sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kungfu Kitchen hurmasi kimchimajolla ja kampasimpukkakreemillä

illan tarjosi Kungfu Kitchen
   
Saadessani kutsun Kungfu Kitcheniin tuumasin heti, miksen ollut kuullut paikasta aiemmin. Mitään. En ymmärrä sitä vieläkään, sillä pressi-illallisella nauttimaamme ruokailuun mahtui monta uudenmoista elementtiä, jotka tuottivat iloista makuhyvää. Taidan toistaa itseäni postauksesta toiseen, mutta juuri näitä uusia makuyhdistelmiä tai muita maku yllätyksiä kaipaan ravintolaruokailusta. 
Kungfu Kitchen on vuoden 2014 Master Chef Miro Kurvisen ravintola Helsingissä Lönnrotinkadulla. Keittiömestarina toimii Savoyssakin työskennellyt Mika Reijonen. Makuja ja ideoita on haettu Aasiasta. Ne näkyvät lautasella niin vietnamilaisina, japanilaisina, thaimaalaisina, kiinalaisina kuin korealaisinakin annoksina tai komponentteina. 

Alkudrinkkinä siemailemme raikasta juomaa, joka on sekoitettu sitruunaruohosiirapista, vodkasta, sitruunamehusta ja inkiväärioluesta. Mietin sekoittelevani samanmoista kotona ginistä. 

Nautimme ravintolassa uuden seitsemän ruokalajin kokonaisuuden. Kungfu Kitchen tarjoaa osan annoksistaan jaettavana vatitarjoiluna, mutta meille kaikki tarjottiin nyt lautasannoksina.
Mustekalaa ja mangoa annoksen pikkuruiset lonkeroveijarit oli kypsennetty confit-menetelmällä ja sitten grillattu nopeasti. Confit tuntuu kypsennysmenetelmänä olevan uusi sous-vide, niin usein se pomppaa silmille ravintoloissa ja resepteissä.
Lohi ja kampasikkakreemi oli herkän kaunis annos. Kampasimpukkakreemi oli tehty kypsentämällä simpukat aavistuksen verran raaoiksi ja sitten "poraamalla" öljyn kanssa. Tekstuurin kermaisuus ihastutti. Päälle oli hipsuteltu hauskan suolaista merileväcrumblea.
Korealaistyylinen tartar oli kokonaisuutena hieno. Rapukeksien kanssa tarjottu raaka liha oli hauska syödä käsin. Eniten annoksessa hurmasi kuitenkin minulle uusi asia kimchimajoneesi. Majo poksui suun takaosassa pikkuruisesti samalla lailla kuin ne poksuvat karkit tai jäätelö aikanaan, muistatteko? Se oli kutkuttavan hauska tunne!
Shiitakesieninen gyozatäyte oli makuuni turhan pliisu, mutta hoisinankalla täytetty höyrytetty bahn bao taas maistui sopivan suolaiselle ja umamiselle ollen passelin mehevää. 
Kotimainen nauta yakinikukastikkeella vei jo tuoksullaan mietteet Japaniin. Pidin annoksesta kovasti, joskin kastiketta olisin kaivannut aavistuksen lisää. Lihan kanssa tarjottiin kambodzalaista riisiä erillisestä kulhosta.

Jälkiruoka pelästytti kookoksisuudellaan, sillä kookoksen maku ei kylmissä ruuissa ole lemppareitani. Banaanikakun ja -kreemin, ananaksen sekä kookossorbetin kanssa kootussa annoksessa maut olivat kuitenkin sopivassa tasapainossa. Yllätin itseni tykkäämällä jälkiruuasta.

Annoskoot Kungfu Kitchenissä olivat hyviä. Menin paikan päälle nälän kanssa ja poistuin kylläisenä, vaan en ähkyssä. Pidin juomasuosituksista, osin kovastikin.

Oman kirjoituksen tehtyäni luin arvostelun Helsingin Sanomista. Se ei kuulosta lainkaan samalta kuin oma kokemukseni. Onko palautteesta otettu opiksi uutta menua rakentaessa vai onko kokemuksemme eri annosten myötä niin kovin erilainen? Tiedä tuota, mutta minä tykkäsin. 

Seuranani hersyi ihana bloggaajakollega Mari Moilanen, jonka mielipiteen voit lukea hänen Jotain maukasta-blogistaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin