keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Gastro Cafe Kallio on täydellinen treffiravintola

Gastro Cafe Kallio Helsingin Fleminginkadulla innostutti meidät ihan joka suhteessa. Ihastuimme ravintolan yksinkertaisen lämpimään sisustukseen, johon valkoiset pöytäliinat toivat pehmeyttä ja arvokkuutta. Ihastuimme myös lyhyeen ruokalistaan, joka houkutteli kaikilta osin. Halusimme uskoa ruokalajien niukkuuden kertovan harkituista kokonaisuuksista ja hyvistä raaka-aineista, kuten sitten maistoimmekin. Pidimme viinivalinnoista kuplivia myöden. Tunnelma pienessä, hämyisässä ravintolassa oli aivan täydellinen pehmeää musiikkia myöden. Ainoan pienen särön kokonaisuuteen toi se, että tarjoilija ei osannut kertoa annoksista enempää mitä listassa luki. Tämän paikkasi hyvin toisen omistajan, Karen vastaukset ravintolasta poislähtiessämme. 
Ronskit annokset, mutta selkeästi tarkkaan mietityt makuparit hurmasivat meidät molemmat. Tunnelma kynttilöineen ja kankaisine lautasliinoineen yhdistettynä levysoitinmaiseen musiikkiin siivittivät ajatukset Pariisiin sensuellisti lyömättä lainkaan yli. Me vain huokailimme tyytyväisyydestä koko illan ja mietimme miten hauskaa paikkaan olisi tuoda ystäviäkin nauttimaan isomman pöydän ääreen tärkeilemätöntä, todella herkullista ruokaa. 
Illallisen menu vaihtuu päivittäin, joskus kuulemma jopa kesken illan. Meidän iltanamme se näytti tältä. 
Sinihomejuustofani otti roquefort etanat, jotka tarjottiin itse juureen leivotun leivän kanssa. Minulle sinihomejuustoisuus oli juuri sopiva, fani olisi kuulemma voinut ottaa vaikka tuplana. Hänellä kyllä tunnetusti on kovin tujakka maku, syö esimerkiksi kalakastiketta lusikalla pullosta.
Minä maistoin alkuun hevosen routapaistia ja kastanjarelissiä tykäten kovasti yhdistelmästä. Otan aina hevosta kun sitä on tarjolla, sillä pidän sen mausta todella paljon. Routapaisti hevosesta oli uusi makukokemus. 
Pääruuaksi otimme molemmat possunpääcrepinetit linsseillä. Linssit olivatkin sitten parhaita ikinä maistamiamme! Niihin oli loihdittu niin syvä ja täyteläinen maku säilyttäen kuitenkin sopivan napakka rakenne, että saatoimme vain ihastella siinä haarukoidessa. Ravintolasta lähtiessä Kare kertoi vaatimattomaan tapaan, että linssejä on vaan haudutettu pitkään eivätkä ne ole mitään markettikamaa. Kysyttyämme asiaa hän sivisti meitä, että crepinetit ovat vatsakalvoon käärittyjä, littanaksi painettuja hienonnetusta lihasta tehtyjä palluroita. Kalvon läski sulaa paistettaessa. Vatsakalvoa on kuulemma hankala saada Suomesta, mikä on kyllä helppo uskoa. Pariisin bistroissa crepinetit ovat Karen mukaan peruskauraa, mikä täytyykin pitää mielessä seuraavalla sinnepäin suuntautuvalla reissulla. 

Tarjoilija vinkkasi että pääruoka on pienehkö ja suositteli ottamaan sivulle myös lisäannoksia. Possunpääcrepinetit ja linssit olisivat meille kyllä riittäneet, mutta olimme toisaalta tosi tyytyväisiä kun saimme maistaa kaalia ja perunoita. Tarjoilija myös kertoi ettei näistä laskuteta lainkaan tänä iltana. 
 Hunajainen punakaali oli rouskuvarakenteisena muhevan makea.
"Annan perunoissa" oli kovahkon rapea pinta sisuksen ollessa pehmoinen. Maku ja rakenne oli aivan täydellinen meidän suuhumme! Esillepano pienessä valurautapannussa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno. 
Jälkiruoan jaoimme täysivatsaisina ja makeanhimoisina puoliksi. Maistoimme kanelista parfaita ja luumuja yllättyen tämän makuparin yhteensointuvuudesta. 

