sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Mummulassa, Vuorenmaan markkinat - ja kuinkas sitten kävikään!

Kävimme viikko sitten Jukan äidin luona, eli lastemme Mummulassa Köyliössä. Olo ja elo siellä on oikein leppoisaa: mummo hoitaa tosi maistuvasti muonituspuolen herkkukahvitteluineen ja lisäksi saamme nukkua Jukan kanssa pitkään aamuisin saunakammarissa.

Tämän reissun tavoitteena rentoutumisen ja seurustelun lisäksi oli sienimetsäily. Herkkutatin kuvat silmissä kiiltäen lompsimme aikaisemmin loistaviksi osoittautuneille paikoille. Vaan tatteja ei näkynyt missään. Pettyneinä keräsimme muita hyvännäköisiä sieniä myöhempää tutkimusta varten. Iloksemme sienet paljastuivat kolmen tähden ruokasieniksi. Meillä oli korissa iso-, kangas- ja keltahaperoita. Pohdimme että niukkuudesta oli nyt hyötyä, sillä opimme uuden sienilajin, jonka maistuvuuskin on jo moneen kertaan todettu.
Keräsin metsästä myös kanervan kukkia ja kallioimarteen juuria.
Puolukoitakin on tulollaan, mutta kypsymistä saa hetken vielä odottaa.
Jukka hurahti täysin mustikanpoimintaan ja hirvikärpäsiä uhmaten painui Mummulan takapihalta alkavaan metsään aina kun muilta touhuilta ehti.
Ennen lähtöä saimme Mummulasta mukaan vielä metsäsaaliimme lisäksi itsekasvatettuja sipuleita, samanlaista kesäkurpitsaa kukkineen, kehäkukkia salaatin koristeiksi ja maahumalaa mausteeksi.
Sunnuntaina suuntasimme koko sakki Vuorenmaan kylälle maalaistapahtumaan. Paikalla oli myyntikojuja leivonnaisineen, vihanneksineen ja vaikkapa pajutöineen.


Myös uutta paloautoa saatiin ihastella. Tyttäremme pääsi myös ratsastamaan ponilla ja se näytti olevan hurjan jännää mutta kivaa. Tyttö kyllä kysyi onko paikalla myös kameleita ratsastusretkeiä varten. Ohjelmassa oli lisäksi köydenpunontaa, veistosnäytöksiä ja pomppulinnaa. Yleisö sai ihastella myös vanhoja autoja ja mopoja.
Lounaaksi aikuiset nauttivat valtavasta soppatykistä kauhottua hernesoppaa, joka maistui lämmittävältä ja pehmeän muhineelta.
Lapset haukkailivat Kivikylän palvaamon makkaroita.
Jälkiruuaksi nautittiin muurinpohjalettuja mansikkahillolla. Kyllä maistui!
Vuorenmaan tapahtumassa Satafood esitteli projektiaan, jonka avulla he pyrkivät saamaan avomaan vihannestuotantoa monipuolisemmaksi uusilla lajeilla ja lajikkeilla. Myytävänä oli mm. kurpitsaa ja liloja papuja.

Teimme niin hyviä ruokaostoksia tuosta jokavuotisesta tapahtumasta, ettei koko seuraavalla viikolla tarvinnut käydä kaupassa kuin maitoa hakemassa. Lihat nimittäin nappasimme pakkasesta. Herkkutatit jäivät kuitenkin kaihertamaan mieltä, varsinkin kun työkaveri kehuskeli mahtisaalillaan lohjalaisesta metsästä. Suuntasimme eilen koko perhe metsään ja tuurilla osuimme oikeaan aarrepaikkaan! Toki me arvioimme kuusimetsän mahdolliseski tattien kasvupaikaksi, mutta että...! Kuljimme vain askeleen ja toisen, ja taas oli poimittavana kaunis, paksujalkainen tatti.

Metsä oli myös helppokulkuista ja notkelmassa näkyi aika pitkälle. Väsyttyään lapsemme istahtivatkin kannonnokalle nauttimaan torilta ostettuja karjalanpiirakoita, ja sitruunavohveleita sekä pillimehuja meidän vanhempien tallustaessa ympäriinsä katse maahan luotuna. Raitista ilmaa, upea sienisaalis, ylilentävä suuri lintuaura, valtaisa muurahaispesä ja luonnon tutkiminen muutenkin...Siinä on jo todella paljon hyvän päivän aineksia.
Nyt meillä on vaan aika mittava kuivausurakka, kun 10 kiloa näitä kaunokaisia täytyy saada säilöttyä. Ihana ongelma!

