sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Grillattua broilerin sydäntä

Meille piti eilen tulla Hyvin Arvovaltaisia Vieraita, joiden tuloa oli suunniteltu ja jännitetty jo pitkään, tietysti myös innolla odotettu. Suuntasimme lauantaiaamuna Hakaniemen Halliin hakemaan alkupalaleikkeleitä ja muita tarveaineita, sillä päätimme panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin jotta ei tarvitsisi kikkailla keittotaidoilla. Ihan vaan siltä varalta että kikkailut menisivät mönkään. Streptokokin pirulaiset päättivät kuitenkin puolestamme vierailun peruuntuvan - fiilishän siinä meni ja melkein itku tuli.

Ennen nielunviljelyitä ja näppylöiden tarkkailua ehdimme tehdä ansiokkaan kierroksen Hallissa. Naudan kieltä Liha-Hakalta ostaessa silmämme osuivat kauniisiin palluroihin, jotka nimettiin meille broilerin sydämiksi. Saimme kaupantekijäisiksi pienen kokeiluerän näitä meille eksoottisia kaunokaisia. Hintaa näille möllyköille kertyy muuten viiden euron pintaan per kilo. Kotona grilli kuumeni kyytön enttereitä varten, joten päätimme nakata myös sydämet grilliin varrastettuina.

Lopputulos oli maukas! Sydämien rakenne oli hyvin tiivis, kuitenkin pehmeä. Maku ei ollut broilerimainen, vaan viittasi enemmän punaiseen lihaan - vaikea kuvailla. Sydämien koko oli mukava suupalaksi. Näitä tehdään meillä taatusti toistekin! Mielessä siintävät jo kesäiset grillivartaat makkaranpätkineen, sienineen ja broilerinsydämineen, esimerkiksi. Lapset eivät näille lämmenneet, vaikka junnukin ansioituneesti maistoi.
Osa sydämistä meni grilliin vartaassa maustamattomina, osaa marinoitiin muutama tunti.

Marinadiin hulahti simppelin maistuvasti:
soijakastiketta
ketsuppia
mustapippuria
suolaa (maltillisesti)

Sitten vain sydämet marinadin sekaan ja jääkaapin viileyteen muutamaksi tunniksi.
Keihästä sydämet vartaaseen (olisiko tähän pitänyt kehitellä jotain runollisempaa, dramaattista ilmausta?). Grillaa kunnes ovat kauttaaltaan ruskeita. Tähän ei mene kymmentäkään minuuttia.
Maustamattomien sydänten pintaan ripsittiin lautasella hiukan mustapippuria ja suolankukkia. Koska meillä hommassa edettiin kokeiluluonteisesti, broiskun sydämet näyttelivät vain maukasta sivuosaa tattirisoton ja kyytön entterin rinnalla.

16 kommenttia:

pinea kirjoitti...

Minunkin on tullut maisteltua kanan sydäntä ja kivipiiraa tutun maksan ohella, kun mies on pujotellut niitä kananlihan ja -nahan kanssa yakitori-vartaisiin. Hyviä ne ovat, turhaan aluksi kainostelin! Täällä kun ostaa kokonaisen kanan, nuo herkkusisälmykset pakataan kanan mahaan kotiin viemisiksi.

Mitä tykkäsitte suolankukasta?

Pikaisia paranemisia isäntäväelle ja vieraille!

Nelle kirjoitti...

Vai vielä arvovaltaisia, saat meidät kuulostamaan ihan Nallepuhimaisen Tärkeiltä Valtiovierailta ;) Mutta yritetään uudelleen myöhemmin, mutta lupaathan, että et stressaa? :)

Noita sydämiä pitää kyllä kokeilla grilliin, kunhan hanki hellittää otettaan meidän Weberistä...

Lapsille vielä tässäkin pikaista paranemista!

Merituuli kirjoitti...

pinea: Hienoa että sisälmykset saa kotiin! Mitähän niille Suomessa noin yleensäottaen tapahtuu?

Myyjä kehuikin että heillä menee kivipiiroja palttiarallaa 100 kiloa viikossa. Niitä myytiin sydämien viereisessö kipossa. Ei vaan osannut antaa niille kivipiiroille oikein opastusta. Sanoi (ja näytti) niissä olevan kalvon tekevän homman aika sitkeäksi. Otitteko omastanne kalvon pois?

Suolankukka oli kyllä hyvä. Kostea rakenne oli yllätys, maku hyvä. Tykkäsin myös kidemäisestä ulkonäöstä.

"Vain" meidän lapsemme ovat kipeitä. Välitämme toivotukset nyt unilla oleville potilaille. Kurjaa tautia kyllä :(.

Nelle: En varsinaisesti myönnä stressanneeni, mutta Erityistä Suunnitelmallisuutta ja Jännittyneisyyttä koen tunteneeni. Tot maar toteutetaan homma myöhemmin (vaikka se kyytön entteri onkin nyt kyllä loppu)!

Suosittelen sydämiä lämpöisesti (koko sydämestäni - heh heh). Suutuntuma varsinkin oli oikein hieno!

Pikaista paranemista toivomme mekin. Näillä näkymin normaaliin päiväjärjestykseen päästään keskiviikkona.

Nelle kirjoitti...

Sitten tullaan toimeen ilman entteriä! :)

Kanan maksaa olen myös vähän kaipaillut, tein joskus Italiassa crostineja, joihin tehtiin maksoista päällinen. Noita sisäelimiä saisi olla kyllä paremmin saatavilla. Ties mitä jännää niistä keksisi.

Merituuli kirjoitti...