Ilta tarjosi meille hurmaavan tunnelman lisäksi uusia makuja ja ruuanlaittotekniikoita. Näitä arvostamme kovasti. Mainitut ruuat,viisi lasia viiniä ja kahvi kustansivat yhteensä 118 euroa. Pidimme hinta-laatusuhdetta erinomaisena. 

Poistuimme pimeään iltaan ylen tyytyväisinä tallustellen muutaman korttelin päähän Ryhmäteatteriin. Treffi-ilta oli vasta puolessavälissä. 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala Amok

Kambodzan lomalla osallistuimme Sihanoukvillen kaupungissa paikallisen khmer-ruuan kokkikurssille. Se pidettiin opettajamme Sinuon Chanin kodin yläterassilla, siistissä ja viihtyisässä tilassa. Kurssilla opimme kokkaamaan tavallisia kambodzalaisia ruokia, joiden nimet olivat tulleet hyvin tutuiksi jo ravintoloiden menuista.

Kokkikurssi oli nimeltään Sinuon's Khmer Cooking Class. Mainoksen Jukka hoksasi jostain turisteille suunnatusta mainoslehtisestä. Lähetimme sähköpostia kurssipaikkaan ja jo seuraavana pääsimme valmistamaan ruokia. Kuljetus olisi järjestynyt kurssin puolesta pieneen lisähintaan, mutta me halusimme kävellä paikanpäälle katunäkymiä katsellen. Näin olisimmekin tehneet ilman eksymistä oikoreittiä etsiessä. Onneksi tuk tuk pelasti. Tapasimme Deluxx Boutique hotellin pihalla, josta kävelimme hyvin lyhyesti kurssipaikalle.
Meidän lisäksemme kambodzalaisen keittiön aarteista oli oppimassa brittiläinen tyttö äitinsä kanssa.  Sinuon Chan esitteli meille hyvällä englannilla ensin raaka-aineet ja näytti sitten miten ne tuli pilkkoa. Tässä hän pitelee kädessään banaanin kukkaa, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Noista terälehtien välissä pilkottavista pötkylöistä kasvaisi aikanaan banaaneja. Me leikkasimme nyt kukkaa papaijan ja porkkanan seuraksi salaattiin.
Meille kokeneille kokkaajille jotkin alkuvalmistelut olisi voinut jättää tekemättä. Olisimme halunneet puuhata enemmän itse. Ymmärrämme toki että kursseille osallistuu monen taitoisia ja haluisia kokkaajia, joten jonkinmoinen keskitie lie hyvä. 
Tässä murskataan maustetahnoja pääruokia varten. 
Teimme kurssilla kaikki omilla kokkauspisteillämme alkupalaksi salaatin, johon tuli ihana suolaisen kirpsakka kastike mm. limestä ja kalakastikkeesta. 

Pääruuaksi sopi valita haluaako tehdä curryn tai amokin, jotka molemmat löytyivät aina ravintoloiden ruokalistoilta eri lihoja tai kalaa sisältäen. 
Jälkiruuaksi keitimme hauskoja pikku palluroita riisijauhosta. Tarjoilukulhossa ne upotettiin ihanan tahmaisesta palmusokerista ja kookosmaidosta keiteltyyn liemeen. 

Aina ruokalajin valmistettuamme kokoonnuimme yhteisen pöydän ääreen syömään ja jutustelemaan. 
Tyttäremme osallistui innokkaasti ja tarkasti kokkausopetukseen.

Terassilta näkyi hyvin Sihanoukvillen kaupungin tilaa kuvaava maisema. Paikallisten hökkeliasumusten takaa nousee kiinalaisten valtavia hotelleja. 

