tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kanaa arkeen nopeasti ja huippumaukkaasti

Luomubroilerin rantauduttua marketin valikoimiin meillä on ruvettu syömään taas enemmän kotkottavien lihaa. Olemmepa usein ostaneet luomubroiskua pakkaseenkin kun alennustarroja on silmiin osunut. Kalliiden rintafileiden sijaan ostamme usein edullisempia koipi-reisiä ja poistamme itse luut kun resepti ei niitä kaipaa. Näin teki Jukka tässäkin reseptissä.

"Kanaa Igorin tapaan" on Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä lähtöisin oleva resepti, joka on saavuttanut paljon suosiota somessa ja printissäkin. Ihastuimme monen  muun tapaan kastikkeen hienoon makumaailmaan. Tämä resepti jäänee elämään keittiöömme, sillä se oli suht nopea saattaa kokoon ihan arki-iltanakin. 

Meidän syömismäärällä Peggyn ohjeesta sai puolitettuna ruuan hyvinkin neljälle. Maustekurkut lisäsimme vasta annoksiin, kun Peggy laittaa ne jo uuniin. 
IGORIN KANAA 
neljälle 


400 g luomubroileria tai -kanaa
öljyä paistamiseen
½ punainen paprika suikaloituna
½ keltainen paprika suikaloituna
1 iso sipuli kuutioituna
2 valkosipulin kynttä pilkottuna
35 g tomaattipyrettä
½ rkl sokeria
1 tl suolaa
1 dl kanalientä
175 g smetanaa
1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen tarjoilua
mustapippuria myllystä

Paista kanapalat nopeasti öljyssä kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin. Nosta hetkeksi syrjään. Jos käytät kokonaisia rintafileitä ne kannattaa paistaa ja vasta sitten leikata paloiksi. Näin ne imevät paremmin kastikkeen makuja itseensä. 
Lisää öljyä pannulle. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit.
Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.
Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.
Asettele kanapalat vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät. Jos käytit pannua jonka voi lykätä uuniin, lisää smetanakastikkeen joukkoon kanapalat.
Laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.
Ripottele joukkoon kuutioitu maustekurkku ja nosta tarjolle.

Tarjoile vaikkapa riisin kanssa. 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ristorante ...con Amore, Lappeenranta

Lappeenrannassa tulee käytyä aina silloin tällöin, mutta lounas on tullut liiankin usein nautittua yliopiston opiskelijaruokalassa. Eräänä talvisena päivänä oli mahdollisuus mennä Lappeenrannan keskustaan lounaalle ja paikallinen kaveri kehui italialaista Ristorante ...con Amorea. Todellakin, ravintolan nimi kirjoitetaan noin! Kauppakeskuksen sisällä sijaitsevan ravintolan miljöö ei erityisemmin houkutellut, mutta josko ruoka olisi hyvää. Ainakin lounasaikaan tuntui olevan lähes kaikki pöydät täynnä, joten vaikutti suositulta paikalta. Lounaslista vaihtuu päivittäin, mutta myös a'la carte lista on käytettävissä lounasaikaan. 
Löysimme porukalla lounaslistalta mieleiset annokset, joten a'la carte jäi kokematta.  
Salmone Mediterraneo piti sisällään lohifileen kermaisella purjokastikkeella, perunamuusia ja kasviksia. Nimensä lisäksi tämä annos ei ollut kovin italialainen, mutta annoksen syönyt kaveri kehui maukkaaksi. 
Spaghetti aglio olio e peperoncino oli chilillä, oliiviöljyllä ja valkosipulilla maustettua spagettia parmesaanin kera. Yksinkertainen mutta syöjänsä mukaan todella maittava. 

Itse otin Tortellini alla Piemontese nimisen annoksen, jossa oli pancetta-tryffelitahnatäytteisiä tortellineja kerma-tomaattikastikkeessa. Pidin kovasti annoksesta. Tortellinit olivat suutuntumaltaan sopivan napakoita ja täyteläinen kastike säesti mukavasti mukana. Hiukan lisäsin suolaa annokseen.
Lounas oli niin hyvä, että tulin paikkaan lounalle vielä seuraavanakin päivänä. Tällöin otin Pasticcio Della Casan, jossa oli parmesaanigratinoitua pastaa jauheliha-Aurajuusto-kerma-tomaattikastikkeella. Ilmeisesti kastike oli tuunattu edellispäivän tomaatti-kermakastikkeesta. Aurajuustoa olisi saanut olla minun makuuni enemmän, mutta kokonaisuutena tämäkin oli mukava annos. Lounaat maksavat noin 9-11 euroa sisältäen leivät, salaattipöydän, veden sekä kahvin tai teen. 