12 kommenttia:

  1. Teidän sieniretket olivat onnekkaampia kuin meidän. Eilisellä retkellä metsään löytyi vain muutama rousku ja yksi tatti, joka jäi tunnistamatta ja siten käyttämättä. Mutta ulkoilun ilo saatiin mekin sentään :)

    VastaaPoista
  2. Haperot on tosi maukkaita ruokasieniä, ja mikä parasta, eivät vaadi mitään ryöppäyksiä, vaan voi nakata suoraan pannulle. Ja metsät tuntuvat joka syksy olevan haperoita täynnä.

    Todella komean herkkutattisaaliin saitte! On siinä vähäksi aikaa kuivaamista, mutta onpa sitten mistä sieniä ottaa. Ja kuivattuina vielä säilyvätkin iät ja ajat.

    VastaaPoista
  3. Virpi: No voi kökänderi tuota saalismäärää, mutta pääasia että metsäreissun teitte. Siellä on ihana havainnoida luontoa ja nauttia vaan.

    kmsu: No me havaittiin myös tuo haperoiden maukkaus. Ollaan laitettu niitä papujen kanssa pannulle - mä oon ihan koukussa siihen "lisäkkeeseen". Hapero on varmaan sieni jota kovinkaan moni ei lähde havittelemaan - pienet kangashaperot olivat kuin tatteja, kunnes kurkkasi lakin alle. Ihanan pulleita ja "lihaisen tiiviitä".

    VastaaPoista
  4. Onpa kaunis tatti! Ja mikä valtava saalis,vau!Yksi asia jota kaipaan Suomesta tähän aikaan vuodesta on juuri tuo sientenkeruu.
    Puolukat näyttää niin kauniilta tuossa kuvassa!Ja vieläkin mustikoita,onko niissä vielä makua`?

    VastaaPoista
  5. Haperot tuntuvat olevan aliarvostettuja. Harmi, monikaan ei tiedä mistä jää paitsi. Ehkä tuo kelpaamattomuus johtuu osaltaan siitä, että varsinkin isot haperot on usein madonsyömiä. Nuo vastanousseet pienet ja pulleat haperot taas usein ovat vielä madottomia. Niitä minäkin enimmäkseen kerään. Ne eivät edes samalla tavalla haperru silpuksi kuin mitä isommat. Paljon mukavampi on saalistakin silloin käsitellä.

    Kuulostaa hyvältä papujen ja haperoiden yhdistelmä. Minä olen myös papulisäkettä usein kesän mittaan tehnyt oman maan sadosta. Siitä on postausta tulossa. Sieniä se ei kyllä sisällä.;)

    VastaaPoista
  6. voi ei,mäkin haluan tattimetsään! :) Ihania!

    VastaaPoista
  7. Yaelian: minustakin tuo tatti oli pulleudessaan tosi kaunis! Puolukat alkavat jo aurinkoisissa paikoissa olla kuulemma kypsiä. Kyllä ne mustikat olivat vielä hyviä. olemme tehneet niistä "keittoa" ja hilloa, sekä pakastaneet sellaisenaan.

    kmsu: minäkin laitan meidän papujuttumme piakkoin tänne. oman maan sadosta en valitettavasti voi puhua. mielenkiinnolla tulemme sitten Kettuterroristeihin katsomaan millainen sinun versiosi on.

    Nelle: Laitoin sulle postia naamakirjassa ;)

    VastaaPoista
  8. Olen aivan vihreä kateudesta tuon tattimäärän nähdessäni! Meillä ollaan onnellisia jo muutamastakin tatista tänä vuonna.

    VastaaPoista
  9. Tattimetsässä tuli vierailtua myös eilen! Ja voi mitä kaunokaisia mein löydettiin. Muhennoksella herkuteltiin heti ja loput nakkasin pannun kautta pakkaseen. Lisää hotsittais mennä väijymään heti ensi viikonloppuna.

    Ne violetit pavut on muuten vänkiä: keitettäessä väri muuttuu vihreäksi. Ja jos ne laittaa sen jälkeen pakkaseen niin väri menee taas violetiksi. :)

    VastaaPoista
  10. Tusla: kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa!

    Huomasin myös violettien papujen värimuunnoksen, paitsi sitä en tiennyt että muuntuvat vielä takaisinkinpäin. Tylsä homma, kun minun piti punasipulien kanssa tehdä lila ruoka :).

    Sienet <3!
    Meillä ei tuo pakastus käy, kun pakkanen on täynnä/täyttymässä ruhoilla.

    VastaaPoista
  11. Katriina: Kuivaa siis teilläpäin? Löytyykö muita sieniä?

    VastaaPoista
  12. top [url=http://www.c-online-casino.co.uk/]casino bonus[/url] check the latest [url=http://www.casinolasvegass.com/]las vegas casino[/url] unshackled no set aside bonus at the chief [url=http://www.baywatchcasino.com/]casino gratuity
    [/url].

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin