tiistai 17. heinäkuuta 2012

Panimoravintola Huvila oli loistokokemus

"Miten te ette ole täällä ennen käyneet?", kysyi Panimoravintola Huvilan pyörittäjä Jussi Hukkanen. Emme oikein osanneet vastata. Ihmettelemme tuota itsekin, sillä olemme jo useampana kesänä viettäneet pitkän pätkän kesälomaa Savonlinnan liepeillä Jukan isän luona. Nyt olemme viisaampia ja palaamme  nautiskelupaikalle toistekin, sillä kokemus oli upeita makuja, kaunista esillepanoa ja rentoa tarjoilua myöten aivan loistava.   
Paikan menu oli täynnä houkuttelevia herkkuja. Maistettavat oli helpompi valita, kun vaihdoimme lautaset pöydän yli puolessa välissä syömistä. Huvilan rennosta ilmapiiristä kertoo jo menussa hymyilyttävästi mainittu jälkiruoka kotimaiset juustot ja "tarvittavat tilpehöörit".  

Olutvalinnoissa luotimme omistajan suosituksiin. Kallistelimme tietysti panimon omia tuotteita. Erityisen mieleenpainuvana makuparina jäi vahnäolut Terrasse Blanche nieriän kanssa. Tuossa oluessa oli mukavaa sitruunaisuutta, joka kävi hienosti yhteen kalan kanssa. Paikallisuutta olueeseen tuo savolaisen Rapion Myllyn raakavehnä. Portter oli myös makuumme, sillä se ei ollut monien kaltaistensa tapaan yltiöpaksua. 
Yllätyimme positiivisesti ravintolan tasokkuudesta niin esillepanossa kuin mauissakin. Jukka otti alkupalaksi nieriää kolmella tavalla - tai oikeammin neljällä, sillä 35-asteiseksi kypsennetyn, tartarin ja moussen lisäksi lautasella oli myös kalan rapsakkaa nahkaa. Jukan suosikki oli mousse, itse pidin eniten tartarista. 35-asteiseksi kypsennetty, kerroksittain koottu pala olisi jäänyt mauttomaksi, jollei sen keralla olisi tarjottu aivan hurmaavaa savumajoneesia. Savun maku majoon oli saatu jääpaloja savustamalla.  
Oma härkäpastramini oli hieno kokonaisuus sipulipyreineen.
Kuusi tuntia 80-asteessa oluthaudutetun vasikanposken seurana tarjottiin varhaiskaalia ja timjamilla maustettua pyrettä. Porterkastike oli hienon makuista, mutta nestemäisyydessään hiukan hankalaa syötävää. Annos olisi kaivannut inan verran suolaa, mutta muuten se oli upea. Poski hajosi osiin melkein ajatuksen voimalla. 
Huvilan villisika tarjottiin kolmessa muodossa. Potkaa oli haudutettu pitkään raguksi, filettä oli paistettu juuri sopivan roseeksi ja villisikaa oli puserrettu myös paikanpäällä tehtyyn, yrttiseen salsiccia-makkaraan. Kauden kasvikset ja pyree komppasivat lihaa hienosti, samoin syvänmakuinen balsamico-kastike. Villisika tulee Koivikkonotkosta, josta itsekin olemme muutaman kerran hakeneet villisikalihaa kotipakkaseen.
Huvilan annokset olivat oikein passelin kokoisia, joten jälkiruuan tilaaminen ei tuntunut väkinäiseltä. Mallasvanukas kirvoitti meiltä muistoja Taste of Helsingin Aiton vastaavasta, johon tarjoilija hymyssäsuin tokaisi että yksi Aiton kokeista on heillä työssä nyt kesällä, juurikin alkupala- ja jälkiruokavastaavana. Parasta annoksessa tällä kertaa oli kuitenkin sitruunajugurttisorbetti ja mustikkaiset kastiketipat. 
Oma jälkiruokani, portterkakku Huvilan omalla vaniljajäätelöllä ja marjoilla veti paremman jälkiruuan korren erilaisilla tekstuureillaan ja hienolla kakulla. Molemmat jälkiruuat olivat hurjan kauniita!
Visiittimme aikana keli vaihteli melkoisesti auringonpaisteesta rankkasateeseen. Terassilla oli silti lämmin istua ja omaa tunnelmaansa toivat satamaan saapuvat, tuuttailevat laivat. Bändi-iltoina terassipöydiltä on mahtinäkymät ulkolavalle. 
Sisällä Huvilassa oli myös mukavan tunnelmallisen näköistä.

Sivumakua-blogin pariskuntakin on käynyt lähiaikoina Huvilassa. Heidän tarinointiaan täällä.
Loistavan ruokailun jälkeen tallustelimme Olavinlinnaan kuuntelemaan Taikahuilun säveliä. Monipuolisuus niin ruumiin- kuin sielunravitsemisessa on oikein aiheellista!

15 kommenttia:

  1. Mahtavia paikkoja olette löytäneet tänä kesänä! Ja tosi kiva että tämmöisiä helmiä syntyy muuallekin Suomeen, Helsingin vinkkelistä katsottuna. Mä haluan kans Suomi-turneelle.

    VastaaPoista
  2. Kiva tosiaan, että löydätte ja testaatte erilaisia paikkoja muuallakin kuin Helsingissä :)

    Saako kysyä Merituuli, kun on jäänyt vaivaamaan sinun tekemiä postauksia lukiessa, että mistäpäin Suomea olet kotoisin? Kun tuo "inan verran" on ilmaisuna ihan vieras (olen toki ymmärtänyt asiayhteydestä mitä sillä tarkoitetaan), mutta selkeästi se on joku murreilmaisu :)

    VastaaPoista
  3. Tämän postauksen jälkeen alkoi harmittamaan, että me lähdimme länteen. Hienoa, että Suomeen saadaan hyviä ravintoloita muuallekin kuin Helsinkiin.

