tiistai 25. heinäkuuta 2017

Yyteri on paljon enemmän kuin sen hiekkaranta

 
Porin Yyteri ja muu Meri-Pori on etenkin kesällä ja hellekelillä ihan mahtava Suomiretkeilykohde. Tyttäremme kummit ovat kutsuneet meidät iloksemme useampana kesänä mökilleen aivan Yyterin kylpylähotellin kupeeseen. Ensikertalainen voisi luulla Yyterilomailun olevan pelkkää hiekkaa ja vettä (mikä löhöilijöille suotakoon), mutta alueelta löytyy paljon muutakin. Tässä meidän tärppimme Yyterilomaan:


YYTERIN HIEKKARANTA

Kuusikilometrinen hiekkaranta on kesällä kutsuva kohde niin piknikoijille, uimareille, lautailijoille kuin auringonottajillekin. Matala ranta on kiva ihan pienillekin muksuille. Omat osuutensa löytyvät nudisteille, rantalentispelaajille ja koirillekin.
Horisontissa siintävät isot rahtilaivat kontteineen, jolloin ei voi välttyä laulamasta mielessään porilaisen Dingon Rio Ohoi!-biisiä. 
Talvella Yyterissä on kiva käydä laskemassa pulkalla.

YYTERIN UIMALAMMET

Upean hiekkarannan lisäksi kävelymatkan päässä hotellilta löytyy kaksi kivaa lampea, jossa jo uimataitoiset lapset voivat leikkiä merta lämpimämmässä vedessä. Fatijärvellä on köysiä joiden kanssa sopii hyppäyttää itsensä järveen. Ruutujärvellä on iso trampoliini lammen keskellä. 

RETKEILYREITIT

Yyterin maastossa on hauska lenkkeillä vaihtelevassa, kauniissa maastossa. Ystäväni ja minä teimme Simo-koiran kanssa lenkin Herrainpäivät niemeen. Maasto vaihteli hiekasta kuivan mäntyiseen metsäpolkuun ja rantakivikosta vehreään, luonnontilaiseen metsään. 

 SEIKKAILUPUISTO HUIKEE

Jos ja kun haluat haastaa itsesi, suuntaa seikkailupuisto Huikeen köysiradoille Yyteri Beach Lomakeskuksen viereen. Kolmesta kymmeneen metrin korkeuteen rakennetut köysiradat sisältävät monenlaisia haasteita keinuvista alustoista ja kiipeilystä trapetsitaiteiluun. Lapsemme pitivät eniten köyden varaan liukumaan heittäytymisestä, joita tarjosi tosi paljon varsinkin #7 Liuku-rata.
Huikeessa sinun pitää keskittyä, voittaa jännityksesi ja käyttää voimiasi hauskaa pitäen. Monessa kohtaa pitää ylittää itsensä, mikä tuntuu suorituksen jälkeen vallan mahtavalta. 

KONSERTIT JA TAPAHTUMAT

Yyterissä on monia eri tahoja, jotka järjestävät tapahtumia ja konsertteja. Me kävimme joraamassa Martti Servon keikalla Laguunissa (sillä saatuvilla oli sellainen ylellisyys kuin lapsenvahti viereisestä mökistä). Samaan aikaan käynnissä oli myös Surfviikko, purjelautailukilpailut ja hotellilla oli koko viikonlopun kestänyt Elvis Faniclubin tapaaminen.
Tapahtumiin voi tutustua VisitYyteri sivustolla, VisitPori facesivulla ja alueen ravintoloiden omilla sivuilla.