Ristorante ...con Amore valittiin Etelä-Karjalan parhaaksi lounaspaikaksi alkuvuoden kansanäänestyksessä, eikä ihan suotta. Myös minä suosittelen!

Ristorante ...con Amore
Kauppakatu 39 (Kauppakeskus Weera)
53500 Lappeenranta

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Chilaquiles kasvisversiona ja synttäriarvontojen voittajat

Blogimme synttäriaamu alkoi tänään todella maukkaasti. Blogikamujen Jannan ja Nannan jutuista intoutuneena rakensin meille meksikolaiset aamiaislautaset, chilaquilesit. Versiosta tuli salsaton, vehnätortillainen kun pitäisi olla maissivastaavia ja juustona käytimme ikääntynyttä cheddaria. En siis väitä että homma oli aitomeksikolainen vaan ehkä enemmänkin meidän versiomme chilaquiles-aamiaisesta. 
KASVISCHILAQUILES
kahdelle

2 tortillaa
öljyä friteeraamiseen
lehtikaalia 
2 avokadoa
1 punasipuli (suolaa, sokeria, (omena)viinitetikkaa)
kirsikkatomaatteja
tuorejuustoa
cheddaria
srirachaa
korianteria

Lämmitä öljy pannussa. Pilko tortillat paloiksi ja friteeraa niitä öljyssä muutamassa erässä kunnes ovat kauniin ruskeita. Nosta talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Frittaa samassa öljyssä myös paloiksi riipimäsi lehtikaalit.
Kuori ja pilko avokadot.
Pilko punasipuli puolikkaiksi renkaiksi. Ripsauta päälle hiukan sokeria, suolaa ja viinietikkaa jotta maku pehmenee hiukan. 
Puolita kirsikkatomaatit. 
Raasta cheddar. 
Kokoa annos laittamalla kaikkea edellämainittua kerroksittain. Nostele päälle vielä tuorejuustonökäreitä, pruuttaa hiukan srirachaa ja nypi korianteripuskasta lehtiä. 

***
Tuhdin aamupalan jäljeen Jukka jaksoi arpoa random.org:ssa synttäriarvontojen voittajat. Lämmin kiitos arvontavoittojen lahjoittajille ja paljon onnea arvontavoittajille! Kiitos myös kaikille arvontaan osallistuneille. Kommenttejanne oli ilahduttavaa lukea! 

uniKatin siipimuki ja pukkan teet lähtevät anonyymille, jonka sähköposti on marsar69(at)luukku.com
Fiskarsin paketti arpoontui henkilölle jonka sähköposti on johansson.a.maria(at)gmail.com
Kolme uutuuskeittokirjaa voitti Teija Hämäläinen

torstai 26. maaliskuuta 2015

Arvonta: upea uutuuskeittokirjasetti

Blogin synttäriviikko on ollut arvontapainotteinen. Ensin teille esiteltiin ihana uniKatin siipimuki ja pukkan teet ja sitten Fiskarsin tuotteita. Kolmantena ja viimeisenä arvontana ilmoille pläjäytetään pino hienoja, aivan tuoreita keittokirjoja. En ole päässyt kirjojen kanssa vielä tositoimiin eli kokkailemaan, mutta ainakin kaksi ensimmäistä vaikuttavat hyvin lupaavilta. Toivomme että voittaja ammentaa näistä teoksista paljon iloa ja inspiraatiota omaan keittiöönsä ja rakkaillensa!

Hannele Kojo on kotitalousopettaja ja tuttu ruokabloggaaja Omenaminttu-blogista. Ihastuttava "Yrttiherkut KEITTOKIRJA" on jo taitavan naisen toinen keittokirja. Ensimmäinen oli nimeltään "Kausiherkkuja omasta pihasta".
Yrttiherkut keskittyy sanansa mukaisesti yrttiresepteihin. Yrtit on esitelty mm. historiansa, terveysvaikutteisuutensa ja säilömisensa kautta. Yrttien kasvatuksestakin puhutaan sekä parvekkeella että puutarhassa. Ilokseni löysin kirjasta heti ensiselailulta uusia ideoita pienessä ryytimaassamme rehottaviin yrtteihin: timjamia kehotettiin maistamaan raparperin kanssa, salviakastiketta levitettiin uunipaahdetuille maa-artisokille ja lipstikkaa lisättiin punajuuripataan. Mukana on tutumpien yrttien lisäksi myös esimerkiksi laventeli, iisoppi ja anisiiso.
Sivunkulmia olen taittanut jo monen reseptin kohdalla, joista mainittakoon vaikkapa "laventelikeksi pannussa", "paahdettu kukkakaali ja mausteinen persilja" sekä "mustikkasalaatti" johon tulee myös rucolaa ja rakuunaa. Hakemisto löytyy ansioituneesti sekä yrtin mukaan, aakkostettuna että aiheen mukaan.

