sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Restaurant 44, Berliini

Olen käynyt Berliinissä useaan kertaan ja aina hiukan eri puolilla kaupunkia. Tällä kertaa yhden illan matka osui Tiergartenista lounaaseen. Alueen tunnetuimpia nähtävyyksiä lienee Berliinin eläintarha ja aloituskuvassa näkyvä Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirche). Tämä alue osoittautui aika hyväksi ravintoloiden suhteen, sillä Michelin Guide esittelee yli kymmenen ravintolaa lähistöltä.

Valitsin illallispaikaksi Swissotelin yhteydessä olevan, 44 nimisen ravintolan. Restaurant 44 on saanut Michelin Guidelta Bib Gourmand arvon vuonna 2017. Ravintolasalista oli näkymä koko keittiöön. Kyseisenä iltana asiakkaita oli vain kourallinen. 
Alkuun tuotiin lämpimiä leipiä: bretzelin makuista, aprikoosimaustettua, sekä sipuli-pähkinäleipää. Levite oli maustettu tomaatilla.
Keittiöntervehdys lupaili hyvää: rapeaa röstiä, naudan paahtopaistia, valkosipulista moussea ja yrttiöljyä. Todella herkullista ja suutuntumat olivat kohdillaan.
Alkupalaksi valitsin kauden listalta kurpitsakeiton. Lautasella oli päärynäsosetta, raclette juustoa, kuivattua savulihaa ja pähkinää, sekä paahdettuja kurpitsansiemeniä.
Keitto kaadettiin päälle.
Varsin maukas ja tuhti keitto. Ruokajuomana 2015 Schloss Johannisberger Riesling. Alko määrittelee viinin seuraavasti: Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hedelmäinen, aromikas. Sopi hyvin kurpitsakeitollekin.
Tartarin ystävänä otin seuraavaksi kokeiluun 44:n menun sveitsi erikoisuuksista tartaria. Annoksen päälle tuli "Swiss truffle", sveitisläistä tryffeliä, eli vahvaa ja kovaa juustoa lastuina. Kiva ja erilainen lisä tartariin. Annoksessa oli lisäksi viiriäisenmunankeltuainen. Tartar ei sykähdyttänyt erinomaisuudellaan. Perussuoritus. Viininä Saleggi Merlot di Losone DOC. 
Pääruuaksi Sveitsi listalta cordon bleu, eli vasikanleikettä jonka sisällä oli juustoa. Ohessa kasviksia ja ranskalaisia. Maukasta ja laadukkaista aineksista koottu, sekä sopivilla kypsyyksillä varustettu annos. Annos näytti pieneltä, mutta alkupalojen kanssa olin jo aivan piukassa. Jatkoin samalla Saleggi Merlot di Losone DOC viinillä. 
En jaksanut jälkiruokaa ja jätin syömiset pääruuan jälkeen. Illallinen maksoi kaikkiaan 91 euroa. Kokonaisuutena ihan ok paikka. Ehkä maistelumenut loisivat kattavamman kuvan keittiön osaamisesta. Paikka oli kuitenkin helposti lähestyttävä ja saavutettavissa ilman pöytävarausta, joten mieti tätä vaihtoehtoa kun olet huudeilla.

Restaurant 44
Im Swissôtel Berlin
Augsburger Straße 44
10789 Berlin

maanantai 13. marraskuuta 2017

Ilmailua ja ruokaa isän kunniaksi

Koko perheemme rakastaa yllätyksiä ja touhukkaita juhlapäiviä. Sellaisen aika oli taas eilen kun juhlittiin Jukkaa isänpäivänä. Suunnittelimme päivästä lasten kanssa ilmailu- ja ruokapitoisen, sillä nämä asiat ovat kovasti innostavia isälleen.

Päivä alkoi sänkyyn tarjotulla brunssilla. Sängylle nostettiin leikkeleitä, katkarapuleipiä (savustetuilla katkaravuilla jotka tuoksuivat luotaantyöntäviltä), pekonia, juustoja, kinkkuleipiä, persimonia, salmiakkia ja Geishaa. Juomina itseoikeutetusti kahvia, kuplivaa ja tuoremehua. Hauskaa on, että nykyään lapsetkin onnistuvat merkittävällä panoksella suunnitteluun ja toteutukseen.
Brunssin jälkiruuaksi olimme leiponeet ajoissa pakkaseen hiukan isomman sorttisen puffet-kakun, sillä kyseinen jäätelö on isän herkkua. Ohjetta tulee myöhemmin, sillä varsinkin perheemme miesväestö ihastui kakkuun kovasti. 
Aamupäivästä suuntasimme Vantaalle lentokentän kupeeseen Ilmailumuseoon. Viimekäynnistä olikin vierähtänyt aikaa yllättävän monta vuotta. Jukka kierteli museota kuvaillen ja ihmetellen. Mieluisin nähtävyys miehelle oli Finnairin Convair, jossa voi kuulemma aistia menneiden päivien tuulia. 


Meidän piti mennä lakritsi- ja salmiakkimessuille Katajanokalle, mutta tungoksen ja jonotuksen pelottamina kävimmekin kahvilla ihanassa italiahenkisessä Signora Deliziassa.
Ja koska isän proseccohammasta kolotti, kävimme Kanavarannassa Skönessä lasillisilla pelaten myös Kimbleä.
Sieltä siirryimme pelaamaan Exite pakohuoneeseen. Olin etukäteen valinnut ja varannut huoneen, jossa meidän tulisi pelastaa kaapattu lentokone. Tytärtämme lukuunottamatta olimme pakohuoneessa ensimmäistä kertaa ikinä. Huoneeseen astumista ennen saimme muutaman vinkin ja ohjeita, mutta emme oikein osanneet ajatella mitä tuleman piti. Pelaaminen oli älyttömän hauskaa ja mukaansatempaavaa. Oli mielenkiintoista ratkaista eteen nousevia pulmia ja tehtäviä yhdessä.  Hurraaminen oli kovaäänistä kun yksi ongelma oli taas selvitetty. Lentokoneemme valitettavasti räjähti, mutta kysyessämme huoneen ohjaajalta tämä kertoi meidän olleen parin askeleen päässä pelastumisesta. Tästä jäi todellakin kipinä kokeilla jotain toistakin pakohuonetta!
Illalliselle autoilimme Töölöön ravintola Kuuhun. Vaihtoehtoja isänpäiväruokailuun ei jäänyt kovinkaan monta, sillä halusin nimenomaan illalliselle (en brunssille) sunnuntaina ja ilman valmiiksi mietittyä isänpäivämenuta. 

Kuu oli meille loistava vaihtoehto! Tunnelma oli rento ja asiansa osaava. Maut ja makuyhdistelmät olivat ihania. Lapsetkin löysivät listalta helposti itselleen mieluista syötävää. 

Alkupaloina tarjottu hanhi ja kananmaksa nauttivat todella vadelmabalsamicon seurasta. Oma kotijuustoinen annokseni täydentyi sekä paahdetulla punajuurella että saman juureksen sorbetilla. 
Poro tarjottiin oivallisesti tattikastikkeen kanssa. Poitsumme possu maistui sisäfileenä ja ylikypsänä niskana loistavasti. 

Tyttäremme tilaamassa lohikeitossa oli vallan ihana liemi. Jukka on suuri maksafani ja naulitsikin silmänsä heti ruispaneroituun maksaan pekonikastikkeella. Mies ihan huokaili syödessään maksaa voisen muussin ja puolukoiden kanssa.

Jälkiruualle kurvasimme kotiin jatkaen puffet-kakun syömistä. 

Oli ihana juhlia ja nautiskella yhdessä koko päivä. Tärkeä ja rakas isä on sen toki ansainnut!