MERRY MONK GASTROPUBI, REPOSAARI

Yhdelle lounaalle suunnistimme noin vartin ajomatkan päähän Reposaaren Merry Monkiin, paikallisittain Merimunkkiin. Tämä gastropub tarjoilee todella kehuttua fish & chips-annosta käyttäen päivän kalasaalista. Mehevät hampurilaiset ovat myös kiiteltyjä. Herefordin liha niihin tulee lähitilalta Kuuminaisista.
Maistoimme tietysti nämä molemmat paikan klassikkoannokset, jolloin hampurilaiseen tuli majoneesin, salaatin, punasipulin ja tomaatin lisäksi sinihomejuustoa ja ihanan makeaa kiirastuli - eli chili-paprikahilloa. Kokonaisuus oli erinomaisen hyvä, joskin hampurilaisen pihvi oli kysymättä kypsennetty ihan kypsäksi asti. Silti pihvi oli mehevä ja maistuva. Perunat olivat pinnalta rapeita ja coleslaw pehmoisen maistuvaa. Kalassa oli tempurapanerointi tyylinen ohut ja rapea kuori. Suolaa oli kalassa tarpeeksi. Gastropubia on kiitelty myös kivasta olutvalikoimasta. 
Merenrantasijainti on hieno, joskin ruokailuterassi on rakennettu toiselle puolelle taloa. Paikka oli sisältäkin viihtyisän rento. Kassapalvelu oli vierailupäivänämme yltiöhidasta, mutta muu palvelu hymyilevää ja ripeää. 
Pidimme paikasta kovasti koko porukka, lapsia myöden. 

POP UP KAHVILA TYRNIÄ JA TYRSKYJÄ, REPOSAARI
Todellisena sokerina pohjalla pitää mainita viehättävän herkullinen kahvila Reposaaressa, kävelymatkan päässä edellämainitusta Merry Monkista. 
Tyrniä ja tyrskyjä-blogistakin tunnettu Sari Kalliomäki on pistänyt Ukkonsa kanssa pystyyn ainakin kolmatta kesää peräkkäin pop up kahvilan Porin Reposaareen, joka kantaa taitavan leipojan blogin nimeä. Peruskahvin ryystäjänä erikoiskahvien määrä hämmästyttää (eikä ainoastaan määrä, zebra mochasta en ole koskaan ennen kuullutkaan).
Kirkkokadulla, päiväkodin tiloissa on vain yksi sisäpöytä, mutta ulkona auringonpaisteessa monta lisää. Kysyessämme ahkeroivalta vaan ei kiireisen oloiselta pariskunnalta mitä tapahtuu sadepäivinä, he helähtivät sydämelliseen nauruun: "Ei Reposaaressa sada kesällä!". 
Halusin ehdottomasti maistaa kahvilan suosituinta annosta, lasiin koottua juustokakkua talon hillolla. Se oli ihanan tuhtia, rakenteeltaan juuri sopivaa pehmeän ja kiinteän väliltä. Valtava kakkupala jaettiin useamman ihmisen kesken. Maistoimme myös makeaa vadelmasimaa. Kaikki on todella hyvää! Parasta oli kuitenkin iloinen asiakaspalvelu: tilaukset tuotiin tarjottimella pöytään ja kahvia tultiin kaatamaan lisää ilman erillistä toivetta. Hinnat olivat myös hyvin maltilliset. 
Tour de Räpsö-kierrokselle osallistuneet kukkahattuiset naiset polkivat ohi pyörillään, aurinko helli ja nauru raikui. Mitäs sitä kummempaa voi kesähetkeltä toivoa. 

Jos sinulla on suosituksia Yyterin suunnalle, 
ottaisimme ne ilolla vastaan kommentteihin seuraavaa retkeä varten. 

Tervemenoa itsekin nautiskelemaan Yyterin suunnalle!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Erittäin hyvä hampurilaissämpylä

Tämän hampurilaisen olisi hyvin voinut nimetä Hakaniemen Halli-hampurilaiseksi, sillä innoituksensa se sai juurikin hallista. Näimme Reinin lihatiskillä brisketistä jauhettuja valmiita pihvejä, joita halusimme kovasti maistaa. New Yorkin Spotted Pig-ravintolassa nautiskelleina halusimme kotitoisintaa heidän hittihampurilaisensa, jossa lihan lisäksi oli täytteenä vain Roquefort-sinihomejuustoa. Juustoherkut haettiin tietysti hallissa Lentävän Lehmän tiskiltä. 