Kokkausopettajamme Sinuon Chan pitää samaisessa kokkauskurssitilassa kambodzalaisia herkkuja tarjoavaa ravintolaa nimeltä Nyam. Ravintola oli ennen eri paikassa ja silloin Sinuon toimi siellä kokkina. Kun paikka myytiin, Sinuon sai pitää ravintolan nimen ja huonekalut siirtäessään toiminnan kotitalonsa yläkertaan. 

Kokkikurssi oli kokonaisuutena todella kiva kokemus. 20 eurolla per nenu saimme valmistaa ja syödä kiireettömästi kolme ruokalajia. Suosittelemme lämpimästi! Tässä vieläsähköposti yhteydenottoa varten: tastesofcambodia@gmail.com

Alla ohjeistettuna kurssilla opittu ruoka amok, nyt kalaisana.

KALA AMOK 
yhdelle riisin kanssa

2 cm sitruunaruohoa silputtuna
1 cm kaffirlimetin kuorta tai 1 kaffirlimetin lehti
arpakuution kokoinen pala galangaljuurta
½ cm kuutio fingerroot*
ohut kiekko kurkumaa
1 valkosipulinkynsi
1/4 salottisipulia
1 tl sokeria
1 tl kanaliemijauhetta
1 tl pähkinämurua
1 tl chilitahnaa

1 rkl öljyä
100 g valkoista merikalaa suupaloina (nyt tigerfish)
1 dl kookosmaitoa
1 ½ dl vihreitä lehtiä** silputtuna
½ dl kookoskermaa

* en löytänyt suomennosta fingerroot:lle mutta se mainittiin inkiväärinkaltaiseksi. Monissa netin resepteissä tätä ei mainita lainkaan,joten voinee jättää poiskin.
** käytimme kokkikurssilla lehtiä joita kutsuttiin sanalla kale, mutta olivat meikäläisiä lehtikaaleja pehmoisempia. Pinaatti ei kuulemma käy, sillä ruuasta tulee silloin turhan vetinen.

Laita sitruunaruoho, kaffirlimetinkuori, galangal, fingerroot* ja kurkuma mortteliin. Mötki ja jauha tahnaksi. Lisää joukkoon valkosipuli ja sipuli. Jauha edelleen tahnaksi. Lisää vielä sokeri, kanaliemijauhe, pähkinämurut ja chilitahna. Jauha edelleen tahnaksi.
Laita pannulle hiukan öljyä ja mortteloitu tahna. Lisää kookosmaito. Sekoittele hetki.
Pyöräytä kalapalat morttelissa, jotta viimeisetkin maut saadaan mukaan. Laita kalapalatkin pannulle. Kokonaisuus saa kiehua aika kovallakin, kuivakaksi asti.
Lisää vihreät lehdet** ja kookoskerma.
Nauti keitetyn riisin kanssa.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 
Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 
Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 
Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 
Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 
MARJAPIRTELÖ
kahdelle

vaniljaa
sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 
2 ½ dl vaniljajäätelöä
(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 
Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 
Annostele laseihin. 
Lisää päälle kermavaahto. 
Koristele marjoilla. 
Nauti heti. 

