samaa mutta maistuu ihan erille ja tuntuu myös :/
sama ongelma bebeissä ja berliinin munkeissakin..

koita laittaa myös puolukkaa väliin, ekbergillä oli ainakin joskus sellasia

Jonna kirjoitti...

Toi sokerin ja voin "yhteenhierominen" on termi joka on jäänyt alkuperäisestä Hesarin ohjeesta roikkumaan. Sähkövatkain on juuri sopiva väline!

Merituuli kirjoitti...

Aleksi: kyllä- simppeli ja toimii!

varmaan totta tuo päällsiasia, mutta tomusokerikuorrutuksella päästään kyllä mielestäni tarpeeksi liki.

puolukka olisikin varmaan mielenkiintoista!

Jonna: kiitos selvennyksestä! ja kiitos huippuohjeen jakamisesta - nam!

Anni kirjoitti...

Hei musta toi voin ja sokerin hieronta tarkoittaa vaahdotusta. Toi on vaan tommosia kummallisia vanhanaikaisia termejä joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eli vaahdota voi ja sokeri!

Merituuli kirjoitti...

Anni: näin tulkittuna juu ainakin toimi. olisko se hieronta aika kuvaava nimi jos käsipelillä joutuu vaahdottamaan?

Blog Widget by LinkWithin