Gourmethampurilaisiin leivottiin toki sämpylät itse. Toimiva ohje löytyi CampaSimpukka-blogista, ohjeen ollessa alunperin Jonnan Suolaa ja hunajaa-blogista. Kohotuskärsivällisyyyttä vaativa ohje löytyy postauksen lopusta. 
Hampurilaisten keralle paisteltiin keittämällä esikypsennettyjä perunoita lohkon muodossa. Parilalla ne saivat mukavan rapsakan pinnan.
Pihvit päätyivät grilliritilälle ja ne kypsennettiin jättäen keskeltä punaiseksi. Myös halkaistut hampurilaissämpylät lämmitettiin ja raidoitettiin grillissä. 
Lasten hampurilaissämpylät täytettiin heidän toiveestaan pihvillä, paksulla cheddar-palalla ja tomaatilla.
Lohkoja dippailtiin itsesurrautettuun majoneesiin
Hampurilaisista tuli ihan hurjan hyviä, vaikkei nyt ihan yhtä hyviä kuin Spotted Pigissä. Ironmankin suosittelee.

HAMPURILAISSÄMPYLÄT

6 isoa

3,75 dl maitoa
15 g kuivahiivaa tai 50 g tuorehiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g voita
ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lämmitä maito. Laita kaikki raaka-aineet kulhoon ja sekoita. Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ainakin 10 minuuttia. Laita taikina takaisin kulhoon. Peitä liinalla ja anna kohota puoli tuntia. 
Laita uunipellille leivinpaperi. Kumoa taikina pöydälle. Leikkaa taikina kuuteen osaan. Pyörittele taikinasta palloja ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paina palloja hieman litteämmiksi. Peitä ja kohota nyt 1,5 tuntia. 
Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Capperi ja gourmetpizza

"Täällä ei ole tullut ennen ajeltuakaan", tuumaa Jukka kun auton gps johdattaa meitä kohti kehuttua, vasta tänä keväänä Helsingin Oulunkylään avattua pizzeria Capperia. Napolissakin pizzaa natustaneina kriteerit tuon italialaisen herkun suhteen ovat nousseet kokemusten myötä, eikä perussetti enää jaksa hetkauttaa. Ilolla onkin tullut seurattua aitojen pizzerioiden esiinmarssia Suomessa.
 
Olemme tehneet varauksen Capperiin lounaalle, sillä jostain luimme sen olevan välttämätöntä. Sisään kävelemälläkin pöytä olisi saatu, mutta kuulemma varsinkin iltaisin ravintolasali täyttyy herkästi. 
Capperissa taikina valmistetaan italialaisesta kylmäjauhetusta täysjyvävehnästä tuntitolkulla kohottaen. Tarkkaan valikoidut mozzarellat ja tomaatit sekä muut raaka-aineet tuodaan myös Italiasta. Pizzoja paistetaan alle minuutti aidossa napolilaisessa pizzauunissa. 
Edullisemmat lounasvaihtoehdot eivät nyt saaneet meiltä kannatusta, sillä listalta löytyi houkuttelevampia vaihtoehtoja. Lapsemme ottivat margheritat (10,50 e), toinen keittokinkkulisällä. Jukan Diavola Calabrese  (14 e) sisälsi mukavan mausteista makkaraa.

Minä halusin ehdottomasti maistaa vasta tuolloin päivän listalla ollutta sitruunapizzaa. Pohjataikinaan oli leivottu mukaan sitruunankuorta ja sitruunaa löytyi myös muiden pizzatäytteiden- mozzarellan, kylmäsavulohen ja katkarapujen - joukosta. Sitruunapizzasta sai pulittaa 24 euroa, mutta se on mielestäni hintansa arvoinen. Ihanan raikas, tosi kesäinen pizza tarjottiin näyttävästi sitruunakukan kanssa, josta sopi puristaa vielä lisäsitruunaisuutta pizzan ylle. 

Juomavalikoima täydensi pizzakokemusta italialaisuudellaan: tyttäremme ihastui Galvaninan luomucolaan, Jukka otti makunautintoa kiitellen Peronin Nastro Azzurro olutta ja minä suositeltua italialaista valkoviiniä. 

Tarjoilu Capperissa oli kiireettömän ystävällistä. Kesälauantaina oli hauska seurata vastapäisen kirkon häähumua, jota ehdimme tiirailla kahden parin verran. 

Lounaamme hinnaksi neljällä pizzalla ja juomilla tuli 77,40 euroa. Suosittelemme Capperia lämpimästi aidon pizzan ystäville. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Spotted Pig -parasta perunamuussia ikinä


Spotted Pig on palkitun April Bloomfieldin ravintola NewYorkissa. Halusimme sinne ehdottomasti luettuamme suositukset Siskot kokkaa Nelleltä ja Kulinaarimurulan Jaanalta. Greenwich Villagessa sijaitseva gastropubi menetti tänä vuonna pitkään pitämänsä Michelin-tähden, mutta tuo ei meidän vierailuintoamme latistanut. 

Spotted Pig ei ota lainkaan pöytävarauksia, vaan sisään lampsitaan toivoen mahdollisimman nopeasti vapautuvaa pöytää. Me ehdimme siemailla yhdet ihanat drinkit yläkerran baarissa ennen pöytään ohjaamista. 
Herkulliselta listalta oli vaikea päättää tilattavia ruokia. Lopulta päädyimme melko sekalaiseen settiin ihan vaan maistamishalukkuuksien mukaan annoksia jakaen. 
Possunkorvasalaatti houkutteli meitä eksoottisella ruhonosallaan, joten sitä oli pakko saada. Possunkorva tarjottiin kirpsakkakastikkeisen vihersalaatin kanssa kokonaisena palana. Mietin siinä herkkua haarukoidessa että tätä pitää kokeilla kotonakin. Edelliset possunkorvaakin sisältäneet kokeilut eivät ole menneet ihan nappiin, mutta josko tällaisena ihan yksinkertaisena versiona homma onnistuisi. Reseptikin löytyy April Bloomfieldin kirjasta "A girl and her pig".
Melkein joka pöytään kannettiin roquefort-hampurilaisia, joten tunsimme itsemme melkein pakotetuiksi tilaamaan sellaisen. Onneksi tilasimme! Sämpylä ja pihvi oli oivallisesti hiiligrillattu lihan kypsyyden ollessa juuri toivotun punainen, enemmän raaka kuin kypsä. Tämän lisäksi hampurilaisessa oli ihanan pehmoista ja maistuvaa sinihomejuustoa juuri sopivanlaisesti, joskin Jukka olisi kuulemma pystynyt vahvempaankin makuun. Keralla tarjotut "shoestring" perunat olivat hauskannäköinen, rapsakka lisä. 
Skirt steak tarjottiin rucolasalaatin kanssa valmiina paloina. Hyvää oli tämäkin, mutta ei päässyt muiden ylistettävien annosten tasolle. 
Skirt steakin keralle tilasimme perunamuussia, koska luulimme saavamme lihan pihvin muodossa. Voihan pojat! Vaikka kaikki Spotted Pigissä oli todella hyvää "roasted mashed potatos with kale and cabbage" räjäytti potin. Muussin potut oli ilmeisesti kypsennetty paahtamalla, jonka jälkeen ne oli muussattu voita säästelemättä. Mukaan oli suikaloitu lehtikaalia ja varhaiskaalia, mikä kutkutteli makuhermoja entisestään. Kokonaisuus oli niin tolkuttoman hyvä, että tuumasimme sen olevan tähänastisen elämämme parasta perunamuussia.
Tarjoilu oli koko iltamme ajan rentoa ja asiantuntevaa. Juomasuositukset osuivat ihan nappiin niin viinin kuin oluenkin osalta. Ainoa negatiivinen asia koko paikassa oli valtava meteli, joka haittasi jopa keskustelua pöytäkumppanin kanssa.