torstai 18. tammikuuta 2018

Koh Rong - paratiisisaari Kambodzassa

Valkoista, perunajauhomaisen narskuvaa hiekkaa, kirkasta vettä, leppoisan kuumia päiviä ja kylmiä juomia. Lasten iloa uimisesta ja simpukoiden keräämisestä. Illalla istuskelua ravintolassa, jonka pöydät kannetaan vedenrajaan. Rentoa oloa, toistemme seurasta nautiskelua.
Sellainen oli lyhykäisyydessään ja kaikessa nautinnollisuudessaan meidän visiittimme Koh Rongin saarelle Kambodzassa. Nämä päivät aloittivat neljän kohteen Kambodzan kierroksemme.
Jälkiviisaana voisi todeta, että Koh Rongilla olisi pitänyt viettää lomasta enemmän kuin kolme yötä. Etukäteen ajatellessa mietin - kehtaanko edes tunnustaa - että jos kaikenmaailman viidakon ökkömönkiäiset haluavat kanssamme bungalowiin rapistamaan, en ehkä kestä kolmea yötä enempää. Gekkoja seinillämme kiipeili, mutta heidät toivotimme tervetulleiksi syömään moskiittoja ja muita hyönteisiä. Bungalowimme ei suuremmin kiinnostanut viidakon pikkuväkeä muutamaa yksittäistapausta lukuunottamatta. Heidätkin ohjattiin kohteliaasti ulos. 
Myös saaren ruokatarjonta mietitytti etukäteen. Me nimittäin matkustamme melkein aina ruoka edellä. Saimme Koh Touchin kylästä, omasta majapaikastamme ja viereisestä Tree House Bungalowista hyvää ruokaa, muttei mitään erityisen mainittavaa Bong'sin loistavien aamupalapekonien lisäksi. Tarjolla oli paikallista khmer- ja länkkäriruokaa sekä ainakin thaimaalaista. Erinomaisen ruuan puute ei kuitenkaan ollut merkityksellistä täällä, sillä tilalle saimme paljon kauneutta ja ihanuutta.
Kohteena Koh Rongin saari on melko uusi. Vuonna 2010 on kirjoitettu juttu kalliolaisesta Jouni Niemestä, jolla on tuolloin ollut saaren ainoa toimiva majoitusliike. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, joskaan ei meidän makuumme liikaa. Tulevaisuudesta tosin ei ole tietoa, sillä saarelle on kaavailtu lentokenttää ja suuria hotellikomplekseja. Jos ne toteutuvat, ei saari ainakaan meille ole enää houkutteleva kohde. Nyt valtaosa Koh Rongille matkaajista oli nuoria reppureissulaisia. Lapsiperheitä ei lisäksemme montaa näkynyt, vaikka kohde oli oikein passeli myös meille.

Koh Rongin saarelle pääsee kätevästi useammankin venefirman voimin Sihanoukvillen rannasta. Päätimme käyttää Speed Ferry Cambodian palveluja, mutta emme ostaneet lippuja etukäteen netistä koska emme olleet varmoja mihin lauttaan ehdimme eikä netissä ollut mahdollisuutta valita lapsialennusta. Ostimme siis tiketit firman lipputoimistosta Kultaisen leijonan liikenneympyrästä. Liput piti vaihtaa Sihanoukvillen lauttalaiturilla kaulapasseihin, joiden avulla kaikki odottavat oli helppo jakaa oikeisiin paatteihin. Menopaluulippu maksoi 22 dollaria, kymmenenvuotiaalta tästä puolet. Saarelta poislähtöpäivää edeltävänä iltana piti käydä varaamassa paikat seuraavan päivän lauttaan. Venytimme lähtöämme ihanalta saarelta mahdollisimman pitkään valiten päivän viimeisen veneen neljältä.
Majapaikkamme olisi tarjonnut venekyydityksen Koh Touchin kylän venesatamasta bungalowillemme mennen tullen, mutta Agoda jonka kautta olimme majoituksen varanneet ei ollut välittänyt viestiä meille. Epätoivo iski laukkuja hiekassa raahatessa, mutta hommasta selvittiin muutamalla dollarilla mopomiesten avustuksella. Poislähtiessä keikuimme sitten venelaiturille aaltoja pitkin.

Majapaikkamme White Beach Bungalows oli meille aivan loistovalinta. Se oli noin 10 minuutin hiekkarantakävelyn päässä Koh Touchin kylästä. Matka oli sopivan lyhyt piipahdukseen vaikkapa ravintolassa ja sopivan kaukana iltaisin meluksi yltyvästä menosta. Mölyn kaikuja toki riitti meille asti, mutta ne loppuivat jotakuinkin kymmeneltä. Oma bungalowimme numero 3 sijaitsi aivan rannassa, niin että terassilla riippukeinussa löffätessä näki ja kuuli aaltojen rytmikkään, maltillisen pauhun rantaan. Bungalowissamme ei ollut tallelokeroa, mutta passit ja halutessaan muutkin arvotavarat tai rahat voi jättää respaan säilytettäväksi.
Respan työntekijät puhuivat erinomaista englantia. Kaikki henkilökunnasta olivat ystävällisen avuliaita. Bungalowissamme oli siisti vessa, lämmintäkin vettä ruiskuttava suihku (mikä kuulemma on harvinaisuus saarella) sekä moitteettomasti toimiva wifi, jota mainostettiin meille saaren nopeimpana. Sähkö toimi ympäri vuorokauden. Sängyissä oli hyttysverkot ja mikä tärkeintä minulle, terassillamme oli riippumatto.