Arvontaan mukaan lähtee myös Alex Niemisen ja Riikka Sukulan "Vege! tuoreita makuja kotikeittiöstä". Muhkea kirja sisältää paljon kasvisreseptejä Riikka Sukulan nykyisen kotimaan Italian herkuista.
Näistä esimerkkinä vaikkapa herkkusienilasagne, kukkakaali-taleggiopizza, rucola-tomaatti-piadina, frittatine ja primaverarisotto. Edustettuna on myös Lähi-itä mezeineen. Keittokirjasta löytyy toki yksittäisiä ideoita muistakin ruokakulttuureista, kuten vaikkapa kukkakaalisushi, vegeborssi ja "gardener´s pie" shepherd´s pie-hengessä.
Ilahduttavana ideana pidin rapujuhlien kasvisversiota, jossa saksiniekkojen sijaan nyhdetään latva-artisokkien lehtiä dippeihin. Samaten hymyilyttävä ajatus oli nyhtökurpitsa ja barolosuola. Tämänkin kirjan kohdalla ehdin saada oivalluksia jo ensiselailulla. Kasvislasagnen kasvikset saavat lisäpotkua grillauksesta, Riikka Sukulan mielestä kasvispitoiseen risottoon sopii hapoksi viiniä paremmin sitruunamehu ja ceasar-salaatin kastikkeen sardellin voi kasvisversiossa korvata kapriksille. Hävikkiminimoijaminä ilahtui ideasta käytää kukkakaalin uloimmat lehdet kaalikääryleisiin. Vege!.stä on merkitty kokeiltavaksi jo ainakin iranilainen, sumakilla maustettu shirazi, sieniceviche ja farinata.

Viimeinen arvonnassa mukana oleva kirja on Henri Alenin ja Annukka Oksasen vaatimattomasti nimetty "Vuoden keittokirja". Kirja on niin tuore ettei se ole vielä ilmestynytkään, joten en luonnollisesti ole päässyt kirjaa edes selailemaan. Esittely on kuitenkin kiinnostava. Tunnettu kokki ja ravintoloitsija Alen on ohjeistanut kirjaan ehtaa kotiruokaa, jonka ainekset löytyvät peruskaupasta.

Kaikki kirjat on saatu read.me:ltä arvontaa varten.

Kaikkien kolmen kirjan yhteisarvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Arvonta: Fiskars-tuotteita

Blogimme täyttää loppukuusta 7-vuotta. Se on aika pitkä blogi-ikä. Muistan hyvin kuinka löysin ensimmäistä kertaa ruokablogit meidän majaillessa Bremenissä. Kun Jukka tuli töistä kotiin, esittelin hänelle innoissani ihmisiä jotka vaihtelevat ruokakokemuksia netissä. Minusta varsinkin ruokahaasteet olivat hauskoja. En mitenkään voinut tuolloin kuvitella, että joskus tutustuisin silloin seuraamiini Pastanjauhajiin tai Välipala-blogin kirjoittajaan (nyk. Kulinaarimurulan Jaana). Vaan elämä on ihmeellistä ja blogielämä joskus jopa kummallista. 
Ihan parasta tässä bloggaamisessa onkin netissä tutuksi tulleiden ihmisten tapaaminen kasvokkain. Yleensä tapaamisiin liittyy vielä ylenpalttisesti ruokaa, joten se kohottaa fiilistä entisestään. 
Blogin suola olette tietysti myös te lukijat, jotka palaatte kerta toisensa jälkeen lukemaan ja katsomaan blogia ja joskus jopa kommentoimaankin. Kiitokseksi teille haluammekin laittaa arvontaan Fiskarsin lahjoittaman tuotepaketin. Siihen kuuluu Urban Planters istutustyökalu-setti,  Functional Form-salaattilinko ja kaksi Origo-keittiöpyyhettä

Arvontaan voit osallistua näpyttämällä blogin kommentteihin ensimmäisen sanan joka tulee blogistamme mieleen. Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