Iltamme ruokineen ja juomineen ennen tippiä maksoi 150 dollaria. 
Suosittelemme todella lämpimästi Spotted Pig gastropubia huolellisesti mietityn, rennon ruuan ystäville!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Grillattu munakoiso aasialaisittain

Pidempään blogiamme lukeneet tietävät,että  minulla on krooninen himo munakoisoruokiin. Niinpä huomatessani grillissä pehmeäksi muhitetun, aasialaisittain maustetun munakoison ohjeen Glorian ruoka & viini lehdessä 4/2017 halusin ehdottomasti kokeilla niitä. 

Lopputulos oli jopa parempi mitä olin uumoillut. Tahnamaisen pehmeäksi kypsynyt munakoiso sisälsi paljon makua, joskin Jukka suurena hoisin-kastikkeen ystävänä kaipasi tämän maustekastikkeen esilletuloa voimakkaammin. Tuore tomaattihakkelus ja korianteri toivat kokonaisuuteen kivaa raikkautta. 
Munakoiso kypsennettiin kahdessa osassa, ensin kokonaisena ja sitten avattuna mausteineen. Puugrillimme on kuin tehty tätä kypsennystapaa varten. Alussa liekit nuolivat munakoison pintaa paahtaen sen. Avattu koiso laitettiin sitten hiillokselle kypsymään.

Meillä munakoiso tarjottiin lisukkeena muun grillisetin ohella. Tämä ruoka pärjäisi silti hyvin itsekseenkin vaikka hyvän leivän kanssa nautittuna. 

GRILLATTU MUNAKOISO

kahdelle

1 iso munakoiso

maustekastike:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tomaattipyreetä
½ rkl sweet chili-kastiketta
½ tl suolaa

päälle:
reilusti korianteria
1 tomaatti

Kuumenna grilli. Laita munakoiso kokonaisena suoraan hiilloksen päälle tai ritilälle niin että liekeit paahtavat munakoison pinnan rapeaksi. Kääntele munakoisoa niin että se paahtuu kauttaaltaan. Nosta pois jäähtymään.

Viillä munakoison kylkeen syvä viilto niin että saat avattua sen kuin kirjan. Tähän asti voit valmistella munakoison vaikka etukäteen. 

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Yhdistä kaikki maustekastikkeen ainekset. Sivele kaikki kastike munakoison sisäpinnalle. Siirrä takaisin kuumaan grilliin. Kypsennä noin 15 minuuttia, jotta kastike imeytyy munakoisoon. 

Kuutioi tomaatit. Hienonna korianteri. Ripottele kuumien munakoisojen päälle. 

Blogista löytyy myös toisenmoiset, yhtälailla herkulliset aasialaiset munakoisot, jotka näin kesällä voi kypsentää grillissä. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Takashi, New York - raakaa maksaa ja kiveksiä

Yksi jo kotoSuomessa kiinnostavaksi merkitty ravintola New Yorkin reissua varten oli japanilaisia ja korealaisia makuja yhdistävä Takashi. Suosittelijoista löytyvät niin Kulinaarimurulan Jaana kuin Bourdainin Anthonykin. Takashi tarjosi meille paljon uusia, hienoja makuelämyksiä rennossa ympäristössä. Se teki meidät enemmän kuin tyytyväisiksi.

Kahden hengen seurueemme ei voinut etukäteen tehdä varausta ravintolaan, joten suunnittelimme päivämme niin että olimme ravintolan auetessa oven takana kytiksellä. Pääsimme istumaan "kokin tiskille", josta oli mielenkiintoista seurata annosten valmistelua ja esillepanoa. 

Ravintola toimii yakiniku-tyyliin eli saat valtaosan raaka-aineista eteesi raakana ja kokkaat ne itse kypsiksi pienessä grillissä. Annosten valinta listalta oli vaikeaa, sillä kiinnostavaa oli niin paljon. Ohitimme suosiolla pihvit ja fileet tähdäten erikoisempiin, meillä harvinaisesti tarjottaviin ruhonosiin.
 
Alkuun saimme etemme ituja, kaalia ihananmakuisella kastikkeella ja elämäni parasta, rapsakkarakenteista kimchiä.
Suurena maksafanina Jukka halusi ehdottomasti maistaa raakana tarjottua maksaa. Mies huokaili ihanaa makua ja rakennetta, minulle se oli hieman liian tuhti. 
Ihanan rempseä nuori tarjoilijaneitokainen toi meille lautanen kerrallaan ruokaa kertoen niistä selkeästi antaen myös syömisohjeet - mitä dipata minnekin ja missä järjestyksessä. Hän antoi myös tarkat grillaamisohjeet, joita me noudatimme kännykänkellon tarkkuudella. Ajastus olikin tarpeen, sillä oli mahdotonta arvioida miten pitkä aika on kolme minuuttia kun herkkua oli nenän edessä tuloillaan. 
Seuraavaksi maistoimme magnolianlehdellä grillattua annosta, joka sisälsi mustekalan musteella värjättyä riisiä, yuzu-sahrami-aiolia, merilevää ja misomarinoitua kateenkorvaa. Aluksi haastavalta maistunut annos muuttuikin herkuksi, kun sai syömäpuikotettua kaikkea kerralla. 
Grilliin päätyi myös tämä lajitelma herkkuja: keskellä kateenkorvaa, grillissä jo sydäntä, etualalla tumma maksaa ja loput ovat ensimmäistä ja neljättä mahalaukkua. Kaikista muista paloista pidimme oikeine kypsyyksineen kovasti, mutta rasvaisempi neljäs mahalaukku purkkaantui. 
Katsellessamme nuoren sushimestariksi tituleeratun miehen suorittamaa naudankielen trimmaamista, kiinnostuimme tästä annoksesta kovasti. Raaka kieli kuorittiin terävällä veitsellä ja samalla poistettiin muut ylimääräiset, rustoiset osat ja kielen kärki. Jäljelle jäi lihasta täynnä oleva tasainen pötkylä, josta sitten leikattiin ohuita pyöreitä siivuja. Makua kielipalat saivat seesaminsiemenistä- ja öljystä sekä valkosipulihakkeluksesta. Paiston aikana päälle puristettiin vielä sitruunamehua. Ohuita siivuta grillattiin 40 sekuntia per puoli, jolloin tuloksena oli upearakenteinen, maukas liha. 45 sekuntia grillaantunut liha oli jo purkkaa. 
Kuultuani kiveksiä löytyvän listalta halusin ehdottomasti maistaa niitä. Jukka tuumasi että kyllä hänkin voi Pride-päivän huumassa muutamat kivekset tunkea suuhunsa. Härän kivekset oli valmistettu etanapannutyyliin shisovoin ja valkosipulin kanssa. Nimenäkin komeili "testicargot". Kuvassa syömäpuikkojen kärjessä on annospala kivestä, puolikas kokonaisena keitetystä. Ulommainen reuna oli sitkeää, sisus sensijaan vaikeastikuvailtavan tiivistä mutta kuitenkin ryynistä. Ei näistä meille mitään herkkua tullut mutta mielenkiintoista oli syödä - astia tyhjäksi tottakai. 
Takashireissu verotti meiltä ruokineen, sake-lasillisella ja kahdella olutlasillisella 149 euroa + tipit. Olimme elämys-, maku- ja hinta-suhteeseen oikein tyytyväisiä.

Laskun kanssa saimme hassusti purkkaakin. Mietimme, milloin oikein viimeksi onkaan tullut syötyä levypurkkaa.

Blog Widget by LinkWithin