    VastaaPoista
  4. Anna: Mitä helmiätämä Suomemme maa oikein sisältääkään? Pitäisi vain löytää jollain ilveellä niiden luo!

    Agatha: Kävin oikein selailemaan blogin "ulkona syömässä" tunnistetta kommenttisi innoittamana, jossa pitää huomata painaa myös vanhemmat tekstit namiskaa sivun alalaidassa. http://sillasipuli.blogspot.fi/search/label/ulkona%20sy%C3%B6m%C3%A4ss%C3%A4 . Aika Helsinkivoittoista kirjoittelumme toki on, mutta löytyy sieltä ravintolajuttua ainakin Maskusta, Nummelasta, Turusta, Tampereelta, Uudestakaupungista ja Savonlinnasta. Minustakin on kiva lukea juttuja muualtakin kuin Helsingistä, siksi myös niitä naputtelemme :).

    Minä olen kotoisin Länsi-rannikolta, Uudestakaupungista, vielä tarkemmin Lokalahdelta. Se on sellainen 1000 asukkaan pitäjä, jonka väkiluku paisuu kolminkertaiseksi kesäaikaan. Tiedän käyttäväni murresanoja ja -ilmaisuja tekstissäni, mutta se on ihan tarkoituksellista. Kielestä tulee sillä lailla mielestäni eläväisempää ja enemmän minunlaistani. Tällaiseen blogikirjoitteluun se sopii oikein hyvin. Tiedätkös ilman asiayhteyttä mitä tarkoittaa aaninki :)?

    Jonna: Oli kyllä hieno kokemus. Harmiksemme kuulimme että ravintola on auki vain kesäisin, sillä monesti Savonlinnan kieppeillä on tullut piipahdetttua myös pilkkimisaikaan. Mielenkiintoista nähdä blogistasi mitä te reissullanne löysitte.

    VastaaPoista
  5. Kiitos vastauksesta :) Ja tottakai saa käyttää murresanoja tekstissä jos niitä käyttää normaalisti puheessakin ja se tuntuu omalta, en ollenkaan halunnut kritisoida sitä, kiinnosti vaan kun oma suku on toiselta laidalta Suomea, että missä päin puhutaan noin :) Ei ole kyllä mitään hajua, mitä aaninki voisi tarkoittaa.

    VastaaPoista
  6. Onpa todella hyvännäköiset annokset! Viikonloppuna pääsen onneksi maistamaan noita itsekin.

    VastaaPoista
  7. Agatha: En minä sitä kritiikkinä ottanutkaan, vaan ihan kysymyksenä. Mutta halusin perustella murteeni käyttöäkun se ehkä poikkeaa vallitsevasta linjasta.

    Aaninki on aika lähellä aavistusta. Minulla on aaninki ettäpian sataa. :)

    Chaz Jasu: Onhan teillä varaus? Kuulin esimerkiksi lauantain olevan jo täynnä.
    Olisi mielenkiintoista kuulla mitä sinä Huvilan tarjonnasta tykkäät.
    Menettekö Uupperaan?

    VastaaPoista
  8. Täytyykin seuraavalla kerralla katsastaa Huvila, nyt oopperan (ihanainen ihanainen Aida!!) jälkeen nautittiin seisovan pöydän yöpalaa Hospitzissa, joka on kunnostettu hyvin kauniiksi. Pöydän kala-antimet olivat oikein makoisia. Tykkään, että kiva oli syödä vasta oopperan jälkeen, ja myöhäiseksi se menikin. Ja totta puhuen ennen oopperaa oli onni päästä kuulemaan Oopperayhdistyksen? järjestämä alustus oopperasta säveltäjineen, joka avasi teosta syntyineen todella paljon!

    VastaaPoista
  9. Ah, ei mulla tietenkään ole varausta... Olen yksin matkassa, kun käväisen oopperassa vähän töissä (en laulamassa). Toivottavasti ne saa mahdutettua mut vaikka johonkin portaille.

    VastaaPoista
  10. Heleen: Kivalta kuulostaa sinunkin iltasi. Olisi kyllä kiva syödä oopperan jälkeen, varsinkin jos on porukalla liikkeellä niin voisi keskeustella esityksestä. Meille olisi mennyt ihan liian myöhäiseksi silti eikä Huvilan keittiö silloin olekaan enää auki. Mentiin sitten papalle kuohuviinille ja muikkuleiville - ei lainkaan huono sekään!

    Chez Jasu: Meidänkin lapset kysyi kun lähdettiin Oopperaan että menettekö katsomaan vai esiintymään...Hah haa :D.

    Hienoa että sait pöydän!

    VastaaPoista
  11. Myöhäiseksi meni tuollakin; jonotettiin melkoinen tovi seisovaa pöytää, ja valomerkki tuli yllättävän äkkiä. Pitäisikin lähteä kahden illan taktiikalla seuraavalla kerralla...

    VastaaPoista
  12. Heleen: Tuonne Huvilaan olisi kiva lähteä myös kokoillan taktiikalla, kun lauteille kipuaisi joku itsellesopiva artisti. Sellainen olisi voinut olla tänä vuonna Elwood duo, mutta nyt olemme jo kotomaisemissa.

    VastaaPoista
  13. Muistoja viime kesältä:

    http://portobello.posterous.com/parempaa-panimoruokaa-ravintola-huvila-49505

    VastaaPoista
  14. Oih, Taikahuilu ja panimoravintola Huvila. <3 Siinä on kesäinen päivä Savonlinnassa vietetty. No ehkä tarttis käydä lörtsylläkin!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin