torstai 30. huhtikuuta 2015

OKA - erittäin edullista fine diningia Pariisissa

Pikkuruinen, piukasti sisustettu 18-paikkainen Oka oli ainoa ravintola johon tein pöytävarauksen meidän siskosten Pariisin reissulla. Siskot eivät ole niin gourmet-ihmisiä kuin minä, joskin nauttivat tietysti hyvin tehdystä ruuasta. Okassa kuuden ruokalajin menu oli niin halpa, että uskalsin viedä siskot sinne senkin uhalla ettei moinen tyyli heitä miellyttäisi. 

Oikeastaan oli virkistävän hauskaa istua pöytään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät suuremmin ole harrastaneet fine dining-paikkoja. Varsinkin kun ihmiset olivat itselle niin tuttuja ja läheisiä kuin suorasanaiset siskoni. He eivät kursailleet sanoissaan tai kysymyksissään.
Okassa jokainen illallinen on yllätys ja paljastuu vasta annos kerrallaan. Seinällä on taulu, jossa listataan käytettyjä raaka-aineita. Viinipulloa pöytään valitessa oli hankala tältä pohjalta ajatella mitä ottaa, mutta päädyimme pikkusiskon kanssa kevyeen punaviiniin. Toinen siskoni ei viineistä perusta, mikä lie ollut vieras ajatus Okassa juomalistaa rakentaessa. Jäljelle jääneet juomavaihtoehdot olivat nimittäin caipirinha ja vesi. Ensinmainittu ei tujuudessaan nyt kompannut mitään ruokaa, paitsi raa'an kalan kanssa limemäisyys kohtasi kivasti.

Oka kertoo yhdistävänsä ranskalaiseen makumaailmaan Brasilian makuja. Kokki ja ilmeisesti myös omistaja Raphaël Rego on kotoisin Rio Janeirosta, mutta muuten ravintolassa vieraillessa brasilialaisuus ei minulle oikein auennut. Toki brasilialainen ruokakulttuuri on minulle vieras. Netistä tutkailtuani brasilialaisuus perusteltiin sillä, että raaka-aineina käyteään myös esimerkiksi kahvia, guavaa, jamssia ja ruokosokeria.

Annoskohtaisia esittelyitä ei tällä kertaa tule. Keskityin täysillä siskojen kanssa illallistamiseen ja rehellisesti sanottuna en saanut läheskään aina tarjoilijan puheesta selvää mitä lautasella oli. Kaikki oli todella hyvää ja kaunista! Makuyhdistelmät oli rakennettu ajatuksella ja raaka-aineita kunnioittaen.
Keittiöntervehdyksenä saimme eteemme tapioka-vuohenjuustopallurat, jotka syötiin käsin. Ihana rapsakkuuden ja pehmeyden yhdistelmä.
Raakaa kalaa, joka hurmasi minut muttei siskojani. Sain syödä kaikkien annokset.
     
Uppomunan kastike kaadettiin pöydässä. Todella kaunis annos vai mitä?
päivän kala
Black angusta maistuvana pihvinä ja mm. paputahnaa. Vihreä tiplu lautasen reunalla oli varoen lisättävää maustetta. 
Pääkokki Raphaël Rego tutkii tarkkana juuston leikkaamista.
Tohotettua juustoa ja raikasta sorbettia.

Oka oli sympaattinen ravintola, jossa kaikki toimi hienosti! Hinta-laatusuhteesta voi kerrankin sanoa naurettavan halpa. Iltani maksoi ruokien osalta 35 euroa ja osuuteni viinipullosta oli puolet maksaen 13 euroa. Vedestä veloitettiin 5 euroa per pullo. Menisin ehdottomasti uudestaankin ja voin suositella lämpimästi myös teille!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Pariisi siskoseurassa

Tämän reissun alkusysäys ei ollut iloinen. Se kuitenkin näköjään tarvittiin, jotta lähdimme matkaan. Nuoremman pikkusiskoni haave on jo pitkään ollut päästä Pariisiin ja sinne me suuntasimme pitkälle viikonlopulle kolmen naisen voimin.