Tämä arvonta on yksi osa blogimme juhlaviikkoa, koska loppukuusta tulee kuluneeksi 7-vuotta siitä kun näpyttelimme ensimmäisen postauksen sittemmin kovin rakkaaksi muodostuneeseen Sillä Sipuliimme. Huomasittehan aiemman uniikin teekuppi-arvonnakin? Vielä yksi arvonta tulossa ennen juhlapäivää. 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Uniikki arvonta ja keraamikko rohkeudella varustettuna

Minä ihailen elämänsuunnan muutoksia tekeviä ihmisiä, sillä itse olen sen suhteen tosi arka ihminen. Yksi tällainen henkilö on sukulaisnainen Sirpa-Liisa, joka keraamikon itsestään löydettyään hylkäsi vanhan ammattinsa ja vuokrasi itselleen pajan. Taitava nainen tekee nyt kaikenmoista ihanaa käsillään ja ilahduttaa töillään meitä muistakin. 

Kävimme hääpäiväviikonloppuna Sirpa-Liisan uniKatti-pajalla Raisiossa ja iskin silmäni heti tähän ihanaan "Laiturityttöön". Ostimmekin sen omaksemme ja nyt se koristaa olohuoneen arkkupöytäämme. 

  
Sirpa-Liisan tekee tällä hetkellä monenlaisia töitä: on esimerkiksi maljakoita, tiettyä kynttilää varten suunniteltu siipikoriste-teline seinälle ja lankapesä jonka avulla kerä pysyy kutojan lähellä karkaamatta. Suosituimpiin töihin kuuluu purjevene-koriste, joka toimii myös suodatinpussitelineenä. Olipa keraamikko tehnyt myös valokuvan perusteella hienon näköispatsaan jonkun lemmikkikoirasta. Tuo alakuvan kettukin on ihan ylisöpö vaikka keskeneräinen onkin. 
  
Meillä on tällä hetkellä vakavassa harkinnassa neuvotella Sirpa-Liisan kanssa jostain ihan spesiaaliastioista, joista tarjota vaikka alkupala tai jälkiruoka päivällisellä. Esimerkiksi Spis- ja Kaskis-ravintoloissa olemme törmänneet tällaisiin keraamikkojen jotain spesiaalitarvetta varten tekemiin astioihin. Tilaaminen odotuttaa itseään sen aikaa, että loistoidea pukkaa ajatuksiimme. 

Tuotteista kiinnostuneille helpoin tapa tiedustella vaikkapa kotiinlähetystä kulkee uniKatin facebook-sivujen kautta.
kuva: Sirpa-Liisa Kurkilahti

Pyynnöstämme taitava keraamikko suunnitteli ja toteutti meille arvottavaksi teemukin. Sirpa-Liisa sai täysin vapaat kädet aiheen, värityksen ja muun suhteen. Tällainen siivekäs hienous lopputuloksena syntyi. Mukissa on myös pidikekoukku teepussille ja mukana tulee vielä alustoja teepussille. 
Eikä siinä vielä kaikki! Mukin kanssa voittajalle lähtee ihania luomuteepaketteja pukka:lta. Nuhanenäisenä pidin eniten tuosta sitruunaruoho-inkivääriteestä, mutta nyt suosikkini on kolme fenkolia. Ikilempparini pukkalta on lakritsi-kanelitee, mutta sitä tässä paketissa ei nyt ole mukana. Teet on saatu pukkalta. 
Osallistuaksesi arvontaan sinun pitää vain mainita kommentteihin mikä on kiinnostavin aihealue blogissamme.
1. reseptit
2. matkat
3. ravintolakokemukset
4. joku muu, mikä?

Jos kommentoit anonyymina, laitathan sähköpostin mukaan viestiin. Arvonta suoritetaan blogin syntymäpäivänä 28.3.2015. Toimitamme voiton Suomen rajojen sisäpuolella. Jos voittajaa ei tavoiteta viikon sisällä, arvotaan paketti uudestaan. 

Tämä arvonta on yksi osa blogimme juhlaviikkoa. Loppukuusta tulee meinaten kuluneeksi 7-vuotta siitä kun näpyttelimme ensimmäisen postauksen sittemmin kovin rakkaaksi muodostuneeseen Sillä Sipuliimme. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Erityishyvät kuorrutetut naurisviipaleet Juuri Nyt

Juuri nyt-kirja on koristanut hyllyämme jo kauan. Aika ajoin se on avattu inspiroitumista varten, mutta varsinaisesti kokkailuasteelle ei olla taidettu päästä loistavan rapuliemen lisäksi. Resepteistä on kuitenkin merkitty sellaisia herkkuja kuin puolukkalohi, rapu-maalaisjuustotäytteiset kaalikääryleet tillivoisulalla, savusilakkarullat ja paahdettu mustajuuri hillotulla omenalla. 

Juuri nyt-kirjan maut ovat kymmenen vuoden ajan kehittyneet ravintola Juuressa Helsingissä. Ravintolassa vierailleet tunnistavat kirjan sivuilta varmasti tuttuja annoksia. Esimerkiksi Kulinaarimurulan Jaana oli löytänyt Taste of Helsingissä maistamansa ja kehumansa punajuurimakaronilaatikon ohjeen kirjasta.  
Mikään pikaruokakokkaajan kirja Juuri nyt ei ole, sillä kaikki tehdään huolellisesti itse. Kirjasta onkin helppo koota pöytäseuruetta säväyttäviä kokonaisuuksia, kun annoksen kaikki komponentit on ohjeistettu ja tyylikäs asettelukin on houkuttelevien kuvien myötä saatuvilla. 
Muiden herkkujen lisäksi olen ajat sitten merkinnyt kokeiltavaksi myös kuorrutetut naurisviipaleet. Ne muistuivat mieleen kun jääkaapissamme möllötti pussillinen kaskinauriita. Kun kaikki muutkin raaka-aineet kaapista löytyivät, saivat päivälliseksi grillattavat lammaspalat kaverikseen naurista. Kokonaisuudesta tuli ihan loistava, sillä naurisviipaleiden tapaan lampaankin marinadista löytyi rosmariinia. Jukka keitteli lammasliemestä vielä kastikkeen ja minä frittasin lautaselle väriksi muutaman lehtikaalisipsin. 
Juuri nyt-kirjassa naurisviipaleet löytyvät sapas-osuudesta (ns. pikkusyötävistä), mutta toimivat lisäkkeenäkin oikein hienosti. Pellavansiemenet ovat viipaleissa hieno rouskuntalisä ja laventeli tuo kokonaisuuteen upeaa kukkaisuutta viipymällä kuitenkin taka-alalla jolloin maut jäävät ensisijaisesti maanläheisiksi ja tummiksi. Näitä tehdään ehdottomasti toistekin, niin hyviä ja helppoja ne olivat!

KUORRUTETUT NAURISVIIPALEET JUUREN TAPAAN

4 naurista
0,5 dl rypsiöljyä
suolaa
1 tl laventelia
1 tl oreganoa
1 tl rosmariinia
2 rkl pellavansiemeniä
50 g pitkään kypsynyttä emmentaljuustoa

Kuori nauriit. Leikkaa ne noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele (leivinpaperoidulle) uunipellille. Lorauttele päälle öljyä. Sekoita mausteet keskenään ja ripsi niitä öljyttyjen naurisviipaleiden päälle. Lykkää 180 asteiseen uuniin 10 minuutiksi. Raasta tällä aikaa juusto. Ota uunipelti ulos, lisää juustoraastetta siivujen ylle ja lykkää takaisin uuniin 10-minuutiksi tai kunnes juusto on kauniisti sulanut ja naurisviipaleet ottaneet hiukan väriä. Tarjoile hiukan jäähtyneinä. 

***
Aikaisempia Juuri-juttuja blogissamme:
Sydän lautasella (resepti löytyy myös Juuri Nyt- kirjan sivulta 101)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mikko Utter hurmasi ideallaan ja makutarinoillaan

Lohjan keskustassa on uusi ravintola, jonka konsepti lie lajissaan ainoa tällä hetkellä Suomessa. Mikko Utter on vain 8 paikkainen ravintola, joka istuttaa asiakkaansa, tai pitäisikö sanoa paremminkin maksavat vieraansa, baaritiskin ääreen. Keittiön eli tiskin toiselta puolelta kokki ja omistaja Mikko Utter sitten nostaa ihania annoksia kaikkien eteen tarinoiden ja kertoen samalla annosten taustoja. Tuntuu kuin istuisi jonkun olohuoneessa.
Olimme todella innoissamme tästä kotia melko liki olevasta paikasta mutta samalla myös hieman skeptisiä. Onneksi epäilymme osoittautuivat turhiksi ja saimme ihanan illan keskellä viikkoa kevittämään arkea. Keskiviikkoiltana olimme ainoat asiakkaat, joten saimme hyvin henkilökohtaista palvelua. Viikonloput ovat maisteluihin jo kovasti varattuja, joten kun ravintola alkaa kiinnostamaan, varaa paikkasi ajoissa. 
Ravintoloitsija Mikko Utter on aiemmin työskennellyt esimerkiksi Savoyssa, Nokassa ja Mustion Linnassa. Hänen sesonkinen ruokafilosofiansa on simppeliydessään meille mieluinen. Kysyttäessä mies myöntää käyttävänsä lähi- ja luomuruokaa, mutta ei pidä siitä meteliä sillä eihän se enää ole mikään erottautumiskeino. Tiskin takana kuikuilevat vieraat näkevät tasan mitä raaka-aineita käytetään, joten mikään ei jää salaisuudeksi.

Mikko Utterissa on tarjolla kuutena päivänä viikossa sekä lounas että illalla seitsemän ruokalajin maistiaiskokonaisuus, koko porukalle sama. Annokset ovat pieniä, mutta nälkäisenä ei täältä tarvitse lähteä. Viinivalinnat Mikko on tehnyt oman kellarinsa aarteista. Ruuantekotapaa ja -maustamista ohjaa upeiden viinien makumaailma. Viinikaadot ovat totuttua pienempiä, 8 cl, mutta loppuillasta totesimme tämän olleen juuri passeli määrä alkusampanjan ja jälkiruokaviinin lisäksi. Kuskille ehdotettiin heti minikaatoja, mikä aina lämmittää mieltä. 
Iltamme alkoi itsetehdyillä leivillä. Ihastuimme varsinkin vaaleaan versioon, jota oli nostatettu kylmässä ja saatu siitä ihanan rapeakuorinen mutta pehmeäsisuksinen, hieman paahteisen makuinen. Leivät tarjottiin ihanista virkatuista pussukoista. 
Ensimmäinen ruoka tarjottiin sympaattisesti kupista. Juureskeitossa oli upean samettinen rakenne ja päälleripsityt kuivatut porkkanat olivat kuin kukkia. Keitto oli oikein hyvä, muttei milläänmuotoa "wau!", joten tuumailin miten jatko mahtaa mennä. Turhaan tuumailin, sillä loppu oli jo innostavan ihanaa!
Seuraavaksi nautimme rapsakkapintaista, ihanan hapanta bliniä ja muikunmätiä. Pikkaraiseksi silputut punasipulit olivat kuin pieniä jalokiviä! Olen aina luullut että rasvaan upottaminen on rapsakoiden blinien salaisuus, mutta tämä mielikuva osoittautui nyt vääräksi taitavan kokin kertoessa paistoniksejä. Viininä toimi André Clouet:n Brut Rosé. 
"Kuhaa ja piimää" näyttää kovin yksinkertaiselta, mutta oli ihan huippua. Panerointi Lohjanjärveltä pyydetyssä kuhassa oli ihanan ohut ja rapea. Saimmekin vinkiksi että panerointitaikinan tulee olla jääkaappikylmää rapsakkuuden saavuttamiseksi. Keralla nautittiin mummonkurkkuja ja piimää, jälkimmäistä myös kirkkaana liemenä. Piimän hera ja neste oli erotettu liivatteen avulla Heston Blumenthalen opeilla. Lientä oli vain hankala saada haarukoitua suuhun. Viininä Domaine Ostertag A360P Pinot Gris.