Mites teillä vietettiin isänpäivää?

perjantai 10. marraskuuta 2017

Ravintola NOOT, Pärnu

ensimmäisen illallisen tarjosi ravintola NOOT
Syyslomalla vietimme neljä yötä Pärnussa ihanassa kylpylähotellissa nimeltä ESTONIA Resort Hotel & Spa. Poikkeuksena muihin lomiimme illallistimme peräti kaksi kertaa hotellin ravintolassa, mitä muuten emme tee juuri koskaan. Ensimmäinen illallinen meni yhteistyön merkeissä ravintolan tarjotessa illallisen, toisen kerran maksoimme ihan itse. 

Ravintola NOOT palvelee aamuisin aamiaisen merkeissä, muuten pöytään katetaan juhlallisemmin kankaiset lautasliinat. 

Jukka innostui tiirillessaan ravintolan juomavalikoimaa ja löytäessään listalta meille uuden ginin The Bitter Truth Gin. Otimme siitä tietysti GT:t. Kukkaiseksi kuvailtu gini ei ollut mikään makea pläjäys, vaan mukavan raikas ja kevyt. Tuumasimme yhteen ääneen että tämähän olisi kiva kesägini. 
Lapset halusivat molempina iltoina valita annoksensa lasten listalta.
Annokset olivat pieniä, mikä on hyvä hävikin estämisen suhteen. Hinta oli niin halpa, kolmesta neljään euroon, että nälkäänsä voi tilata vaikka toisen annoksenkin.
Ensimmäisenä iltana söimme Jukan kanssa kolmen ruokalajin illallisen. Se alkoi oivallisesti possuisella tervehdyksellä, joka vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta oli todella hyvää!
Leipien ja voin esillepano ja maut olivat kivat, mutta voit olivat pöytään tuotaessa turhan kovia.
Jukan alkupala, hienostunut lohi, sisälsi marinoitua lohta, juuriselleripyrettä ja tuoresalaattia. Maut olivat kivat mutta koko turhan suuri.
Minun alkupalani, ankkacarpaccio, se vasta valtava olikin! Tästä olisi joutanut alkupalat kolmelle. Keralla tarjottiin tuoretta hernekreemiä, viinirypälesorbettia ja tomaattivinegretteä. Annoksen ankkapalat olivat jäässä, mistä huomautimmekin tarjoilijalle. Hän tuumasi että näin kuuluu ollakin, tämä on NOOT:n tapa tehdä ankkacarpaccio. Jäimme miettimään että todellako. Ankkojen maku jäi nyt kylmyyden takia turhan pliisuksi, mutta muuten pidin annoksesta kovastikin. 
Jukka valitsi nauta-annoksen kantarellikastikkeen vuoksi. Lihan lisäksi lautaselta löytyi minikasviksia ja uusia perunoita. Mies kommentoi annosta perushyväksi kokonaisuudeksi. 
Porsaan vatsa tarjottiin suurimohelmien, perunapyreen ja pähkinäkastikkeen kanssa. Liha ja kastike olivat todella maukkaita!
Jälkiruuista otimme tarkoituksella eri kokoonpanot, jotta pääsisimme maistamaan useampia vaihtoehtoja. Tyrniä, tuoreita marjoja, raparperitäytteisiä macaronleivoksia ja siitepölyä sisältönyt annos oli kiva makean ja kirpsakan leikittely.
NOOT-nostalgiaa annos vei kuitenkin maussa, tekstuurissa ja tarinassaan selkeästi pidemmän korren. Annos sisälsi vispipuurojäätelöä, Arturi-kissan kakkua, tuoreita marjoja ja hapankermalunta. Tarjoilija pysähtyi tarinoimaan pitkäänkin tästä jälkiruuasta. Arturi-kissa, eestiksi kass Arturi, on kuulemma Neuvostoliiton aikana telkkarissa seikkaillut kissa, joka valmisti makeista maissinaksutyyppisistä herkuista tätä jälkiruokaa. Muina ainesosina ovat vain toffee ja voi. Jälkiruoka on kuulemma kovasti lasten suosiossa. Monet ravintolat ovat tarjoilijan mukaan ottaneet Kass Arturi kookin nyt listoilleen ja tehneet siitä omia versioitaan. Me tykkäsimme Arturin kakusta. 
Toisena iltana NOOT:ssa söimme "vain" hampurilaiset, sillä arvelimme niiden riittävän itsekseenkin. Näin kävikin.

Keittiöntervehdyksenä minä sain punajuurta ja kauniin helmimäistä hunajakaviaaria. Punajuuriallergiselle Jukalle nostettiin eteen sieniä. Molemmat annokset olivat hurjan hyviä!

Etukäteen kuolattu pääkokin hampurilainen oli koostettu mustasta, banbutuhkalla värjätystä sämpylästä, grillatusta naudan jauhelihapihvistä, marinoiduista sipuleista, pekonista, paistetusta sipulista, majoneesista, BBQ-kastikkeesta ja tomaateista. Keralla tarjottiin kasvislastuja ja dippikastiketta. Annos oli todella maukas ja hampurilainen mehevä!

Jälkimmäisen iltamme tarjoilijalle Andralle pitää antaa erityiskiitos hymyilevästä, asiakasta kuuntelevasta ja iloisesta palvelusta. 

NOOT oli meille hyvä ravintola. Paikassa oli yllättävän ronski meininki, olimme odottaneet enemmän piperrykseen päin kallellaan olevaa ruokaa. Pääkokkina toimiva Rudolf Visnapuu luottanee kylpylän nälkiyttävään voimaan. Hinta-laatusuhde oli mielestämme hyvä ja varsinkin hampurilaisannos oli todella herkullinen!

NOOT:n vahvuuksiin pitää laskea myös se, että ravintola on auki myös sunnuntaina. Edes kaikkien hotellien ravintolat eivät meinaten olisi tarjonneet ruokaa sunnuntaina syksyisessä Pärnussa.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kardemummainen munakoisovuoka

Tämä mahtavasti tuoksuva munakoisovuoka on rakennettu kuin lasagne, mutta pastalevyjen tilalla on munakoisoa. Mukaan on lisätty palsternakkaraastetta ja valkokastikkeeseen kardemummaa. Syömme tätä nyt kolmatta päivää eikä kyllästymistä näy.

Idea valkokastikkeen ja kardemumman yhdistämiseen lähti madridilaisesta Street XO ravintolasta, jossa olimme syömässä ystävien kesken. Toteutus meidän ruuassamme on kuitenkin ihan toisenmoinen. 

Munakoisovuoka tuntuu hiukan työläältä tehdä, joten samalla kannattaa tehdä isompi satsi. Olemme kokeilleet tehdä ruokaa paitsi lihaliemisenä myös suppilovahveroliemisenä versiona. Molemmat toimivat hienosti! Uskon että vuoka menisi mainiosti myös kasvisversiona, ilman jauhelihaa siis. Eikä se varmaan hätkähtäisi sienienkään seuraa enemmältikin kuin vain liemessä. 

MUNAKOISOVUOKA KARDEMUMMALLA MAUSTETTUNA
kahdeksalle

2 munakoisoa
suolaa itkettämiseen

täyte:
200 g palsternakkaa raastettuna
4 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl + 2 rkl öljyä paistamiseen
400 g luomunaudan jauhelihaa
2 dl vahvaa lihalientä TAI sienilientä

valkokastike:
50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
300 g juustoraasteita (mozzarella, parmesaani, kermajuusto)
suolaa
1½ tl murskattua kardemummaa

voita uunivuuan voiteluun

Siivuta munakoisot noin ½ cm ohuiksi. Asettele leivinpaperoidun uunipellin päälle ja ripsi ylle suolaa. Jätä munakoisosiivut itkettymään noin puoleksi tuntia. Kuivaa munakoisosiivut. Laita uunipelti uuniin grillivastuksen alle noin 7-10 minuutiksi, kunnes siivut ovat saaneet hiukan väriä.
Raasta hyvin pesty tai kuorittu palsternakka. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pannulla miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää valkosipulit ja palsternakkaraaste. Paista vielä muutama minuutti. Siirrä kasvikset lautaselle. Lisää samalle pannulle 2 rkl öljyä sekä jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi. Lisää takaisin kasvikset ja lihaliemi. Sekoita. Jätä poreilemaan hetkeksi jotta maut tiivistyvät.
Tee valkokastike. Kuumenna voi kattilassa ja heitä jauhot sekaan. Sekoita ja anna seoksen paistua hetki, mutta varo ettei jauhot ala ruskistua. Anna lieden olla miedolla lämmöllä. Lisää pari desilitraa maitoa ja sekoita seos tasaiseksi. Lisää maitoa vähissä erissä edelleen ja sekoita kastike aina tasaiseksi. Kun seos on tasaista ja kaiki maito on sekoitettu, anna kastikkeen kiehua hiljalleen muutama minuutti. Varo ettei maito kiehahda yli, eikä kastike pala pohjaan. Siirrä sitten kastike syrjään odottelemaan munakoisovuuan kokoamista.
Voitele uunivuoka. Ala kerrostaa valmiita aineksia: ensin lihatäyte,sitten munakoisosiivuja. Päälle lihatäyte, sitten valkokastike, taas lihatäyte, munakoisopaloja ja lopuksi valkokastiketta niin että pinta peittyy. 
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia niin että pinta ruskistuu kauniisti. 
Anna vetäytyä ennen tarjoamista. 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Hurmaava ravintola Chapter

Olisin halunnut kirjoittaa otsikkoon vakuuttava, jolla olisin tarkoittanut sitä tinkimättömyyttä millä ravintola Chapter on aloittanut. Se ei kuitenkaan olisi kuvannut mielestäni paikan tunnelmaa. Siksi kirjoitin hurmaava, vaikka tiedän viljeleväni sitä sanaa melkein yhtä paljon kuin ihanaa kun joku todella kolahtaa minuun positiivisella tavalla. 
Chapter on asteittain avautunut ravintola, joka ei  vieläkään ole ihan valmis. Hiukan salaperäinen baarin takainen huone on meinaten vielä pois käytöstä. Sen sijaan lounasta ja baari-annoksia tarjoillaan ensin avautuneella baarin puolella ihanien cocktailien kera ja isommassa salissa nautiskellaan illallista 7-10 ruokalajin menun voimin. Olen illallistanut ravintolan alkuviikkoina kesällä baarin puolella ja lounastanut terassilla kesäauringossa roseen välkkyessä lasissa. Molemmilla kerroilla olen ollut täysin hurmaantunut mauista ja fiiliksestä. 
Chapteria luotsaavat Juho ja Romany Ekegren sekä Jaron Duivestein. Ravintola on turistisesti katsottuna Helsingin paraatipaikalla Torikortteleissa, vastapäätä Tuomiokirkkoa. Aika tuoreen Ekegren-avioparin luoma ja tuoma tunnelma on käsinkosketeltavan lämmin ja mukava. Ravintolaan astuessa ja sieltä poistuessa on rentoutuneen iloinen olo. Hiottu kokonaisuus tuodaan asiakkaalle rennosti ja tärkeilemättä. Siksi olin hurjan iloinen, että Jukka oli lukenut ajatukseni (tai kuunnellut puheitani) ja varannut meille kahdelle illallisen Chapteristä syntymäpäivänäni. 
Ihanat cocktailit! Omassani oli mm. punajuurta.

Viime syntymäpäivänäni Jukka vei meidät nautiskelemaan Aan Tafel & Maannoksen pop up- ravintolaan Kalasatamaan. Chapterin Juho ja Romany olivat juuri tuo Aan Tafel-osuus. Jäimme silloin kaipaamaan jatkoa pop up:lle ja sitä onneksi tuli!
"We are so excited to have you here with us". Täällä lause ei jäänyt kaikumaan tyhjyyttä, vaan jokainen meidät kohdannut tiimin jäsen lunasti sanat ystävällisyydellään ja aidolla mielenkiinnolla. Myös tarjoilevilla kokeilla oli aina aikaa jutustella ruuista ja kertoa niistä kysyttäessä enemmänkin. 

Menu tarjoili muistoja lapsuudestakin asti viidessä eri jaksossa, johon kuhunkin kuului useita annoksia. Chapterin filosofia on hyödyntää pääosin suomalaisia sesongin raaka-aineita käyttäen kuitenkin höysteenä maailman makuja. Tällä haetaan tasapainoa parhaiden makujen ja mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen välillä. Ensi kesänä Chapterilla tulee olemaan kaupunkipuutarhakin!
sienilientä (mm. herkkusieniä ja suppilovahveroa) 
sekä ravintolan omaa leipää, itsetehtyä voita ja selleripyrettä

Söimme kymmenen ruokalajin menun, joka (kuvista laskettuna) meinasi lopulta kuuttatoista eri lautasellista alkutervehdyksineen ja esijälkiruokineen. Minä olin kokonaisuuden jälkeen aivan pinkarallaan, Jukka sopivan täynnä. Mies kuskina otti juomansa mehuina. Mehumenun olemassaolo oli todella kiva. Minä päivänsankarina siemailin etukäteen suunnitellun juomapaketin joka sisälsi alkuviinejä ja yhden oluen. Juomien osalta siankielen kanssa tarjoiltu viini osui makuuni aivan nappiin, muiden jäädessä ihan hyviksi.
kuhaa, raparperia ja laavasuolaa

Maut ruuissa olivat hienoja, kekseliäitä ja välillä haastaviakin. Pidän tällaisesta meiningistä kovasti! Koimme monia uusia makupareja kuten vaikkapa raa'an kuhan ja raparperin sekä maa-artisokan ja mantelin. Viimeksimainittu hurmasi varsinkin Jukan. Savustettua lakkaa en ollut maistanut koskaan ennen. Tekstuurit olivat joka annoksessa kohdillaan tarjoten sekä pehmeyttä että pureskeltavaa. 
 ihanissa tartaleteissa oli mm. poron sydäntä 

 punaviiniä ja luumua

Melu salissa äityi välillä turhan lujaksi, mikä häiritsi ihan keskusteluakin omassa pöydässä. Syynä tosin saattoi olla se että loppusalin täytti ilmeisesti työporukka. Heidän lähdettyään ja hiljaisuuden laskeutuessa ravintolaan tunnelma vaihtui ihan toisenmoiseksi, hiukan lumoavaksikin. 
Fat Ramenin Suomessa tehtyjä ruisnuudeleita savuisessa tomaattiliemessä

 juuriselleriä monessa muodossa ja kaikki käytettynä sekä auringonkukan siemeniä

Astia-innostunutta minua ihastuttivat henkilökunnan itsetekemät astiat ja  Sarah Jerathin keramiikkatyöt. Instatilillään sarahjerath Juhon ihastuskuolaamaan saanut brittiläinen keramiikkataiteilija kerää savetkin itse ja koristelee työnsä luonnon materiaaleja hyväksikäyttäen. 
maa-artisokkaa monessa muodossa, myös raakana ja sipsinä, mantelia ja keltuaiskastiketta
sekä melkein kakkumaisen makeaa, tahmapintaista leipää

porkkanaa, savustettua lakkaa, piimää ja kehäkukkaa

 Perunapyre, muikunmätiä ja lehtikaalisipsi sekä perunakräkkeri.
Kokonaisuus toi mieleen Hvnninen pop up:n.
sipulissa piilotettuna kanaa, kanansydämiä ja ympärillä kastiketta
joka on tehty karamellisoiduista sipuleista ja kanaliemestä

emmer"puuro" tehtynä emmer IPA:an, puffautetut ryynit tuomassa rakennetta

 rapsakkapintaista, pehmeää siankieltä, sienimousse ja punaherukkaa kallioimarrekastikkeen kanssa
 
punajuurinen jälkiruoka oli allergiselle muokattu raparperiseksi

 marenkia ja erilaisia geelejä
 palsternakkaa ja suklaata
heinäjäätelöä maanläheisen elegantisti jäiseltä heinäpediltä tarjoiltuna

Iltamme maksoi meiltä 284 euroa ollen joka centin arvoinen.
Todella lämmin suositus!

Blog Widget by LinkWithin