White Beach Bungalows ei ole auringonlaskun puolella saarta, mutta auringonnousut näkyvät sieltä loistavasti.
Kerjääjiä ja päällekäyviä kaupustelijoita saarella ei ollut. Rannoilla kyllä kulki naisia kantaen taitavasti hedelmä- ja pähkinäkoreja päänsä päällä, mutta he eivät tyrkyttäneet myytäviään. Rannalla ohikävellessä ostin maailmanmatkaajapariskunnalta erittäin kauniin, macrame-tekniikalla taiteillun korun. Iltaisin tämän italialaisen pariskunnan löysi Koh Rongin pieneltä nightmarketilta myymästä tuotteitaan muiden matkaajien tapaan. 
Saarella voi pimeinä öinä nähdä kiiluvaa planktonia vedessä. Kokeilimme ohjeiden mukaan kahlata yöllä reisiä myöten veteen ja heilutella käsiämme ranta-aalloissa saadaksemme planktonit loistamaan. Yö oli kuitenkin liian kirkas siihen. Harmi!
Aktiviteetteja saarella löytyy snorklaamisesta, kalastamisesta ja viidakkokävelyistä lähtien vaikka mitä. Meille riitti ihan vain rentoilu ja kävely 4K rannalla välillä juomille pysähtyen. Tyttäremme rakasti seurata ja paijata saaren vapaana kulkevia, aina ystävällisiä eläimiä.
Minä sain Koh Rongilla ollessa jonkun tehokkaan vatsantyhjennyspöpön. Saarella on kuulemma myllertänyt pari vuotta sitkeästi elossa pysyvä tauti, mutta se talttuu vuorokaudessa. Itse kärsin onneksi vain reilun kaksitoista tuntia alkaen iltakuudelta, joskin vatsakipu uusi seuraavana iltana miedompana. Kokemuksien aarrelaatikkoon voi siis nyt lisätä myös sen, että oksentaessaan ravintolan vessaan on tullut samalla ripuloitua housuihin. Tässä vaiheessa matkaa kiittelin viisauttani sujauttaa laukkuun mukaan kosteuspyyhkeitä. Kotona tämä pieruperseen lomakuvaus jo nauratti.

Vaikka kauniista saaresta onkin kyse, puhdasta ei ole täälläkään kauttaaltaan. Koh Touchin kylän läheisyydessä ei esimerkiksi ole suositeltavaa mennä uimaan.
Koh Rong on paikka jonne matkaisimme mieluusti uudestaan jos se pysyisi tämänmoisena. Parasta saarella oli puhtaiden rantojen lisäksi leppoisan rento meininki joka puolella. Poislukien (pakko mainita) ne pariskunnat jotka aikaa uhraten ottivat kuvia kummallisissakin poseerausasennoissa kerta toisensa perään tuhahdellen ja närkästyen kun ei sadannellakaan kertaa onnistunut. Ja kun sitten onnistui, niitä kuvia käsiteltiin iltasella rantaravintolassa läppärin takana kun nautintona olisi voinut olla muutakin. 
Jos menisimme Koh Rongille pidemmäksi aikaa, vaikkapa viikoksi, vaihtaisimme majapaikkaa varmaan puolessa välissä saaren toiselle puolelle ihan vain nähdäkseni senkin. Mahdollisesti kokeilisimme myös viereistä pienempää saarta, vielä kauniimmaksi ja rauhallisemmaksi kehuttua Koh Rong Samloemia
Yksi matkaunelmani täyttyi kun sain otatettua itsestäni tällaisen keinukuvan rannalla. 
(Ei mennyt kauaa eikä kuvaa käsitelty rantatavintolassa). 