Kokin hääräilyjä oli todella mielenkiintoista seurata tiskin takaa. Mies vastaili kärsivällisesti kysymyksiimme. "Mitä sinä nyt teit?". "Miksi?". Tuoksut ja keittiön äänet tiivistivät tunnelmaa ja makukokemusta hienosti!
Sienipastan myötä pääsimme retkelle Utterin perheen mökille. Siellä oli ollut myös hyvä sienisyksy ja satoa olikin kuivattu ahkerasti. Tattisen risopastan seasta löytyi myös kasvatettuja sieniä, mitkä toivatkin kivaa purutuntumaa annokseen. Muutenkin maanläheinen annos sisälsi makuna myös tuntitolkulla karamellisoituja sipuleita, jotka todella olivat mahtava lisä sieniseen kokonaisuuteen. Tätä olisi voinut syödä ison ämpärillisen!
Astiallakin oli hauska tarina. Samaisella sieniapajamökillä oli joskus suoritettu arkeologisia kaivauksia, joiden aikana löytyneiden aarteiden pohjalta keramiikkataiteilija oli tehnyt astioita.
Pääruuan tultua pöytään minulla tuli vaistomaisesti mieleen "fifty shades of brown". Tähän kokki tuumasikin hymyssäsuin, että hän haluaa annostensa paitsi maistuvan, myös näyttävän sesonkisilta. Siinä mies oli kyllä onnistunut. Itsetehdyt karitsamakkarat olivat aivan loistavia. Tähänkin Utter antoi vinkiksi, että lihaa ja silavaa yhdistettäessä massa tulee pitää mahdollisimman kylmänä, jotta lopputulos on tasainen ja suussasulava. Muuten lautasella oli pitkään pannulle kypsennettyä perunaa ja kotimaista karitsan paahtopaistia. Munakoiso yhdisti kokonaisuuden oivallisesti upean punaviinin, Jean-Louis Chave:n Saint-Joseph:n kanssa. 
Jälkiruokaihmisenä Mikko Utter ei ole itse kovasti makean perään. Tältä pohjalta hän on rakentanut myös ravintolansa jälkiruuan. Timjamimarengissa oli mahdollisimman vähän sokeria niin ettei rakenne kuitenkaan ollut kärsinyt. Seljankukkasorbetin kukat mies oli kerännyt edellisenä juhannuksena Mustion Linnasta. Financier-leivos muotoiltiin ja lykättiin uuniin silmiemme edessä. Jälkiruoka komppasi viinin kanssa aivan erinomaisesti!
Lopuksi eteemme laskettiin vielä karkkilajitelma. Ne oli tökätty hienosti esille puupalaan. Pala taas oli kotoisin vanhasta puusta, joka oli valitettavasti pitänyt kaataa Utterien pihasta. Luumumarmeladi, mustikkavaahtokarkki ja muutkin olivat aivan ihastuttavia, mutta voiton vei ehdottomasti tässä vasemmanpuoleisin karkki. Siihen oli haettu ja oivallisesti myös saatu raa'an taikinan makua, joskin rakenne oli aivan uskomattoman siroksi hajoava. Tätä karkkia varten Utter oli paahtanut jauhoja todella pitkään ja lisännyt sitten jauhoihin voita ja sokeria.
Samalla kun nautiskelimme ihanista ruuista, juttelimme Mikon kanssa kaikenmaailman asioista. Hän kertoi miten illallinen tai oikeammin yksi annos Geraniumissa oli kirkastanut hänen ajatuksiaan siitä mihin suuntaan hänkin haluaa pyrkiä. Me kerroimme Osteria Francescanan lammas-annoksesta joka vei luvatusti ajatuksemme hiekkatielle ja toisaalta Vietnamin ihanista katukeittiöistä. Kaksituntinen hurahti nopeasti ja nautinnollisesti, kun soljuvan keskustelun lomassa saimme maistaa hienoja makuja.

Kokonaisuutena iltamme maksoi 153 euroa. Se sisälsi kaksi 7 ruokalajin menua, 1,5 x viinipaketin, alkusampanjat ja 1,5 x jälkiruokaviinin. Hinta-laatusuhde oli mielestämme erinomainen. 

Toivomme Mikko Utterille pitkää ikää. Tänne palaamme varmasti uudelleenkin turisemaan ja herkuttelemaan!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Voitto (Ruotsista) - Bosch Series 8


Kisa Ruotsia vastaan on aina hyvä. Varsinkin kun maa voitetaan. No oli siellä edustus myös Norjasta ja Tanskastakin. Kyse oli Bosch:n järjestämästä hauskasta uunienlanseeraustilaisuudesta Kööpenhaminassa, jonne meitä ruokabloggaajia oli kutsuttu testaamaan uutta älyuunia

Bosch series 8 uunin ominaisuuksia emme itse testanneet, mutta kuulimme niistä sitäkin enemmän. Tärkein pointti oli, että uuni ajattelee paljon puolestasi tehden ruuanlaitosta stressittömämpää. Kun kerrot vain uunille mitä olet sinne laittamassa ja missä astiassa, uuni osaa laskea oikeanmoisen lämpötilan ja -ajan. Vaatii varmaan totuttelua tuollainen härveli, mutta toimiessaan olisi aivan loistava. Uunissa on myös paistomittari, joka mittaa vaikkapa paistin lämpötilaa kolmesta eri kohtaa. Tällöin vaikkapa luuhun vahingossa tökätyn sensorin virhelämpötila ei pilaa paistia. Hyvältä kuulosti myös kiertoilmatoiminto, jossa ilma kiertää kahteen suuntaan. 