Siskoille Pariisi oli aivan uusi paikka. Minä olin kaupungissa kolmatta kertaa, joskin ensi kertaa ilman lapsia. Laiskanleppoisat päivämme yhdessä kuluivat ihan liian nopeasti! Tallailimme pitkin katuja, suhasimme metrolla, otimme lasillisen siellä täällä ja tuolla. Ihastelimme niska väärällään parvekkeita ja koristeellisia rakennuksia. Herkuttelimme ankalla, simpukoilla ja macaroneilla. Kuvasimme kukkivia puita ja hotellin ikkunasta avautuvaa kaupunkimaisemaa. Kävimme katsastamassa nähtävyyksistä niin kirkkoja kuin Moulin Rougenkin. Pysähdyimme hyväksi toviksi kuuntelemaan katusoittajia. Ihastelimme lämmintä aurinkoa ja ranskankielen kuulemista. Tiirailimme terassin ohi tallustavia ihmisiä, ihmettelimme Montmartren taiteilijoita ja juttelimme korutaiteilijan kanssa. Pelästyimme yöllistä palohälytystä joka paljastui onneksi turhaksi. Lauloimme Adelea Seinen rannalla. Nauroimme, joimme, söimme ja pikkuisen itkeä tirautimmekin. Sanalla sanoen siis nautimme toistemme seurasta ja Pariisista koko sydämellämme!



  











Kävimme lauantaina ihanalla illallisella Oka:ssa. Siitä myöhemmin lisää.  

Kiitos siskot reissusta. Olette superrakkaita!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kylässä nautiskelemassa

Toisinaan on vallan ihanaa istahtaa kylässä pöytään, turista ja syödä ihan rauhassa. Pääsiäisenä saimme kutsun Nellen perheen luo. Sinne mennessä eivät odotukset ole kovin alhaalla. Kovasti olivat nähneet vaivaa tälläkin kertaa! En oikein osaa sanoa mihin ruokaan ihastuin eniten. Oliko se viikunaleipä kotijuustolla, pistaaseilla ja hunajalla vai savustetuista valkosipuleista tehty keitto joka nautittiin karitsankielen ja mustavahakassipsien kanssa? Ideana itsekuivatut viinirypäleet oli ihan huippu! Kaikki oli taas kovasti hyvää ja nautinnollista, myös seura.  

Menu linkkeineen löytyy Siskot kokkaa-blogista, sopii ihastella huokaillen. 





perjantai 24. huhtikuuta 2015

Parsaa kiinalaisittain


Ihana, erilainen lisäke parsasta. Nopeasti kokoonsaatettava setti on hyvin kiinalaisen makuinen. Meillä on tehty tätä jo useasti lehtikaalilla, parsalla tai näitä yhdistämällä. Napakan rapsakka parsa todella nauttii osterikastikekylvystä!

PARSAA OSTERIKASTIKKEELLA

noin 6 vihreää parsaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl maapähkinäöljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl osterikastiketta

Pilko parsojen tyvestä puumainen osa. Tarvittaessa kuori parsat. Pilko suupaloiksi, isot halkaisten.
Huuhtele, kuivaa ja revi lehtikaali suupaloiksi.
Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna pannu ja kaada öljy pannuun. Lisää joukkoon valkosipuli ja freesaa hetki. Älä anna ottaa väriä. Lisää pannulle parsa ja muut aineet. Kypsennä muutama minuutti niin että parsat ovat todella napakoita.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pilalle menneet juhlat?

"Kauheeta jos mun juhlat menee pilalle!" tuumasi ekaluokkalainen kun kärräsimme pitkin markettia ostosten perässä. "Miten ne nyt pilalle menisivät?" tuskailin minä jäätelöhyllyllä kun sitä toivottua makua ei löytynytkään. "No jos siellä ei ole lainkaan meteliä." jatkoi selkeästi huolestunut pikkuneiti. Äiti lupasi järjestää juhlaan meteliä jos sitä ei luonnostaan tulisi, mutta turhaa oli pelko. 