Näiden linkkien takaa löydät muiden matkabloggajien juttuja saaresta:
Muuttolintu: Koh Rong - mene ennen kuin on liian myöhäistä
Muuttolintu: Vinkit Koh Rongille - what could Koh Rong? Tähän blogitekstiin lisäyksenä nyt että kallis rahannostopiste löytyy. Meitä hiekkakirput eivät kiusanneet lainkaan.
Finnomads: Koh Rong budjetilla
Travellover: Yksin rannalla todella kaukana kotoa
Rahvaat rattahilla: Lonely beach eco resort

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kambodža - parissa viikossa neljä kohdetta

Vuoden vaihteen molemminpuolin sijoittuva matka aurinkoon ja lämpöön vei meidät tänä vuonna pääosin Kambodžaan. Nyt jo edesmennyt ystävämme suositteli maata aikoinaan meille sen perusteella että pidämme niin kovasti Vietnamista. Ennen matkaa eettiset asiat varsinkin lasten kohtelun suhteen mietityttivät kovastikin. Varsinaista kaltoinkohtelua emme reissun aikana onneksi joutuneet todistamaan, mutta pohjatonta köyhyyttä katsoimme kyllä usein silmästä silmään. Kambodžassa auttaminen on tehty helpoksi erilaisten projektien ja lahjoitusten kautta.
Tämä matka oli meille lasten kanssa ensimmäinen, jonka aikana lensimme useamman kerran reissun sisälläkin vaihtaen paikkaa. Mietimme aluksi tuleeko matkasta turhan rikkonainen tai raskas, mutta eikö mitä. Muksumme ovat jo niin iäkkäitä -10 ja 13-vuotiaita- sekä tottuneita matkaajia, että kaikki meni oikein hienosti. Siirtymiä olisi voinut tehdä myös busseilla tai vaikkapa taksillakin neljään pekkaan ihan taloudellisestikin, mutta halusimme valita vaivattomuuden. Ajassa emme lopulta voittaneet paljoakaan kun mukaan lasketaan kentälle menot ja poistumiset odotteluineen. 

Teimme kaikki varaukset Suomesta käsin jo hyvissä ajoin niin lentojen kuin majoitusten osalta. Lentoja ostimme halvimmillaan kolmella eurolla per nenu, joskin ne verojen kanssa nousivat hinnaltaan noin sataseen koko perheeltä per lento. Sihanoukvillen hotellin kanssa oli hankaluuksia. Ensimmäisestä varauksesta saimme ilmoituksen että hotelli oli myyty ja toisesta tilalle tehdystä varauksesta meille ilmoitettiin ettei haluamamme huonetyyppi ollutkaan mahdollinen. Kolmantena vaihtoehtona jouduimme tyytymään hotelliin, joka paikanpäälläkin oli keskinkertaista huonompi. Ho Chi Minh Cityn hotelli perui myös huoneemme lähtöviikolla, mutta löysimme kyllä kivan korvaavan paikan.
Lensimme Kaakkois-Aasiaan Hong Kongin kautta. Otimme tarkoituksella kahdeksan tunnin vaihtoajan, jotta ehdimme käydä kaupungillakin. Honkkarissa se on tehty helpoksi ja melko edulliseksikin junan avulla, eikä viisumeitakaan tarvita. Shoppailimme erittäin onnistuneesti kamerakaupassa ja yritimme etsiä huippukokki Eric Rädyn meille vinkkaamia lounaskohteita. Joko olimme todella urpoja tai kotona puhelimeen tehdyt karttamerkinnät oli laitettu päin honk(ong)ia, sillä emme löytäneet kolmesta paikasta ainuttakaan. 
Hong Kongista lensimme kuhisevan kiinnostavaan, meille monelta reissulta tutuksi tulleeseen Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin. 

Vietimme kaupungissa kolme päivää käyden syömässä muutamissa tutuissa paikoissa. Jukka kävi myös hieronnassa ja me perheen naisväki manikyyrissä ja pedikyyrissä. Taifuuni Tembinin odotettiin pyyhältäväksi kaupunkiin, mitä ei lopulta tapahtunutkaan. 