Koko esittelyn ajan mietitytti mitä tulisimme noissa älyuuneissa valmistamaan. Kakulla meitä oli etukäteen peloteltu, mutta se ajatus romuttui jo aikataulunkin vuoksi. 
Suomi lähti kisaan isoimmalla joukkueella, joka ei välttämättä tarkoita etua. Me saimme kuitenkin homman luistamaan hienosti! Tässä Suomen joukkue näkyy melkein kokonaisuudessaa:  365 days with Ida -blogin Ida, Herneetkin rokkaa -blogin neiti Papu ja Jii, Sillä sipulin meikkisKeltaisessa keittiössä-blogin Henkka (ja jossain on Martinakin), Hellan ja viinilasin välissä -blogin JohannaJotain maukasta -blogin Mari, Kaikki äitini reseptit -blogin NannaHannan Sopan Hanna ja Sivumaku-blogin Jani. Mukana meiningissä oli myös Siskot kokkaa -blogin Nelle
Työssä ei päässyt hiki tulemaan. Ensimmäiseksi tehtäväksemme tuli tehdä sykkyräisiä pullia, valmiista taikinasta ja valmiista massasta. Itseään tanskalaisten naisten märäksi päiväuneksi (tai ihastukseksi jos tarkempia ollaan) tituleerannut kuuluisa pastry chef  Nicolaos Strangas näytti meille ensin mallia, miten Kanelsnurret väännetään. Sen jälkeen hän tuli oppimaan Nannalta, miten suomalaiset korvapuustit taiteillaan. 
Sivumaku-Jani oli hetken ihan ulalla taikinasuirojen kanssa, mutta onnistui kyllä lopulta saamaan aikaan sykerön.
Suomen pelliltä löytyi siis lopulta ansioituneesti sekä snurreja että korvapuusteja, mutta se ei riittänyt siivittämään meitä voittoon tässä sarjassa. Norjan pullat voittivat ihan suvereenisti upealla muhkeudellaan. 
 Toiseksi tehtäväksi annettiin koota valmiista komponenteista sitruunainen jälkiruoka.
Tämä puuha oli hauskaa! Kahdentoista suun heitellessä ilmaan ideoitaan yhteisymmärrys löytyi hämmästyttävän helposti ja lopputulos oli kyllä kaikkein kaunein.
Katsokaapa nyt vaikka! Suomalainen metsäpolku, joksi taideteoksemme ristimme, on tässä meitä lähinnä. Oikealta löytyy kökkömäinen Norjan mikälie kyhäys ja vasemmalta Ruotsin jälkiruoka. Rakkaan naapurimaamme joukkue oli kai tehnyt annoksensa lastenkutsuille tai sinne se olisi ainakin sopinut. Valitettavasti Tanskan kaunis jälkiruoka ei näy kuvassa, mutta täytyy myöntää että siinä oli jo potentiaalia. 
Maistamisen jälkeen voiton vei Tanskan jälkiruoka äänin 1-2. Me Suomen joukkueessa katsoimme voittaneemme, koska ammattilainen -Nicolaos- arvioi meidän jälkiruokamme parhaaksi jääden kyllä boschilaisten jalkoihin mielipiteineen. 
Lopuksi pääsin myös yhteiskuvaan Nicolaoksen kanssa. Minä luulin että esitämme henkilöitä joilla on posket täynnä pullaa, kun Nicolaos menikin yllättäen suikkaamaan suukon poskellenni. Kuvasta olisi siis voinut tulla kiva, jos...
Läksiäiskassissa saimme tilaisuudesta vielä kahdeksikon muotoisen silikonivuuan. Muut tuumailivat mitä sillä tekisi, mutta minulla ajatus oli jo valmis, sillä tyttäremme täyttää kahdeksan juuri tänä keväänä.

Kisan jälkeen suuntasimme porukalla vielä Manfredsiin lounaalle, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Täältä voit vielä kurkkia muiden turinointia tosi kivasta päivästä
Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä
Siskot kokkaa: Boschin Series 8 -uunit ja kisa (paljon tietoa itse uunista) 
Ida365: Kobenhavn
Jotain maukasta: Kakkuja, keksejä ja Köpistä!
Kaikki äitini reseptit: Kanelsnurret Köpiksessä ja kotona (sisältää siis kanelsnurre ohjeenkin)
Herneetkin rokkaa: Muilla Mailla Kööpenhaminassa...
Keltaisessa keittiössä: Bosch Baking Day, Kööpenhamina
Blog Widget by LinkWithin