Nelle: Broilerin maksaa saa ainakin meidän Prismasta pakastimesta. Ja mitä saa Prismasta, saa yleensä kyllä muualtakin. Tehtiin siitä broilerinmaksapasteijaa viherpippureilla joulukuussa (löytyy blogista) ja hyvää oli!

aivan. sisäelimiä kaipaisi kyllä ihan kauppoihinkin enemmän.

Yaelian kirjoitti...

Toivottavasti olo on jo parempi.Aikoinaan täällä nuorena asuessani opin käyttämään broiskun sydämiä ja kivipiiraita,ja sitten Hakaniemen hallista niitä ostin,ja sekä poika ja kissa tykkäsivät kovasti niistä. Yleensä valmistin pataruokana jossa viinipohjainen kastike.

Merituuli kirjoitti...

Yaelian: kyllä kai se pikkuhiljaa alkaa hellittämään. Pikkumies vaan yskii edelleen kovasti, mutta se tauti ei olekaan penisilliinin vaikutuspiirissä.

meille nämä olivat ihan uusia tuttavuuksia, mutta mieleuisia. Poistitko sinä pataan laittaessa kivipiiroista ne kalvot?

Hauskasti todettu tuo "sekä poika ja kissa tykkäsivät kovasti niistä" :D.

pinea kirjoitti...

Kysyin mieheltäni tuota, ja hän sanoi että ne kalvot voi poistaa, mutta se ei ole välttämätöntä, riippuu reseptistä. Hän ei ole poistanut, mutta luulen että juuri ne kalvot on ollut se mun makuuni hieman liian rustomainen juttu kivipiirassa. Noin muuten niiden koostumus on ihan erilainen kuin lihan yleensä, suosittelen kyllä lämpimästi.

Yhdellä japanilaisella sivustolla oli vaatimattomat 80 reseptiä kivipiiralle ;) Yksinkertaisinta on maustaa ne suolalla ja pippurilla ja paistaa seesamiöljyssä valkosipulin, purjosilpun tai sienten kanssa. Ja tarjota vaikka tapaksena. Sitruunaa voi kuulemma puristaa päälle.
Uppopaistetut kivipiirat kuulosti myös hyviltä. Ja ne vartaissa olevat kivipiirat olivat niin ikään hyviä.

Ja jos kivipiirat tulee kokonaisina, on ne hyvä halkaista ja puhdistaa, sisällä kun voi olla hiekkaa (kun on se kanan "hiekkavatsa"). Kanakaupassa näyttävät putsaavan ne yksinkertaisesti pyyhkeellä. Tulee siistiä. Puhdistetut kivipiirat voi sitten leikata sellaisiksi siivuiksi, kuin mistä itse pitää, ohuemmiksi tai paksummiksi.

Tulipa selostus ;) mutta toivottavasti oli jotain apua.

Suomessa, pelkään pahoin, nuo sisäelimet joutuvat enimmäkseen roskikseen. Tai rehuksi, mene ja tiedä.

Anzku kirjoitti...

Eks noista sisälmyksistä ja kaikesta ylijäämästä tehä nuggetteja?!? ;D

Broilerin maksaa saa ainaki isommista s-marketeista pakasteena. Ite oon pari kertaa viime viikolla niillä herkutellut! :)

Merituuli kirjoitti...

pinea: SUURkiitos tästä selvennyksestä. otamme kyllä noita kivipiirojakin kokeiluun. on niin mukava kokeilla uutta! ja tämä menee hyvin yhteen sen kasvavan ajatuksen kanssa, että jos eläin tapetaan, kaikki käytetään. mutta opettelua se vaatii.

Anzku: no se voi kyllä pitää paikkansa. Muistaakseni Jukka sanoi yhden tehdaskäyntinsä jälkeen, että kanojen lihan erottelun jälkeen "kaikki ylimääräinen" meni viereiseen pyörykkätehtaaseen.

näinkin sun maksaherkutteluja.muutenkin vietät ihania Italia-viikkoja - nam! siis täällä http://anzkunkauha.blogspot.com/

pinea kirjoitti...

Eipä kestä, oli hauska tutkia asiaa tarkemmin :) Ja samalla oma mielenkiintoni heräsi, tekee mieli kokeilla taas uudestaan!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että eläimestä tulisi käyttää ruoaksi kaikki, kun se kerran sen tähden tapetaan. Kiinalaiset kuulemma osaavat homman parhaiten, seuraavaksi taisivat tulla ranskalaiset.

Merituuli kirjoitti...

pinea: luulisi että japanilaisetkin ovat melko kärkisijoilla tuossa kaiken syömisessä. ketkäköhän koristavat häntäpäätä? olisi helppo uskoa etteivät suomalaiset ainakaan keiku listassa kovin korkealla. meillä ainoa "tuttu" sisäelin tuntuu olevan maksa.

Yaelian kirjoitti...

En kyllä koskaan niitä kalvoja poistanut,enkä edes tiennyt,että ne olisi tullut poistaa.Hyvin maistuivat silti....

Merituuli kirjoitti...

Yaelian: Kauppias ei myöskään pitänyt kalvon poistamista pakollisena, mutta sanoi suutuntuman olevan silloin rustomaisempi. Ehkä se padassa pitkän aikaa hauduttamalla ei niin korostu, mutta grillattuna varmaankin. Todettiin siinä kyllä yhteistuumin kivipiiroja ihmetellessämme, että kalvojen poisto olisi aika homma!

anumorchy kirjoitti...

Broilerin sydamet on tosi herkkua! Taalla Israelissa niita syodaan paljon. Joka kaupasta saa. Kalkkunan sydamia myos, mutta ne on vahan tylsan makuisia mun mielseta.

Merituuli kirjoitti...

Hauskaa kun kommentoti anumorchy! hienoa että sisäelimiä osataan hyödyntää. mitä niistä sydämistä yleensä teet?

Blog Widget by LinkWithin