Saigonista matkamme jatkui Cambodia Angkor Airin siivin Sihanoukvilleen, josta ehdimme juuri sopivasti liput ostettuamme laivaan. Katettu paatti puski meidät pienen aallokon läpi kauniille Koh Rongin saarelle. Majoituimme White Beach Bungalowsiin, joka paljastui juuri sopivaksi meille sijaintinsa ja palveluidensa puolesta. Bungalowimme oli aivan hiekkarannan vieressä. Terassilla riippumatossa loikoillessa voi kuunnella aaltojen taukoamatonta, hellää pauhua rantaan. Vietimme saarella kolme päivää löffäillen, rannoilla kävellen ja uiden. Minä pöpöteräsvatsa sain jonkun ärhäkän mahavaivan päänsärkyineen saarella, mutta se meni onneksi ohi pääosin kahdessatoista tunnissa. Tosin vatsa kiukutteli tästä lähin monta kertaa reissussa, mutta kai se täystyhjennyksen jälkeen ottaakin aikaa parantuakseen. Ensimmäinen kerta meille kun moista sattuu kenellekään reissussa.

Koh Rongilta matka keikkui takaisin mantereelle, Sihanoukvillen kaupunkiin. Kaupunkiin siirtyminen oli ensimmäisenä iltana peräti shokkimainen, mutta tasoittui kyllä päivien myötä. Silti emme osaa suositella Sihanoukvilleä oikein kenellekään. Ranta oli valtavan likainen ainakin Serenpityn eli Ou Chheuteal beachin osalta. Emme missään tapauksessa halunneet mennä siellä uimaan vaikka paikalliset niin tekivätkin. Otresin päässä ranta oli jo uimakuntoista, kaunistakin. Ranta kapeni vuoden vaihtumisen jälkeen ohueksi kaistaleeksi, sillä  kaikki rantaravintolat purettiin tiili kerrallaan ja paikalle aletaan rakentamaan kiinalaisten kasinoita.
Kävimme Sihanoukvillessä kokkauskurssilla, muutamassa kivassa ravintolassa ja oleilimme vaan. Viiden päivän hillumisen täällä olisi voinut hyvin typistää muutamaan yöhön jos siihenkään ja lisätä päiviä Koh Rongille tai seuraavaan kohteeseemme Siem Reapiin. 

Sihanoukvillestä otimme tunnin lennon Siem Reapiin, jossa meitä oltiin vastassa tuk tukeilla majapaikkamme Bunyong Homestayn toimesta. Oli aivan valloittavaa yöpyä kambodžalaisen perheen yläkerrassa ja osallistua yhteiselle illalliselle jutustellen myös neljän muun yöpyjän kanssa. Saimme tämän majoituksen kautta hoidettua vaivattomasti myös kuljetukset ja oppaan Angkor Watin temppeleille. Kokonaisuus osoittautui ihan loistohommaksi ja lapsemme harmittelivat miksemme voi jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Siem Reapista suhautimme pilvien läpi Kambodžan pääkaupunkiin Phnom Penhiin viettäen siellä reissun viimeiset neljä yötä. Pidimme kaupungista kaikki, vaikka tutustumisemme maantieteellisesti jäikin aika niukalle alueelle. Phnom Penh oli selkeästi siistein niistä kaupungeista joissa Kambodžassa vierailimme. Meille tuli monesti mieleen matkustusrakkautemme Ho Chi Minh City, joskin katuruokakojujen houkuttelevuus jäi uupumaan. 
Hotellimme Okay Boutique oli kiva valinta sijaintinsa ja altaansa sekä aamupalansa puolesta.

Kambodžan reissu oli meille oikein antoisa ja mielenkiintoinen. Pidimme maasta, ihmisistä ja kohteista osin kovastikin. Voisimme kuvitella palaavamme joskus Phnom Penhiin ja vielä kokemattomiin paikkoihin Kambodžassa, ehkä kehuttuihin Kampotiin tai Kepiin. Suurta jälleennäkemisen paloa maa ei kuitenkaan meihin sytyttänyt. 

Blog Widget by LinkWithin