Tytsy suunnitteli taas itse tarjottavat. Hyvän ystävän 8-vuotis synttäreillä oli ollut rahkatäytteinen, tosi herkullinen kakku, joten hänen äidiltään pyydettiin siihen resepti. Kuorrute tehtiin meillä kermavaahdosta, joka väritettiin vaaleanpunaiseksi punajuurijauheella. Kakun tyttö tilasi kahdeksikon muotoisena heti kun huomasi minun tuovan senmuotoisen muotin Köpiksen reissulta
Suolaiset tikut olivat myös pakollisena juttuna tytön juhlatarjottavissa. Niihin piti tulla ainakin arjen lempijuustoa, laktoositonta Arlan Natura kermajuustoa. Tyttö pilkkoi seivästettäväksi myös paprikaa ja nakkipaloja, sekä kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. Niin ikään tikutettavat lihapullat olin paistanut jo edellisenä päivänä Nettilihan koemaistiin lähettämästä rotukarjan jauhelihasta. Tyttö antoi palautteena kehuja lihapullien herkullisesta mausta. Onneksi, sillä tapojeni vastaisesti paistoin parikin koepullaa ennen kuin olin tyytyväinen suola ja pippuritasapainoon. 

 Kakun nompparellikoristelun jälkeen apulaisleipuri sai nuolla vatkaimet, tietysti!
Arki-iltakemut onnistuivat hienosti! Kaikki kutsutut pääsivät mukaan juhlimaan.
Tarjottavat riittivät hyvin. Sitä toivottua meteliäkin tytöt saivat kiitettävästi aikaan. 

Piñatakin  onnistuttiin mätkimään puhki.

Ihana synttärisankari sai arvoisensa juhlat. 

***
yhteistyössä ARLA

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Herz & Niere Berliini - ruokaa sisäelimistä

Jos oli Berliinissä Tim Rauen seinällä erikoista taidetta, niin kovin kylmäksi ei jättäny myöskään Herz&Niere. Välillä saa ihmetellä että mistä ravintoloitsijat keksivät ja löytävät ravintolansa sisustuksen. Sisustus on kuitenkin osa ravintolakokemusta, joten hyvä että siihen on panostettu. Ja taiteenhan pitää herättää ajatuksia, joten ainakin minä jäin hetkeksi miettimään mitä tässä kuvassa tapahtuu. No, mutta syömäänhän tänne tultiin, eikä taidenäyttelyyn. 
Ulkoa päin Herz&Niere oli siisti kellariravintola. Arki-iltana sain olla avaamisaikaan ensimmäinen asiakas ja lopulta sain olla noin tunnin verran ainoa asiakas kunnes väkeä alkoi saapua. Herz&Niere valikoitui illalliskohteeksi koska käyttävät raaka-aineina sisäelimiä ja noudattavat "nose to tail"-ajattelua. Ravintolan nimi suomennettuna on Sydän&Munuainen. Olisiko seinäjulisteessa ajateltu esiteltävän myöskin päätä ja häntää?

Herz&Nieren maistelumenuussa on seuraavat vaihtoehdot:
3-8 lajia tai enemmän
- ilman sisäelimiä, kalaa ja lihaa
- vain sisäelimiä
- ilman tai sisäelinten kanssa, määrittele lukumäärä itse
- kasvisvaihtoehtoja
Hinnoittelu on 38 euroa kolme ruokalajia ja lisälajit 9 euroa kappale.
Päätin ottaa kahdeksan ruokalajin yllätysmenuun johon puolet sisäelimistä. 
Alkuun toivat erilaisia talon leipiä: tummaa, vaaleaa, rinkelitaikinasta (Pretzel) sekä kurpitsansiemenöljyllä maustettua voita. Ensimmäinen annos oli briossin välissä foie grasia, makeaa sipulia, sieniä. Kaveriksi Johannishof Pfalz Trocken Riesling 2003. Huh mikä avaus! Tähän tyyliin en ollut foie grasia maistanutkaan.  
Seuraava annos oli hiukan lattea, vaikka ihan hyviä yksittäisiä perusmakuja. Marinoitua lohta, suolakurkkua, avokadotahnaa, viinietikassa marinoitua saksanpähkinää. Saksanpähkinät olivat hauskan värisiä marinoinnista johtuen. Tälle ja seuraavalle kala-annokselle tarjosivat valkoviiniksi Stigler Grauburgunder Spätlese Trocken, Ihringen Winklerberg 2010. 
Nyt oli vuorossa jotain vaaleaa kalaa. Paistopinta oli rapsakka, kaverina hapankaalia ja maukasta soosia. Hyvä jälkimaku ja hapot, suolat sekä makeudet tasapainossa.
Seuraavana tuotiin eteen kateenkorvaa, miniomenaa, selleriä, valkoista retiisiä. Päälle suihkutettiin ravintolan itse puolivuotta tekeytynyttä viinietikkaspraytä (huomaa pullo kuvan ylävasemmalla). Taas oltiin asian ytimessä. Loistavaa kokkaamista ja hienot maut. Omaa parin hehtaarin kokoista viinitilaansa pitävän 23-vuotiaan Matthias Warnungin Etsdorf Grüner Veltliner 2011 valkoviini oli kaveri tälle ruualle. Hyvä paritus.
Tykitys jatkui. Nyt ankan sydäntä ja maksaa kera "joisin tätä ämpärillisen"-tyyppisen kastikkeen kanssa. Sikahyvää ankkaa.  
Oi oi. Punertavia munuaisia kuudentena annoksena. Tällaisten takia tänne tulin. Miksi en hullu ottanut koko menuuta sisäelimistä, arkailija. Vasikanmunuaiset lepäsivät linssien, fenkolin ja salaatin päällä. Mukana taas kastiketta ja hiukan tuoretta korianteria. Tälle ja seuraavalle pääruualle oli Pinot Noiria Ranskasta:  Dubreuil-Fontaine Pommard Epenots 1er Cru, 2013. 
Ähky alkoi vaivata. Kyllä iso mies silti jaksaa kyyhkynrintaa syödä, varsinkin kun kaverina on punasipulipyreetä, kukkakaalia, parsakaalia ja lehtikaalia. Kokki taitaa soosien keittämisen. Suola ja kirpeys oli minun makuuni. 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin herkuttelu. Jälkkäriviininä toimi 2011 Riesling Goldkapsel Auslese Edelsüß - Fendt Weinfamilie. Hyvää kuten Riesling aina, myös jälkkäriviininä. Sen sijaan jälkiruoka oli hienoinen pettymys. Oli makeaa, kylmää ja tuoretta. Tarjoilija kertoi annoksessa olevan mm. "Buchteln". En ymmärtänyt sanaa ja tarjoilija kirjoitti tuon sanan minulle muistiin. Wikipedian mukaan Buchteln on jotain pullan tyyppistä. En tiedä mikä osuus jälkkärissä oli pullaa. Hiukan hämmentävä lopetus.
Laskun kanssa toivat kuitenkin vielä itse tekemiään konvehteja, joista sain neljästä mausta valita kolme. Nämä saivat taas hymyn korviin. Menu maksoi 83 euroa, vesi 6 euroa, neljän viinin paketti 49 euroa ja jälkkäriviini vielä 9,5 euroa. Kaikelleen siis 147,50 euroa. Yhtä kala-annosta ja jälkkäriä lukuunottamatta loistava suoritus ja hintansa arvoinen. Aiemmin esitellyn Mogg & Melzerin tapaan myöskään täällä ei käynyt maksuvälineenä kuin käteinen tai EC-kortti, ei siis pankkikortit tai muut luottokortit.

Todella iso suositus tälle ravintolalle jo pelkän nose to tail ajattelun takia. Hauska yksityiskohta oli heti visiitin alussa kun saavuin ravintolaan yksin. Tarjoilija toi kaksi ruoka-alan lehteä luettavakseni, kun minulla ei ollut juttuseuraa. Tarjoilu pelasi hienosti ja oli ystävällistä. Illan aikana ravintolaan saapui lopulta noin 15 henkeä. Sijainti on hiukan sivussa, mutta metrollakin pääsi riittävän lähelle. Herz&Niere oli esillä taannoin Kauppalehti Option Berliini koosteessa ja siinä todettiin että ilmeisiä esikuvia Herz&Nierelle ovat St John Lontoossa, Ribouldinque Pariisissa ja Viva M'Boman Brysselissä. Nämä pitää muistaa jos niille huudeille tulee matkattua.

HERZ&NIERE
Fichtestrasse 31
10967 Berlin
Blog Widget by LinkWithin